Kolmen kuukauden remonttisaldo

Tässä virsi pieni siitä, mitä olemme saaneet aikaan sitten viime kerran ja kun olemme vaikuttaneet uudessa kodissamme kolme kuukautta.

Otos tulevasta ruokailuhuoneesta. Hirsiseinät on kaivettu esiin, ja piilotetaan pian taas. Samoin kakluunin takana oleva tiiliseinän vanha rappaus poistettiin, sillä oli kovin haperoinen - tilalle tullee uusi rappaus, jos ei sitten ihastuta tähän... Jotenkin tuntuu, ettei ihastuta; kakluuni tulee varmasti arvokkaammin esille, kun tausta on yksivärinen...? Tässä kuvassa näkyy hyvin, kuinka 2100 mm korkeat ovet näyttävät matalalle; siksi ruokailuhuoneesta kirjastoon johtavista pariovista haaveillaan hieman korkeampia.



Ulkoseinät ja kirjaston naapurin vastainen seinä on eristetty sellukuidulla, väliin laitettiin vielä ekovillapaperia ja päälle gyproc-levyt - pitkän pohdinnan jälkeen. Puukuitulevyjä kokeillaan varmasti jossain toisessa tilassa. Museoviraston arkkitehtikin oli sitä mieltä, että gyprokia voi käyttää (hih), joten toivottavasti ei rikottu kovin paljon vanhan talon henkeä..

  

Ja nyt on työn alla keittiön lautalattia, jota on pakkeloitu useampi päivä, ja tänään mies hioi tämän ensimmäisen kerran kauttaaltaan. Hiomapaperia kuluu aivan tolkuttomasti; samoin lähes neljä tuubia pakkelia on käytetty. Toivottavasti lopputulos näyttää siis vielä joskus hyvälle!

Tämä tältä erää; nyt takaisin hommiin. Ollaan siis lomalla, tai remppatalkoissa - tai ainakin minä olen, tämän ja ensi viikon. Mutta kivaa on, kun saa ensimmäistä kertaa tehdä useamman päivän putkeen hommia; saa ehkä jotain kivaa näkyvääkin jo aikaan.

Moikkamoi!



Jouluilta kakluunin lämmössä

Me aterioitiin eilen ekaa kertaa tulevassa ruokailuhuoneessa! Ei siksi, että kaikki olisi valmista siellä, vaan siksi, että halusin fiilistellä; mille tuntuu vain olla siellä - ei siis remontoida ja tehdä töitä. Ja hyvälle tuntui.

Putsasin kakluunin ja lattiat pölystä, kannoin lattialle pehmeän maton ja hirmuisesti tyynyjä ja joululahjaksi saadun pehmeän torkkupeiton ja tietenkin kaikkea jouluista; paljon kynttilöitä ja havun oksan vanhaan lääkepulloon. Lahjaksi saamani kynttilän lyhtykin pääsi käyttöön - ja aamulla, kun astuin ulos, olin kiitollinen tästä lahjasta. Myrsky oli nimittäin yön aikana puhaltanut portailta valkoisen lyhdyn alas ja särkynythän se oli. Kiitos firma osuvasta lahjasta!

Isot kyntteliköt tunnelmassa mukana. Vanha hirsiseinä on vielä näkyvillä tässä kohtaa, mutta päälle tullee vielä levyt ja tapetit. Sen sijaan kirjastoon olemme ajatelleet jättää yhden hirsiseinän kokonaan näkyville. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.

Kakluunin reunalle nostin talven pakkasilta sisällä talvehtimassa olevan muratin ja kaksi kaunista kynttilänjalkaa. Ja karkkeja sinne tänne. Paperikarkit ovat muuten kauniita - ja osin maatuviakin - koristeita niin juhlapöytään kuin muuallekin kotiin - suosittelen!

Näissä tunnelmissa takkatulen lämmössä nautimme juustoja, hedelmiä ja siemailimme lasilliset joululahjaksi saatua punaviiniä. Ja kun masut olivat täynnä, vedimme pitkäksemme, ja tottakai: nukahdin...! Raskasta tämä juhliminen, mutta en valita; on ollut ihanaa. Toivottavasti tekin olette nauttineet joulun pyhistä ja keränneet voimia arkeen.

Ulkona myrskyää ja radiossa varotetaan lähtemästä ulos... Toivottavasti päästään kuitenkin lähtemään, sillä vielä olisi yksi joulupöytä katettuna.

P.S. maukas vinkki juustotarjottimelle: pipareita ja appelsiinituorejuustoa, very delicious!!

Erilainen joulupuu



Tänä jouluna parhaimmat joulukuvat tulivat kyläreissuilta; tässä kaunein sisustuskuva. Ostettiin laakeripuu tuliaiseksi, ja tässä kodissa puu tuli hienosti esille harmaata seinää vastaan. Kyläilyt jatkuvat vielä tänään, mutta nyt aamusta pääsee onneksi salille huhkimaan, jotta jaksaa taas paremmin syödä kaikkia herkkuja.

Rentouttavaa tapaninpäivää myös sinulle!

P.S. Kuvassa näkyvän tapetin nimi on rakkauskirje. Aivan ihana, kuten tämä koti kaikkinensa!



Pyykit kätsysti piiloon

Viimein löysin sellaiset pyykkikorit, jotka kelpuutin ja ostin saman tien - olivat nimittäin halvatkin. Samalla sain vessan toisen ruman seinän piiloon - ja nyt voin näyttää teille siis myös tämän puolen vessasta.

Tässä vessa ennen - ja jälkeen. Ja ennen-kuva ei paljasta rumia saumoja ja maalisuttuja siellä täällä. jotka ovat nyt kivasti piilossa pyykkisäkkien takana. Kuvasta huomaa myös, mitä salama saa kuvissa aikaan; ennen-kuva räpsäisty salaman kanssa.

Vessassa pitää säilyttää myös siivoussankkoa, jonka keksin nyt siivouksen ja edellisen kuvan ottamisen jälkeen - laittaa vessapaperikorin ympärille. Olin juuri ennen näiden pyykkisäkkien ostamista miettinyt, että ostan jonkun kauniimman sankon, kun pakko säilyttää sitä esillä - mutta nythän se on aivan oikean värinen. Tykkään tällaisista rahaa säästävistä yllätyksistä! Ja vaihdoin muuten pyykkisäkkien paikkaakin; valkoinen tulee kivasti esille tummaa seinää vasten - ja musta puolestaan valkoista seinää vasten.

Nyt kesällä kirpparilta ostamani vaakakin sopii vessaan hienosti. Tyttö myi tämän vaa'an, koska hänestä oli niin lohdutonta käydä sillä. No, minä ostin tämän, koska tämä oli niin soma. Enkä ole siis kertaakaan käynyt tällä vaa'alla - heh. Ei kerrota tätä miekkoselle; hänestä tällainen juuri on aivan turhaa. Mutta ei siis minusta, missään tapauksessa...

Jep, tässä tarinaa tälle kertaa. Nyt yöpuulle, moimoi!

Hyvää joulua!

Joulua on valmisteltu ja rempattu samaan aikaan niin tohinalla, etten ehtinyt jakaa teille kuvia meidän joulukodista... Ehkä tässä joulupyhinä ehdin istahtaa paremmin, ja fiilistellä joulua kuvien kera. Mutta nyt joulurauhan julistusta katsomaan, ja sitten juhlimaan! Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulua!

Sitten kun täällä on valmista...

Ostettiin viikonloppuna ensimmäinen sisustusjuttu uuteen kotiin; puukori. Kaunis puukori, mutta eihän se päässyt yhtään oikeuksiinsa kaiken remontin keskellä. Oli pakko vain kokeilla; mille täällä voisi näyttää, fiilistellä, haaveilla... Hain pihalta havut kakluunin kylkeen + kiikutin hyasintit mukaan tuomaan tunnelmaa. Ja sitten kuvittelin; tähän vielä puulattiat ja joka paikassa siistiä + tietenkin seinät rakennettuna...

Tuli ehkä hitusen parempi mieli; tästä tulee varmasti hieno, kunhan kaikki vain joskus valmistuu - heh. Mutta nyt alkaa työviikko, ja sekin reippaasti lähdöllä kohti Helsinkiä. Vielä kaksi viikkoa; sitten on joulu - ja joululoma!!

Fyllinkiä seiniin ja kittausta lattiaan; rakentaminen alkoi!

Viime viikonloppuna päästiin viimein siis rakentamaan. Keittiössä minun tehtävä oli kitata lattialautoja kuntoon. Se olikin sitten melkoinen homma, ja edelleen kesken. Kuvassa näkyy myös  tätä keittiötä, johon emme ole täysin tyytyväisiä. Tuskin raaskimme lähteä uusimaan kaapistoja, mutta ainakin lattia siis uudistuu, samoin tapetit - ja ehkä välitilalaatoitus maalataan uusiksi - tai laitetaan uusiksi. Ja tasot vaihdetaan. Ja lisää kaappeja rakennetaan... ja ja... suunnitelmat elävät; onneksi meillä on aikaa, heh!



Sukulaisetkin pääsivät hommiin; koolaamaan seiniä. Tässäkin tuli vastaan vanhan talon kiemurat; paitsi että hirsiseinät ovat epätasaiset, myös koolaukset olivat. Ajateltiin nimittäin aluksi olla säästäväisiä ja ympäristöystävällisiä, ja käyttää vanhoja koolauspuita. No, tämän seinän kerran rakennettua huomattiin ongelma; vanhat koolauspuut olivat kukin jos minkäkin levyisiä; 30 millistä 50 milliin...! Ihmettelen, miten aiempi remontoija on voinut saada tällaisilla puilla seinän aikaan. No, seinä tehtiin kahteen kertaan - ja kaikkiaan kahden huoneen kahden seinän koolaukseen meni aikaa reilut kaksi päivää. Mutta hyvä tuli!



Ja seuraavana päivänä saapuivat miehet ruiskuttamaan sellukuitueristettä ulkoseiniin sekä naapurin vastaiseen seinään. Voin kertoa; koti oli tämän jälkeen kuin hirvitysten kauhistus; pölyä aivan joka puolella, ilma kostea ja kuuma, ikkunoiden muovien takia pimeää ja sellukuitusuttua vähän siellä täällä... Mutta eiköhän tämä sotku kannattanut; nyt pysyy lämpö paremmin sisällä. Illalla vielä tilkittiin kahdestaan ikkunoiden reunat ja seinien kulmat tiiviiksi jäljelle jääneellä sellukuidulla + siivottiin.

Tänä viikonloppuna odotellaan seinien kuivumista, ja eiköhän me jotain muutakin tekemistä keksitä. Ensi viikonloppuna ryhdytään sitten pystyttämään seiniä - ja alkaa tämäkin tönö näyttää toivottavasti pikkuhiljaa asunnolle...!

P.S. Tässä siis niitä rumia kuvia, joita Kristiina toivoi, heh! Paitsi eihän tuo viimeinen ole yhtään ruma, sillä siinähän on mun kulta! 

2. adventin tunnelmia

Toinen adventti alkoi meillä ihanan rauhallisesti; ehdin keittää aamupuurot hellalla, kattaa aamupalan kerrankin pöytään nätisti, sytyttää kaksi kynttilää - ja söimme yhdessä aamupalan samalla lukien lehteä. Sunnuntai-aamut ovatkin parhaita; ainoita aamuja, jolloin oikeasti voimme herätä yhdessä ja rauhassa. Ei siis arjen, vaan sunnuntain luksusta!

Aamupalan jälkeen katoin jo pöydän seuraavaa ateriaa ajatellen... Ja tähän ne leppoisat tunnelmat loppuivatkin; äkkiä koiran kanssa lenkille, ruokakauppaan ja...



... vääntämää torttuja. Pian oli jo pirtti täynnä porukkaa; samalla syötiin, kahviteltiin, naurettiin kummitytön toilailuille ja suunniteltiin päivän hommia. Sunnuntaina se nimittäin alkoi; purkamisen jälkeen pääsimme viimein rakentamaan!! Eilen jatkettiin ja tämäkin itsenäisyyspäivä menee koolausten ja keittiön lattian kanssa. Ja huomenna saamme eristeet seiniin - jospa täällä sitten tarkenisi pakkasella paremmin (ja onneksi ne pakkaset eivät tosiaan ennen tätä ehtineet tulla!).

Loppukaneettina: onni on vanhemmat, jotka tuovat meille remontoijille valmiit ruuat - emäntäkin pääsee remonttihommiin. Ja onni on pienet herkut kahvitauolla - kuten nämä joulutortut.



Keskeneräinen joulukalenteri

Pidettiin viime viikonloppuna leffailta kera mässyn, ja kaupasta kaappasin mukaani taas kauniin Marianne-pussin. Karkkeja jäi yli, ja sain idean "rakentaa" niistä joulukalenterin; pyykkinarua, pyykkipoikia ja Marianne-karkkeja. Sain viritettyä pyykkinarun seinälle, ja karkitkin asettelin narulle pyykkipoikien kera. Yksi asia jäi kuitenkin kesken; raapustaa kauniisti mustalla tussilla numerot 1-24 pyykkipoikiin. Noh, kaunis tämä on näinkin - ja onneksi saatiin tosiaan siskolta huomattavasti kauniimpi joulukalenteri toiselle seinälle!

Jos saadaan tänä vuonna joulukortteja, pääsevät ne tähän syötyjen Marianne-karkkien tilalle roikkumaan narulle. Jossittelen ihan vain siksi, että olen itse äärimmäisen huono lähettämään joulukortteja. Yleensä ostan 10 hyväntekeväisyyskorttia viimeisenä viikonloppuna ja lähetän ne viimeisimpänä mahdollisena päivänä, jolloin posti vielä ennättää ne kuljettaa saajalleen - tai sitten ei ehdi. Niinkin on kuulemma käynyt...

Hassun Heiluva adventtikynttelikkö ja Taika-kattaus

Edellistä postaustani julkaistessani huomasin, että olin unohtanut julkaista juttuni hassun heiluvasta adventtikyntteliköstä... Tässä siis tunnelmia 1. adventilta...

Kiireinen ja malttamaton kun olen... Tuli adventtikyntteliköstäni ensimmäiseksi adventiksi tämän näköinen!Tämän nimi on siis Hassun Heiluva adventtikynttelikkö. Jos vain ehdin, Hassun Heiluva täydentyy joulua kohden - haaveena olisi havuja, kenties jäkälää ja käpyjä. Mutta nyt ovat vain kivet ja Marianne-karkit - ja saa riittää, jos on riittääkseen, eikö?

Tämäkin on tehty juoksussa; pikainen Taika-kattaus. Kauniilla astioilla saa onneksi helposti kauniin kattauksen aikaan - ja näillä Taika-astioilla kattauksesta tulee samalla hauskakin. Kattaus täydentyi kuvan ottamisen jälkeen vain kaupasta ostetuilla kekseillä - ja servetitkin unohdin, vaikka niitä olisi ollut varsinainen valikoima kaapissa. Mutta mikä tärkeinä; kuvan ehdin räpsäistä, hih!

Onko jollain muullakin kiire...? Minulla on, ja odotan jo niin joulua - että saa edes pari päivää vain olla.

Jälkimaininta; tällä hetkellä adventtikynttelikkö on siis vieläkin krouvimpi; Mariannet ovat siis maistuneet hyvin... Odottelen varmaan ensi joulun alusta, jolloin pääsen metsään retkelle. Ja hei, täällä oli tullut lunta yöllä - eli pian voi olla toivotonta edes löytää metsästä männynkäpyjä, tai jäkälää - mutta ehkä risuja tai havuja sitten!

Kultaista tunnelmaa vessaan

Yläkerran vesaamme on remontoitu varmaan viimeksi 70-luvulla... Tai siltä ainakin tuntuu. Miten saada tästä toimiva ja kaunis, on ollut haaste sinänsä - eikä vielä ratkottukaan kokonaan, mutta on ihanaa, kun saa tähän loukkuunkin jotain kaunista. Kultaista ja krumerellia. Taustaseinä on sinänsä hauska, retrolla tavallaan, mutta harmiksi toinen puoli vessan seinistä on peitetty valkoisella maalilla.

Mutta tässä siis kuvia tältä kauniilta seinältä; rumia kuvia ei ole kiva näyttää tällaisena synkän pimeänä joulukuun iltana...

Yksi pieni Ikean pesuallaskaappi ei juuri riittänyt kaikelle, mitä nainen (ja toki mieskin) vessassa tarvitsee. Oli siis saatava lisää säilytystilaa tähän ahtaaseen kopperoon - ja kun oli tämä valkoinen lipasto sopivasti joutilaana, tuli siitä nyt eteisen lipaston sijaan vessan lipasto - miksei? Minun mielestä vessaan ja pesuhuoneeseen saa tuoda tällaisia tavallisia sisustushuonekaluja ja kotoisia elementtejä mukaan - valmiit rautakaupparatkaisut ovat jotenkin tylsiä. Ja koska täällä ei suihkutella, ei tarvinnut miettiä lipaston uudelleen käsittelyäkään.

Tässä puinen lipasto ja Ikeasta edellisen asukkaan ostama pesuallaskaappi rinnakkain. Ovathan nämä kovin erilaisia, mutta värit yhdistävät kalusteet toisiinsa - ja tumma seinä taustalla tuo valkoiset kalusteet kivasti esille.

Tällaiset sisustusratkaisut ovat parhaita. Ei mennyt penniäkään, sillä kaikki löytyi jo vanhastaan - piti vain yhdistellä ja ihmetellä - ja kantaa ulos, ja sisälle. Ja osin luovuttaakin, sillä toisen puolen ratkaisuja en teille näytä - heh.

Vanha saippuapumppupullokin sopii tähän kullanhohtavaan tunnelmaan kuin valettu. Itse asiassa, kun katselin tässä samalla edellisen kotini vessan kuvia, oli siellä kumma kyllä tosi paljon samoja sävyjä! Voi sitä luksusta; tästä pääset sinäkin haikailemaan näiden kauniiden muistojen perään...

Ja tässä; pilkahdus siitä, mitä muut seinän vessat ovat. Tapetti repsottaa ja maalia on sudittu hiukan huolimattomasti. Tämän kuvan sain kuitenkin vangittua niin, että seinä näyttää jopa hyvälle, hih! Pumppaa-pumppaa-taulu pääsi koristamaan vessaa - ja helmet tuovat tähän kullan ja tumman ruskean värimaailmaan kivaa glamouria. Kivoja vastakohtia!

Ja jos teitä kiinnostaa; remonttimme ei ole edennyt mihinkään. Me vain odotamme. Että saamme LVI-piirrustukset teetettyä - ja että seinien villapuhaltajilla on aikaa. Ensi viikolla onneksi alkaa olla aikaa - ja viikonloppuna päästään viimein rakentamaan seinien koolauksia. Voin sanoa: tuntuu mahtavalle!

Meidän Räsymolla -joulukalenteri

Tässä se on; siskoni sunnuntaina antama etukäteisjoululahja, jonka nimesin Räsymollaksi - on vain sen näköinen... Tässä se nyt kiikkuu, meidän seinällä ja odottaa ottajaansa. Yritin virittää sen niin katon rajaan kuin vain pystyin, jotta koira ei nauttisi herkkuja päivää täällä viettäessään - saa nähdä, miten käy, kun tästä töihin lähden...

Räsymollalla on raidalliset sukkahousut - ja mekossa roikkuu jos jonkinlaista yllätystä.

Räsymollalla on myös hirveän monta taskua, ja se tykkää valtavasti myös eri kuviosta - ja härpäkkeistä. Koska sen duuni on olla joulukalenteri, on se myös numeroitu - moneen kertaan...

Tänä aamuna Räsymolla antoi meille kaksi Dumle-karkkia. Söin omani juuri tätä kirjoittaessa - ja koiran ihmetellessä, että milloin me ulos mennään. Päätin ottaa joulukuun rauhallisemmin töiden osalta - ainakin yritän - tai ainakin menen tänään vasta kahdeksan jälkeen töihin.

Räsymolla on aiheuttanut meillä jo paljon keskustelua ja kiivastumistakin. Ensin mies huomasi, ettei 8. luukussa ole mitään, mutta sellaistahan elämä on; ei Räsymollakaan ole täydellinen. Ja sitten se kurkki Räsymolla taskuihin ja hameen alle - ja kehtasi vielä arvailla, mitä jouluaattona avattavassa sukassa on...! Ei niin saa tehdä - eihän?

Mutta nyt koiran kanssa ulos ja sitten töihin. Ihanaa joulukuuta teille kaikille!

Pian aukeaa ensimmäinen luukku!



Yksi aamu katsoin itseäni peilistä ja totesin, että näytän ihan Pikku-Myyltä; punainen neule ja nyttyrä korkealla pään laella - ja sitten lauleskelin aamun (vielä töissäkin hymisten) muumilauluja. Ja nyt kun joulu on tulossa olen suunnitellut ostavani joulukalenterin, suklaakalenterin vähintään, mutta kovasti suunnittelin myös oman kalenterin värkkäämistä. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt, sillä siskoni toi meille sunnuntai-illalla etuajassa joululahjan; valtavan suloisen joulukalenterin - täynnä herkkuja ja yllätyksiä! 

Välillä siis vain lapsettaa; ja se jotenkin helpottaa. Jaksaa taas paremmin puurtaa, kun on välillä heittäytynyt lapsellisten ajatusten vietäväksi... Olenkohan ihan hölmö - ja yksin ajatusteni kanssa?

Netissäkin on paljon joulukalentereita. Useamman vuoden olen jo avannut positiivareiden joulukalenterin luukkuja, ja kuunnellut työpäivän alkajaiseksi kalenterista päivän joululaulun. Odotan myös jo innokkaasti Esmeraldan lupaamaa joulukalenteria, ja tänään kävin Tikkurilan sivuilla; sieltäkin löytyi joulukalenteri, jossa kylläkin pääsi katsomaan jo kaikki luukut... Yllä oleva kuva on juuri Tikkurilan joulukalenterista; sieltä löytyy siis hauskoja vinkkejä joulun valmisteluihin.

Kuvan lumihiutaleet nähtyäni alkoi minua taas lapsettaa; haluan myös lumihiutaleita meidän ikkunaan! Tai tarkemmin ajateltuna kattoikkunaan - ja perinteisesti paperista askarreltuja niin kuin lapsena aina teimme.

P.S. Joulukalenterista tulee tänne kuva varmasti myöhemmin, kun pääsen taas reissusta takaisin kotiin. Mutta nyt nukkumaan...



Teetä kauniisti, kiitos.

Lauantai, eli meidän elämässä remontointipäivä. Revin edelleen niitä kellarin seiniä; vanhaa tiiliseinää siis esille. Kyllä välillä ketuttaa, mutta onneksi voi lieventää ketutusta välillä tauolla ja juoda teetä + syödä jotain herkkua. Olen ihastunut miehen siskon ostamaan taika-kuppiin - juuri tähän mustavalkoiseen. Sopii hienosti meidän nykyisen ullakkokodin värimaailmaan ja on vain niin kaunis. Kaiken kruunauksena sain postissa tämän soman, kuvassa näkyvän, Finlaysonin tarjottimen, Glorian koti -lehden tilauksen kylkiäisenä. Heh, olin siis taas lopettanut tilauksen, jotta voisin taas pian tilata uuden kauden halvalla ja saada jonkun kivan kaupan kylkiäisen mukaan. Tämä tarjotin taitaa olla paras kylkiäinen ikinä, minkä olen saanut. Mutta nyt takaisin hommiin, mukavia hetkiä sinunkin lauantaihin!

Haluan neuloa peiton!



Minun on vain niin vaikea pysyä paikoillaan, vaikka olisin kipeä. Nyt keksin keinon pysyä paikoillaan; alan viimein neuloa peittoa, joka minulla on ollut ainakin kaksi vuotta suunnitelmissa. Viimeksi neuloin aikana, jolloin nettiä ei ollut kotona - eli siitä on aikaa. Mutta silloin neuloin paljon. Saatoin tehdä villaneuleen valmiiksi, ja päättää pian taas purkaa sen, koska halusinkin jotain uudenlaista! Nyt ei tarvitse mennä äidin käsityölehtiä penkomaan - tai arpoa ohjeita päästä - vaan netistä löytyy niin paljon ohjeita. Löysin Garnstudiolta niin söpöjä peittoja; nyt pähköilen, mikä näistä olisi "se oikea". Kuva Garnstudion sivuilta - tykkään!

 

Nälkä kasvaa syödessä - peiton kanssa olisi ihanaa, jos olisi myös tällaisia kauniita tyynyjä; tässä yksi ehdokas...

 

Tällaista ajattelin itse asiassa ensin mielikuvissani; suhteellisen helppo toteuttaa, iso ja valkoinen - ehkä kuitenkin enemmän noita palmikoita...?



Ja sitten tulikin tämä eteen; tilkkutäkkimäinen peitto. Tykkään tästäkin tosi paljon - ja tämä olisi helpompi neuloa, kun ei tarvisi montaa metriä kannatella puikoilla (...tai eihän isoon peittoon taida puikot edes riittää...).



Ja tässä viimeinen, johon ihastuin Garnstudion sivuilla. Tätä en kuitenkaan toteuta, sillä tavoitteenani on purkaa vanha kirpputorilta ostamani neuletakki (todella iso siis), ja kutoa siitä peitto. Ostin kyseisen villatakin siis jo pari vuotta sitten ajatuksena tehdä siitä jotain uutta, ja nyt jos pääsisin viimein toimeen! Paitsi että nyt minun on tosiaan aivan mahdoton päättää, minkä mallin valitsen - tai jos vaikka löytäisin jonkun vielä paremman mallin muilta sivuilta... No, onneksi tämä ruudun edessä istuminenkin pitää minua aloillaan, joten sama se, jos sitten istun päivän pitkän sitä oikeaa mallia etsien...



Marraskuun hämärässä

Marraskuu on monella tavalla niin pitkä ja niin pimeä - ja uusien remonttikiemuroiden ja flunssan myötä tuntuu välillä niin uuvuttavalle. Flunssa pukkaa päälle, eli keho ja mieli kaipaavat lepoa. Jäin siis kotiin sairastamaan, sytytin kynttilän ja olen etsinyt netistä meille vessanpönttöä ja hahmotellut vessan pohjaa. Nyt iltapäivällä on jo parempi olo pelkästään näistä mielihyvää tuottavista pienistä asioista.

Kuvassa Oriflamelta lahjaksi saamani kaunis kynttilä sekä hyvin extemporé -ostos; rahapuu. Nappasin sen mukaan yksi perjantai Lidlistä, kun olin jo jonossa odottamassa omaa vuoroani. Harrastan tällaisia monivuotisia viikonloppukukkia enemmän kuin leikkokukkia, ja tämä yksilö sai minut iloiseksi kauniin yksinkertaisella olemuksellaan. Ja ajattelinpa taikauskoisesti, että ehkä se tuo mukanaan meidän kotiin myös onnea, sillä jo siinä vaiheessa alkoi tuntua, että tästä remontista voi tulla melkoinen rahasyöppö...! Saapa nähdä miten käy.

Toivottelen siis tunnelmallisia hetkiä marraskuun hämäriin, ja minä jään odottelemaan miehen lopullista tuomiota vessanpöntöstä sekä pohjasuunnitelmasta...

Terveisiä Kallion värikkäästä kodista



Terveisiä täältä veikeästä ystäväni kodista. Ollaan lähdössä huomenna ystävämme häihin, ja nyt jänskätään täällä, mitä kaikkea meidän pitäisi huomenna tietää ja tehdä. Se nyt ainakin selvisi, että minun pitää herätä huomenna klo 4.45, jotta ehdin aamulennolle... Huh-huijaa! Kuva ystäväni keittiön laatikosta; niin kaunis näkymä, että tämä oli pakko jakaa myös teille! Täällä on jokaisella jauholle omanlainen purkki - ja purkkien sisällölle on muuten lista, josta voi paikantaa jauhon sijainnin, jos ei sitä heti muista.



Seinillä killuu kaikkea nostalgista; mm. tämä Rovaniemi-kortti sekä "Käytä sinäkin kalkkisalpietaria!"-juliste.



Pulpetti huoneen nurkassa uudessa toimessaan; keittiöntasona. Kirpputorilta ovat löytyneet myös nämä suloiset punaiset tuolit, joissa on muuten tosi hyvä istua.

Käytiin kaupassa, ja voi; näin tämän karkkipussin, enkä voinut vastustaa kiusausta! Toki tykkään Marianne-karkeista, mutta oli tämä pussi niin suloinen, että ulkoasun takia minä hölmö tämän ostin. Ruisleipää, mandariineja sekä Marianne-karkkeja siis iltapalaksi - ja sen jälkeen nukkumaan - tai sitten jännitän koko yön, heräänkö aamuherätykseen ja mitä ihmettä teen Torniossa koko päivän yksin ennen kuin tytöt tulevat perässä...

Elämänhallintaa = vaatehuone järjestykseen

Eilen oli taas sellainen päivä töissä, ettei vain mikään tuntunut riittävän. Teki niin tai näin, ja aina joku asia jää tekemättä. Olen perfektionisti monessa asiassa, mutta työelämässä vain pakko yrittää hellittää näistä periaatteista - ja eilen piti taas pysähtyä ja miettiä, mikä tässä on tärkeintä. Kävelin työpäivän päätteeksi koiran kanssa pitkän lenkin, ja lenkillä päätin tehdä jotain, jonka voin hallita - siivota vaatehuoneen järjestykseen, heh! Valitettavasti ilta oli jo niin pitkällä, kun pääsin toimeen, etten tainnut saada tätäkään kaaosta hallintaan, mutta räpsäsin kuvan siitä parhaimmasta kohdasta.

Valkoiset villaneuleet pääsivät matkalaukuista hyllyille, ja olivat tarpeen heti aamulla, sillä ensimmäistä kertaa tänä syksynä täällä oli ollut yöllä kunnolla pakkasen puolella! Talvi, oletko tulossa...?! Ihanaa, jos olet.

Osana elämäni hallintaa päätin tehdä töitä tänään kotona, ilman ympäröivää hässäkkää. Nyt olen kahvitauolla yksin, juon vihreää teetä ja syön riisikakkua kera suklaavoin. Ja lopulta; olen onnellinen, että minulla on tätä kaikkea, myös työ, joka toki ottaa - mutta myös antaa paljon. Ja nyt meillä on ainakin astetta siistimpi vaatehuone...!

Remontissa mietintätauko

Katsokaa, mitä olemme saaneet "aikaan"...? Heh, olemme nyt siis purkaneet myös levyt seiniltä, sillä kaikista vinkeistä päätellen tuumimme, että ne haisevat pahalle. No, en tiedä, haisivatko, mutta hyvä, että purimme, sillä alta löytyi muovinen höyrynsulku ja lasivillaa. Mietin heti, voiko muovi olla hirsiseinän kanssa hyvä liitto, ja tänä aamuna olen opiskellut museoviraston korjauskorttia, ja todennut, että ei ole. Eli näin ollen: remonttimme paisui taas askeleen suuremmaksi!

Hyvää faktaa vanhan hirsitalon eristämisestä ja muutenkin korjauksesta löytyi siis Museoviraston sivuilta tästä linkistä; suosittelen! Erikoista toimintaa tosin, ettei näitä voi tulostaa, vaan pitää matkustaa Helsinkiin ostaakseen yhden korjauskortin neljällä eurolla... No, siinäkin on varmaan joku viisaus taustalla.

Olemme asuneet täällä nyt kuusi kokonaista viikkoa, ja melkoinen hyrymylly täällä on puhaltanut. Tuumattiin juuri eilen, että ollaan laskettu asunnon arvoa melkoisesti, mutta mitä tuota miettimään; nyt kun purkutyöt alkavat olla toivottavasti pikkuhiljaa finaalissa, voidaan alkaa rakentamaan.

Tässä kuva tulevasta kirjastosta sekä taustalla meidän vessa, hih! Eikö olekin kaunista?! Jep, mutta jotain uutta ja hienoa tästä kuvasta löytyy; nimittäin hormi, joka oli seinälevyjen taa jätetty piiloon! Ja tähän mieheni nyt suunnittelee pönttöuunia lämmittämään kirjastossa lukevan varpaita. Ehkä joskus saan kuvan teille jaettavaksi, jossa kuvassa näkyy siis kirjoja, pönttöuuni sekä vanha laiskanlinna. Siihen taitaa mennä vielä tovi, mutta tässä vaiheessa paras lääke tähän sekasortoon on haaveilu...

Ja tässä kuva keittiön lattiasta. Sieltä se lautalattia pikkuhiljaa paljastuu. Muissa huoneissa lautalattiaa ei onneksi peitä kuin levyt - keittiössä on käytetty valitettavasti vähän järeämpiä tasoituskeinoja. Mutta haasteita on hyvä olla, ettei pääse kyllästymään.

Mutta nyt lähden työn touhuun, poistelemaan nauloja katoista - tai jotain muuta järkevää. Seinien kohtalosta kun ei vielä tiedä; laitetaanko koolinkien väliin sellukuitueristettä vai reivitäänkö kaikki koolaukset pois ja tilalle pari kerrosta kuitulevyjä. Mutta katsotaan, miten käy; toivottavasti päästään kuitenkin pian hommiin, sillä pakkaset voivat olla pian jo ovella... Reipasta viikonloppua sinullekin - ja jos vinkkejä seinien eristykseen; pistä viestiä!

P.S. Tässä itselle muistiin ja tietoa hakeville vielä tiivistykset vanhan hirsirakennuksen eristämisestä, lähteenä Museoviraston korjauskortti:

- Jos sisäpuolelle lisätään eristettä, lisäkerros saa olla korkeintaan 50 mm paksu (paksu lisäkerros voi aiheuttaa ongelmia vanhassa rakenteessa, kun hirsi jää rakenteen kylmäksi tulevalle puolelle)

- Hirsirakenne ei tarvitse höyrysulkuja eli sisäpuolista muovikalvoa. Ilmankosteus siirtyy hitaasti hirsiseinän läpi esteettä molempiin suuntiin aiheuttamatta kosteuden tiivistymistä rakenteisiin. Kosteus sitoutuu puun soluseinämiin. Koska soluontelot ovat ilman täyttämät, säilyy puun lämmöneristävyys kosteudesta huolimatta.

- Vetoisuuden vähentäminen: ikkunoiden tiivistäminen ja huoneiden ulkonurkat voidaan tiivistää esim. pahvikulmilla, jotka jäävät tapetin tai eristyslevyn alle

- Sisäpuolinen lisäeristäminen voidaan tehdä sellukuitueristeellä. Tällöin tarvitaan ensin koolaus, esim. 50 mm, johon sisäpuolen levyt tai laudoitus lopuksi kiinnitetään. Eristys tehdään ruiskuttamalla sellukuitueriste kosteana koolauksen väliin.

- Suositeltavaa on käyttää luonnonmateriaaleja tai niiden jalosteita kuten puuta, puukuitulevyä, luonnonkuitutilkkeitä, sellukuitueristettä tai sahanpurua. Synteettisten ainesten kuten muovikalvon, muoviaineisten eristyslevyjen, saumausvaahdon, kivivillan tai muiden kiviaineisten eristysmateriaalien käyttöä on vältettävä.

- Jos halutaan parantaa kellarin ulkoseinän lämmöneristystä, on suositeltavaa tehdä lisäeristys sisäpuolelle tiilistä tai harkoista muuraamalla. Tehokkaita eristeitä, kuten polyuretaania tai kivivillaa, ei pidä käyttää sisäpuolella, koska tällöin vanha perusmuuri jää kylmäksi ja seurauksena voi olla kosteus- ja routaongelmia.

Enon vanha tuoli

Tämä yllätys odotti miestäni sunnuntaina, kun hän palasi reissultaan kotiin. Minä olin onnesta soikeana, kun näin mieheni - ja vielä enemmän, kun sain näyttää tämän hänelle omistetun lukunurkkauksen! Hain tämän perintökalleuden, enon vanhan nojatuolin, hänen vanhemmiltaan. Viereen vielä varpaita ja mieltä lämmittävä sähkötakka sekä pehmeyttä luomaan lampaan talja - ja voi että tästä tuli käheä! Aivan erilaista, kuin oma sisustukseni on tähän asti ollut - ja siksi myös niin piristävää. Kiva kokeilla kaikkea uutta täällä meidän väliaikaiskodissa.

Kiitos suuri kuuluu suvulle ja miehen siskolle; nojatuoli on siis meillä vain hoidossa, kunnes miehen siskolla on sopiva koti tälle kalleudelle. Me luvataan pitää tästä hyvää huolta!

Valloittava valokuvaseinä

Perjantaina viikonlopun alun kunniaksi myönsin viimein myös sisimmälle itselleni, että saamme asua ullakon "väliaikaiskaksiossa" vielä kauan; ainakin vuoden. Ja tästä johdannaisena; en halua vuotta vain odottaa ihanaa kotia, vaan haluan jo nyt asua sellaisessa! Eli tuumasta toimeen ryhdyin eilen pistämään yläkerran kotia kuntoon; pengoin laatikot läpi ja etsin koriste-esineitä ja tauluja esille. Keskenhän työ jäi, mutta tämän tauluseinän sain valmiiksi (niin valmiiksi, kuin sisustus voi kodissamme olla...) ennen yöunia. Minusta tästä tuli valloittava; seinä täynnä muistoja ja rakkaita ihmisiä. Ja uskalsin rei'ittää seinän täyteen tällaisella vauhdilla ilman miehen mielipidettä, sillä tätä katsellaan todennäköisesti ja toivottavasti vain vuoden; sitten menevät nämäkin seinät uusiksi. Ja nämä seinät muuten OLI jo TÄYNNÄ reikiä - ullakolla asuneilla tytöillä taisi heilläkin olla tässä tauluseinä - tai sitten taulujen paikat vaihtelivat reippaassa tahdissa.



Tässä kuva seinän paikkailujen jälkeen ennen tauluja; aika tyhjä ja tylsä. Ja voitteko ymmärtää, kuinka paljon taistelin itseni kanssa, etten kävellyt maalikauppaan ja ostanut uutta maalia seinään + ajatuksissa kävi jo katon maalaaminenkin... Mutta hillitsin itseni; yritämme nyt tosissaan remontoida ensin vain kaksi kerrosta; kolme kerrosta voisi olla ehkä jo liikaa - vai mitä?



Ja tässä vielä lopuksi eilinen löytö kirpparilta. Vanha silitysrauta, jonka ostin kirjastoppariksi! Aivan valloittava - eikö? Ja tämä onkin hyvä jatkumo siihen, mitä minun piti tehdä, kun avasin koneen. Olen aloittanut täydennysopinnot, ja minun pitäisi tänään kirjoittaa oppimispäiväkirjaa sekä tehdä kotitehtäviä. Kuinka helppoa ja mukavaa onkaan kirjoittaa sisustusblogia... Tässä sen näkee; tämä juttu on valmis, mutta oppimispäiväkirjassa en ole pääsyt vielä alkuunkaan. Huh-hei, mut nyt pakko aloittaa. Reipasta sunnuntaita myös sinulle!