Nyt raksuttaa...

Tänään käytiin tytön kanssa kirppiksellä, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Mutta kartakaikkisen kaikkiaan, kaikkein ihanin löytö oli tämä raksuttava komistus :)

En tiedä, olenko liiankin nirsoa sorttia kellojen suhteen, mutta minun on vain hirveän vaikea löytää mieleistäni seinäkelloa; sellaista joka olisi persoonallinen, ei näyttäisi muoviselle, halvalle - eikä tavaratalosta kannetulle. Joten tänään, kun tämän näin, päätin että tämä olkoon nyt meidän seinäkellon vastine ruokailuhuoneessa, kunnes ehkä joskus löydän oikean seinäkellonkin.

Raksutus on, se siis ON, varsin äänekäs. Tuntuu kuin istuisi vanhassa pirtissä; vain se mummo kiikustuolissa puikot kädessä puuttuu! Jotenkin kuitenkin kotoisa tunnelma, ja sopii tähän vanhaan taloon. Ja paitsi, että näen nyt ajan, minä myös kuulen sen kulumisen ;)

Ja siitä puheenollen; nyt pitää joutua syömään, ja sitten koiruuden kanssa ulos lumisiin maisemiin. Siis kyllä, täällä Turussa on taas lunta; niin valkoista, valoisaa ja ihanaa. Minä nautin tästä vuodenajasta, jos on tällaista pikkupakkasta ja lunta - vaikka keväästä varmasti nautin sen tultua vielä enemmän!

Puinen silityslauta löytyi viimein!

Etsin tätä kauan, ja viime viikolla se löytyi sattumalta, kun etsittiin rakennustarvikkeita Navetasta; vanha puinen silityslauta. Olin etsinyt itse asiassa vielä vanhempaa kuin tämä (arviolta 50-luvulta), mutta koska tämän sain 25 eurolla, en tohtinut jättää käyttämättä tilaisuutta hyväksi! Ehkä joskus löydän sen vanhemmankin version.

Nykyaikaiset silityslaudat on jotenkin tosi rumia, mutta tämä on kaunis - ja pääsikin nyt kirjaston nurkkaan odottamaan, että tilaa liikenee yläkerran makkarista ja myöhemmin kodinhoitohuoneesta. Ainoa harmitus tässä on, että jokin pehmuste tuohon pitäisi varmaan ommella ja miten toteuttaa se niin, että kauneus säilyy...?

Lumet suli Turustakin, ja nyt on taas syksyisen harmaata... Valoa tähän pimeyteen tuo taas jälleen kerran virinnyt toive, että tällä viikolla saisimme viimein vedet kulkemaan keskikerroksessa; monta mutkaa ollut matkassa, joten toivotaan, että loppusuora olisi nyt viimein edessä!

Jo löytyi leivänpaahdin, ja muutama muukin kiva juttu!

Tänä aamuna se löytyi; leivänpaahdin. Ja maksoi kokonaiset 3,5 euroa - kirpputorilöytö siis! Eihän me tällaista oltu suunniteltu, mutta kun halvalla sai, oli hauskan näköinenkin ja nimikin oli niin sympaattinen; Princess Classic, pitihän minun tämä tuoda kotiin... Ja taas säästyi rahaa.

Googletin heti kotiin tultuani tuon sympaattisen nimen, tietysti miettien kuinka  paljon säästin rahaa. Eihän sieltä tätä mallia enää löytynyt, mutta maksoivat hänen jälkeläisensä jo tarpeeksi, joten ei ollut huono kauppa. Ja näin ollen tämä oli vielä parempi kirpputorilöytö; tätä ei enää saa tusinatavarana kaupasta!

Kuvassa näkyy siis uusi leivänpaahdin, mutta myös uusi kamerani - ja vähän minua, miekkosta sekä kotiani. Leivänpaahdin on siis samalla kuin peili - ja varmasti epäkäytännöllinen, kun kaikki rasvan jäljet näkyvät pinnalla. Mutta tämä oli halpa, ja nyt saan viimein puolen vuoden tauon jälkeen paahdettua leipää; että nam!

Ja löysin myös ison ison lyhdyn. Varsin kaunis! Saa nähdä, minkälaisen paikan tämä löytää uudessa kodissa; nyt se on ulko-oven edessä - toivottavasti ei kaikkia seuraavaa neljää viikkoa... Voi tätä tilanahtautta.

Ja kun kuvasin lyhtyä, päätin ottaa kuvan myös lyhdyn yläpuolelta, jossa kiikkuvat laukkukoukut (heh, kuvan alta poistin kaikki laukut, jotta näyttäisi paremmalta) sekä pieni liitutaulu, joka muistuttaa ajankohtaisista asioita minua nykyään. Nyt se muistuttaa ystäväni häistä sekä hotellin lahjakortista. Sitä ennen taulussa luki vain kaunokirjaimin "Loma"; miten sitä tuntuu olleen jo ikuisuus... Sekä koukut että taulun olen muuten löytänyt kirpputorilta. Taulun olen jo suunnitellut maalaavani toisen väriseksi, mutta maalaaminen on edelleen vain suunnitelma; ehkä sitten uudessa kodissa.

Lasten leikkivaunut ynnä muuta tuiki tarpeellista...

Tämä aamu oli erilainen; ei ollut kiirettä, olo oli jo parempi ja lähdin ajan kanssa kirppareille kiertelemään. Ja voi, mitä löytöjä teinkään! Tämä ensimmäinen kuvassa näkyvä on varmasti se parhain; vanhat lasten leikkivaunut...! Aivan ihastuttavat - eikö??

Ja kävin muuten eilen ostamassa itselleni myös uuden kameran, ensimmäisen oman digitaalijärkkärin, ja jo tästä kuvasta huomaa eron; värit tulevat mahtavasti esille, vaikken edes käyttänyt kuin automaattiohjelmaa kuvaa ottaessani. Kuinkahan hienoja kuvista tulee, kun lähtee vielä itse säätämään asetuksia...? Tämän lyhyen tutustumisen ja kokeilun perusteella voin suositella; Canon EOS 1100D ja tällä hetkellä Anttilasta alennuksella 399 €. Ei kallein ja vielä helppokäyttöinenkin!

Tämän lampun myyjä oli paikalla asettelemassa tavaroitaan, kun tulin ihastelemaan hänen lamppuaan. Hänen miehensä ei ollut tykännyt tästä, joten myyntiin meni - ja tuumasin siinä hänelle, että toivottavasti minulla ei käy samoin - tai sitten vien tämän töihin työpöydälle. Mutta tämähän kelpasi miehellekin oikein hyvin. Tästä tulee siis uudessa kodissamme kirjastohuoneen kirjoituspöydän lukuvalo! Tämän lisäksi löysin vielä toisen, Mokosta ostetun pöytävalon; kaksi pöytävalaisinta samalla kertaa... Mietin, onko tässä nyt mitään järkeä - mutta hei, meillä on pian 150 neliötä sisustettavana, joten tässä täytyy olla järkeä, hih!

Uusi lehtikori lehdille, jotka pyörivät nyt joka puolella asuntoa, kun etsimme ideoita remontointiin. Ja tuo päällä olevan Glorian koti -lehdenkin löysin eurolla; illaksi uutta luettavaa. Sointuu muuten kivasti tuo kori tähän paikkaan, kun taustalla on vanha ruskeaksi maalattu lipasto - mutta sain heti kuulla, että taas on imurilla yksi uusi kierrettävä kohde. No niin tulee, mutta jossainhan nämä kaikki lehdetkin on säilytettävä...

Sain hieman katseita, kun kuljin kirppiksellä hyllyjen välissä näiden vaunujen kanssa; kori täyttyi alta aikayksikön, joten tässähän oli hyvät kärryt lastata tavaraa mukaan, hihii... Löysin minä itselle housutkin, juuttikangasta sekä kummitytölleni muutamat söpöt housut. Tuottoisa reissu mielelle - ja pidemmällä aikavälillä varmasti lompakollekin!