Joka ilta, kun lamppu sammuu...

Toista iltaa tyttären kanssa kahden. Oma tunnelmansa olla kahdestaan; voi vaikka kuvata prinsessaa ja tilanteita monesta kulmasta ;) 

Eilen nukkumaan mennessä tartuin ihanaan tunnelmaan makuuhuoneessa ja ikuistin sen.

Pian nukkumaan; kauniita unia myös sinulle!

Makuuhuoneen uudet pukimet

Nyt olen tyytyväinen! Makuuhuone, josta huokuu rauhallinen tunnelma - mutta samalla on sitä pientä särmää ja persoonallisuutta :)

Saatiin viime viikolla uusi sänky kotiin; Askon Bonnell-mallistoa, ilman jalkoja, joten sopii näin hyvin ullakon matalaan tilaan. Sängyn saavuttua alkoi siivous, ja taas tavarat etsivät viikonlopun paikkaansa - ja osa vieläkin. Sotku siirtyi siis osin muihin huoneisiin, mutta nyt makkarissa on siistiä ja kaunista ;)

Kannoin makkariin vanhan rottinkikorin, jonka ostin yläasteikäisenä, noin 20 vuotta sitten kirpparilta, ja muistan kuinka isä silloin tuhahteli ostokselle. Ja nyt oma mieheni oli jo heittänyt sen kaatopaikalla puujätekasaan, kun hyppäsin autosta, ja kysyin kauniisti, miksi hän heittää minun rottinkikorin pois. Lyhyt sananvaihto ja hyvät perustelut: "siellä voi säilyttää vaikka joulukoristeet". Lopputulema: mies huokaisi, sanoi, ettei mua voi ottaa mukaan kaatopaikalle, kun mitään ei saa heittää pois ja uutta rojua vain löydetään, mutta nosti kiltisti korin takaisin peräkärryyn. Eilen nukkumaan mennessä hän totesi, että nyt se sitten on hänen yöpöytänään. Heh, kaiken se kestää ;)

Myös joululahjaksi toivomani pellavaiset lakanat pääsivät pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen käyttöön - ja näyttävät + tuntuvat niin hyvälle! Niin hyvälle, että päiväpeite sai nyt jäädä, ja minä nautiskelen tästä näystä ihan näin kaikessa helppoudessaan!

Sängyn vierelle seinään vielä hieman pakosta uudistettu (osa riipustmista hävinnyt jonnekin) Ikean naulakko, johon on kiva ripustaa aamutakki roikkumaan ennen nukkumaanmenoa + sängyn päätyyn muutama kiva kuvamuisto ja härpäke - ja siinä se sitten olikin.

Tämä emäntä on kovin tyytyväinen lopputulemaan!

... ja sitäkin tyytyväisempi ja onnellisempi olen siitä, että olen saanut viikonlopun aikana todella paljon uusia lukijoita sekä ihania kommentteja!! Niin hienoa, että löysitte tänne - Niinan avustuksella ilmeisesti suurin osa! 

Kiitos Niina; teit tämän vielä omasta tahdosta, enkä olisi edes osannut tällaista pyytää. Ja he, jotka eivät ole vierailleet Niinan blogissa, tässä linkki; suosittelen lämmöllä!

Ulkona paistaa aurinko; eli se on nyt sillai, että nämä lähtevät kera koiran ulos nauttimaan tästä valoilmiöstä, minkä jälkeen ehkä pystyn maalaamaan pimeässä kellarissa taas kattoa. Mutta sen päättää tytär, ja minä nautin myös siitä vaihtoehdosta, että juttelemme tyttären kanssa mukavia ja heiluttelemme leluja. 

Aurinkoa myös sinun päivääsi!

Tapahtui viikonloppuna yläkerrassa...

Perjantaina yläkerrasta lähti sohva, lauantaina jääkaappipakastin, sunnuntaina ruokailupöytä ja tuolit.

 

Perjantaina jäljelle jääneet kalusteet lähtivät liikkeelle ja jatkoivat liikettään maanantaihin asti; makuuhuone siirtyi, pienokaisen huone siirtyi ja syntyi uusi huone, pukeutumishuone - minulle, hih, ja ihan vain ulkovaatteille!

 

Sunnuntaina yläkertaan tuli penkki, jolle ei ole tuntunut löytyvän paikkaa uudesta kodista; ei sisältä eikä ulkoa, mutta jospa se nyt sen löysi. Maanantaina yläkertaan kannettiin matto kirjastosta.

 

 Ja tälle täällä nyt näyttää; avaralle? Valoisalle? Viihtyisälle? Kyllä, kaikkea sitä, jos minulta kysytään - ja etenkin jos verrataan syyskuun tilanteeseen, jolloin olin pamahtamispisteessä niin remontin etenemisen, yläkerran romun määrän kuin vatsankin suhteen! Katso kuvat yläkerrasta syyskuussa tästä.

 

Mitä tästä opimme? Kun tavaraa on liikaa, sitä on tosiaan liikaa, eikä mikään näytä hyvälle, vaikka kuinka siivoaisi?! Vai mitä tuumaat?

 

Minä olen joka tapauksessa nyt tyytyväinen, ja nautin pukeutumishuoneesta aina siihen asti kunnes pikkuprinsessa haluaa takaisin "omaan" huoneeseensa!

 

 

Vielä löytyy kehittämistä yläkerrassakin; suurin on tietenkin edessä muutaman vuoden päästä, kun toivottavasti päästään remontoimaan yläkerta, nostamaan kattoa, laajentamaan vessa pesuhuoneeksi, jne. Mutta nyt silmiin pistää seuraavassa kuvassa näkyvä nurkka. Hella on jo myyty, mutta odottaa poiskantoa, mutta mitä sen jälkeen tehdään? Se on vielä mietintäasteella, sillä nurkka on kuitenkin todella hyvä vauvan hoitopöytänä; on säilytystilaa, juoksevaa vettä ja tasoa. Mutta on se vaan aika tylsän näköinen mun silmiin...

 

 

 Mutta hyvä, kun tekemistä riittää. Me aletaan nyt valmistautua kaupunkireissulle; lähdetään prinsessan kanssa ristiäistilpihöörää etsimään; sunnuntaina hän saa jo nimen :)



Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.

 

Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!

 

Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.

 

Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.

 

Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!

 

Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.

 

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Väliaikainen koti ullakolla

Väiaikainen kotimme ullakolla alkaa onneksi pikkuhiljaa näyttää asuttavalle; muuttolaatikoista suurin osa on tyhjennetty ja loput kannettu keskikerroksen keittiöön, jossa toivon mukaan ei remontoida vähään aikaan. Yläkerrassakin moni asia repsottaa, kuten listat, lattia on naarmuilla, seinät täynnä ruuvien jälkiä, jne. Mutta kyllä tähänkin näemmä tottuu. Ja kattoonkin on alkanut tottua, vaikka oli aluksi aivan kauhean näköinen...

Kuva "makuuhuoneesta", joka on ainoa huone, josta kehtaa kuvan jakaa; illalla jos siivoaisin vielä, ja pistäisin kotia vähän sievemmäksi; nyt kun tiedän, missä mikäkin suurin piirtein on - ja kun sain päivän remppajutut jo hoidettua; eli kellarin laatat on jo revitty pois! Enpä oisi uskonut, että näin nopeasti, joten tavoitteet olivatkin aivan alakantissa.