Makuupussi vauvalle vanhasta neuleesta

Tämä ei ole sisustusjuttu, vaan vauvajuttu. Mutta tälläinen kiva makuupussi kyllä sopii hienosti meidän sisustukseen, joten sillä verukilla voin jakaa tämän myös teidän kanssa täällä sisustuskirjassani ;)

Syksyn siivousten yhteydessä löysin vanhan pieneksi jääneen villaneuleen, jonka olin säilyttänyt ajatuksena, että puran sen ja neulon siitä jotain uutta. Se oli silloin se; kun minulla oli aikaa kutoa.

Neule jäi kummittelemaan kunnes yhtenä päivänä välähti; minähän teen siitä meidän pikkuprinsessalle makuupussin. Ajatuksena oli tehdä tähän vielä huppukin, mutta se tuli tähän melkein kuin itsestään; kaulus neuloutui sopivasti pyöreäksi, joten villapipo vain päähän, ja eiköhän tarkene. Vanhat napit eivät riittäneet aivan ylös asti, joten sellainen pitää vielä lisätä - ja löysinkin sellaisen ihanan puisen kätköistä - vanhasta villapuserosta sekin säilötty ;)

Ja toisena kehitysajatuksena on ommella pussiin vielä sisävuorikin, mutta minut tuntien se voi jäädä tekemättä.

Erittäin helposti toteutettavissa siis; ei muuta kuin pura pusero saumoista ja neulo yhteen takaisin ilman hihoja ja kapeampana. Meidän tyllerö tykkäsi kovastikin pussista; niin kiva oli piiloutua pussiin, kurkistaa sieltä ja hymyillä sitten päälle valloittavaa hymyä!

Kiitos ihanista kommenteistanne kellarin seinää ajatellen; siitä puheen ollen,  minun pitäisi olla nyt putsaamassa sitä, koska prinsessa nukkuu. Moikka siis, ja kivaa päivää sinulle!

Tapahtui viikonloppuna yläkerrassa...

Perjantaina yläkerrasta lähti sohva, lauantaina jääkaappipakastin, sunnuntaina ruokailupöytä ja tuolit.

 

Perjantaina jäljelle jääneet kalusteet lähtivät liikkeelle ja jatkoivat liikettään maanantaihin asti; makuuhuone siirtyi, pienokaisen huone siirtyi ja syntyi uusi huone, pukeutumishuone - minulle, hih, ja ihan vain ulkovaatteille!

 

Sunnuntaina yläkertaan tuli penkki, jolle ei ole tuntunut löytyvän paikkaa uudesta kodista; ei sisältä eikä ulkoa, mutta jospa se nyt sen löysi. Maanantaina yläkertaan kannettiin matto kirjastosta.

 

 Ja tälle täällä nyt näyttää; avaralle? Valoisalle? Viihtyisälle? Kyllä, kaikkea sitä, jos minulta kysytään - ja etenkin jos verrataan syyskuun tilanteeseen, jolloin olin pamahtamispisteessä niin remontin etenemisen, yläkerran romun määrän kuin vatsankin suhteen! Katso kuvat yläkerrasta syyskuussa tästä.

 

Mitä tästä opimme? Kun tavaraa on liikaa, sitä on tosiaan liikaa, eikä mikään näytä hyvälle, vaikka kuinka siivoaisi?! Vai mitä tuumaat?

 

Minä olen joka tapauksessa nyt tyytyväinen, ja nautin pukeutumishuoneesta aina siihen asti kunnes pikkuprinsessa haluaa takaisin "omaan" huoneeseensa!

 

 

Vielä löytyy kehittämistä yläkerrassakin; suurin on tietenkin edessä muutaman vuoden päästä, kun toivottavasti päästään remontoimaan yläkerta, nostamaan kattoa, laajentamaan vessa pesuhuoneeksi, jne. Mutta nyt silmiin pistää seuraavassa kuvassa näkyvä nurkka. Hella on jo myyty, mutta odottaa poiskantoa, mutta mitä sen jälkeen tehdään? Se on vielä mietintäasteella, sillä nurkka on kuitenkin todella hyvä vauvan hoitopöytänä; on säilytystilaa, juoksevaa vettä ja tasoa. Mutta on se vaan aika tylsän näköinen mun silmiin...

 

 

 Mutta hyvä, kun tekemistä riittää. Me aletaan nyt valmistautua kaupunkireissulle; lähdetään prinsessan kanssa ristiäistilpihöörää etsimään; sunnuntaina hän saa jo nimen :)



Suksiteline vauvan huoneessa

Vanha löytö, puinen suksiteline (tai siksi sitä ainakin luulen) löysi viimein paikkansa uudessa kodissa. Kätevä ripustusteline vauvan huoneeseen; tähän kauneimmat mekot roikkumaan, kun niiden aika tulee! Uusin lahja unikani pääsi heti kunniapaikalle, ja löytyy tästä heti tarvittaessa.

Minun aikoinaan ensimmäiselle kummitytölleni kutoma neuletakki pääsi myös uuteen naulakkoon roikkumaan. Suksitelineen vanha puinen väri sopii kivasti yhteen valkoisen ja vaaleanpunaisen kanssa - eikö?

 

Ja toiselle puolen huonetta saatiin ripustettua myös toinen hyllykkö. Tämän olen aikoinaan ostanut ensimmäisen oman kotini eteiseen - ja tämäkin ehti lojua pitkän tovin vanhempieni varastossa, enkä suostunut siihen, että heitettäisiin pois. Silloin en sanonut ääneen, mutta nyt uskallan sanoa: jo silloin ajattelin, että tämä sopisi tosi kivasti lapsen huoneeseen. Ja sinne se nyt sitten tuli - kun sen aika oli.

 

Nyt on vauvan huone taas astetta järjestelmällisempi; leluille ja vaatteille enemmän paikkoja, mihin laittaa. Vielä tarvittaisiin kuitenkin tässä huushollissa säilytystilaa. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen etsien sitä oikeaa sijoituspaikkaa. Vaeltelu taitaa kuitenkin jatkua niin kauan, kunnes kellari ja sinne rakennetava kodinhoitohuone, vaatehuone ja eteinen valmistuvat... Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja koko ajan asiat edistyvät; tälläkin hetkellä miehet levyttävät kellarissa loppuja seiniä ja sitten kattoa. On se varmaan melkoinen tunne, kun katto on yhtä tasaista pintaa, eikä sieltä roiku sähköt sekä putket, ja turve tipu lattialle, kun ylhäällä kolistellaan....!

 

Tämä äiti lähtee nyt ekaa kertaa tytön kanssa kahden autolla ruokakauppaan ja Ikeaan, ostamaan koukkuja eteisen takeille. Ihanaa viikonloppua sinulle!

  

 

Vauvatunnelmia

Hän on täällä, meidän kotona, meidän oma, pieni ja suloinen prinsessa. Potkii pienillä jaloillaan, nukkuu, tuhisee, kakkaa, ihmettelee ja puklaa. Aika menee kuin siivillä hänen kanssaan, ja väsymys on välillä aivan mahdoton - mutta mitä sitä ei tekisi, kun näin ihmeellisen lahjan on saanut. Olen niin onnellinen!

Kortteja ja ihania lahjoja... Tädiltä saatu vanha, kirpputorilta löydetty lelu on varmasti yksi tykätyimmistä, ainakin ädin silmissä.

Prinsessa sai turvakseen myös uuden palovaroittimen. Hauska, ja etenkin hauskempi kuin vanha osuuspankin kellertävä versio, joka saa nyt onneksi lähteä.

Isoenolta saatu keinu saatiin kunnostettua ja maalattua ennen prinsessan maailmaantuloa. Keinu on ollut kovassa käytössä; paras paikka imettää ja rauhoittaa vauva uneen.

 

Sängyn vieressä vanhalla tuolilla mummolta saadut ruusut piristävät yösyöttäjää ja väsynyttä aaamuherääjää. Puklurättejä on kaikkialla - mutta jotenkin minä kyllä tykkään niistä. Valkoisia, ilmavia, luonnollisia, ja muistuttavat meidän pienestä ihmeestä. Luulin, että meillä on puklurättejä ihan liikaa, mutta nyt huomaan, että niitä voisi olla vielä enemmän; tätä maidon ja puklun määrää...

 

Vauva nukkuu sylissä ja ilme autuaalinen itkujen jälkeen... Yhdellä kädellä kirjoittaminen on haastavaa, vaan ei mahdotonta. Näihin tunnelmiin, mukavaa illan jatkoa!

Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.

 

Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!

 

Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.

 

Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.

 

Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!

 

Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.

 

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Pikkupalleron huone

Pikkupalleron huone alkaa olla muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta valmis. Alakerran keittiöön ei tule vieläkään vettä, joten toiveet hoitopöydästä yläkerran keittiössä oli haudattava ja varauduttava toisella hoitopöydällä. Olin jo virittämässä minulle aikoinaan ostettua rautaista Elfan hoitopöytää huoneeseen, hakemassa rättiä sen puhdistukseen, kun huomasin tämän puisen pöydän toimettomana keittiön nurkassa. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Alunperinhän ostin pöydän keskikerroksen vessan tasoksi, hätävarana, kun parempaa ei tuntunut löytyvän. Pöytä on hauska; sen voi kaventaa sivupöydäksi tai kuten tässä leventää neliönmuotoiseksi pöydäksi. Esittelinkin pöytää, kun se toimi sivupöytänä eteisessä, linkki kuvaan tässä. Nyt pöytä pääsi siis palleron huoneeseen hoitopöydäksi, ja pöydän päälle ostin Ikeasta hoitoalustan. Hoitoalustojen päälliset ovat jotenkin mun mielestä  monet niin mauttomia, että ajattelin ostaa tähän päälle vain vaihtuvan arsenaalin kivanvärisiä pyyhkeitä; kauniimpia ja helposti pestävissäkin?!

Jo ennen vauvasuunnitelmia, reilu vuosi sitten kesällä, ostin nämä lasten leikkivaunut kirpparilta; olivat niin söpöt! Eihän se vauvakaan tule näillä leikkimään vielä pitkään aikaan, mutta hei; keksi näille oivan käyttötarkoituksen. Nämä toimivat kestovaippojen säilytyspaikkana! Pyörien ansiosta vaipat ovat helposti vedettävissä lähelle; ns. vetolaatikko siis, hehe sarjassamme hyvät säilytysideat?!

Ja jotten jää kiinni, on kärryyn lastattu myös yksi paketti kerttisvaippoja, jotka sain vauvakutsuilta. Saa nähdä, miten opin kestovaippailemaan; kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan!

Tässä laajempi kuva pikkupalleron huoneesta. Huonehan jatkuu kuvanottopaikasta taaksepäin, mutta kyseinen tila toimii vielä telsunurkkauksena. Tässä yläkerran uudet värit tulevat kivasti esille!

Hoitopöydän alla kökkii Tallinnan tuliaisena ostettu lammas ja kirpparilta muutama viikko sitten löytämäni nalle, joka kannattelee pyyhettä. Sain tämän söpön Finlaysonin pikkupyyhkeen (ja toinen vaunujen rivassa) monta vuotta sitten ystävältäni tuparilahjaksi; sopivat nyt niin passelisti pikkuveitikan huoneeseen!

Olen hyvä keräilemään kaiken maailman kippoja, koreja ja säilytysastioita kirppareilta, ja nyt niille löytyy hyvin käyttöä, kun harsoille, topsipuikoille ja pumpulille piti löytää kivan näköiset säilytyspaikat. Tätä kirjoittaessa hoksasin, että valjastan jonkun hopeisen pikkutarjottimen noille lopuille tavaroille; harjalle, kynsisaksille, ym. - sopii kivasti tyyliin?!

 

Portsamarkkinoilta löydetty kehto ja kaatopaikalta löydetty yöpöytänä toimiva tuoli ovat huoneen pimeimmässä - ja turvallisimmassa nurkassa.

Ja nukkumapaikkaan voidaan tarvittaessa virittää tuli Porin Mattiin. Porin Matti kaipaisi vielä kunnon puhdistuksen, mutten ole vielä keksinyt, miten tuon noen saa pois... Olisiko hyviä vinkkejä? Tähän Porin Matin viereen haluaisin nojatuolin, jossa voisi lukea satuja lapselle. Ja hei, tästä näkee muuten, mistä ajatus yläkerran värimaailmaan lähti; tästä Porin Matista nimittäin! Tarkoitus on maalata vielä muutama pieni yksityiskohta samalla sävyllä kuin tulisija on; maalitkin on jo ostettuna, mutta miten tuntuu, ettei vain enää kykene tähän kaikkeen tässä olotilassa...

Ylpeänä voin kertoa, että en ole ostanut pikkupalleron huoneeseen muuta uutena kuin maalit ja hoitoalustan; kaikki muu on ostettu vanhana, saatu, löydetty tai on jo muuten pidempään palvellut kotona muissa huoneissa tai tehtävissä. Mutta sehän meillä oli tavoitekin; tähän taloon ei uutta haluta juuri ostaa, ja ainakin huonekalut pyritään ostamaan vanhoina ja kierrätettyinä. Yksi kaupasta ostettava asia on kuitenkin jo mielessä; kannellinen roskis/pyykkiastia vaipoille, ja yksi hyvä vaihtoehto taitaa olla jo mielessä, tosin uutena. Kirppareilla kiertely tässä vaiheessa jo jonkeenkin tuskallista, joten voi olla, että täytyy hakea tämä kapistus pienenä luovutusvoittona suoraan kaupan hyllyltä.

Alkaa olla viimeiset viikonloput meillä täällä kotona kahden kesken; tuntuupa oudolle! Ja otetaan tästä vapaudesta tietenkin kaikki irti yrittämällä saada keskikerroksen keittiötä ja vessaa kuntoon - sekä portaat paikoilleen, jotta päästäisiin taas pitkästä aikaa sisäkautta pesuhuoneeseen.

Näihin tunnelmiin; mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Monta litraa maalia ja ullakon muodonmuutos

 

Aamupahoinvoinnin takia / ansiosta joudun / saan joka aamu aamupalan jälkeen viettämään tunnin sohvalla, jotta aamupala pysyisi sisällä; tässä siis syy siihen, miksi blogipäivityksiä tulee nyt lähes joka aamu. Aamuina, jolloin niitä ei tule, nautiskelen muiden blogikirjoituksista, joita tuntuu riittävän ja uusia suosikkeja tulevan koko ajan vastaan.

 

Mutta tänä aamuna päätin koota muutaman kuvan ullakosta, jossa päätimme tehdä vielä viime tingassa pintaremontin; maalata katot valkoisiksi  (Tikkurilan Siro Himmeä) ja seiniinkin uutta väriä. Kuvat vain muutamasta nurkasta, sillä kaaos on osin ullakollakin vielä; odotellaan alakerran keittiön valmistumista.

Tässä kuvat ennen: vasemmalla näkyy vielä liukuovista rakennettu väliseinä, joka pimensi ja teki yläkerrasta todella ahtaan - mutta oli tarpeellinen toki edellisellä omistajalla ja meilläkin tähän asti, sillä nurkkauksessa nukuttiin ja viereisessä katsottiin telkkaria. Liukuovet purettiin (keskimäinen kuva) ja lopputulos oli jo paljon parempi (oikea kuva). Mutta tuo katon väri versus lattian väri; eivät sopineet sitten mitenkään yhteen minun mielestä. Lisäksi ruskea katto pimensi mahdottomasti yläkertaa. Eli ostimme maalitelan ja sisäkattomaalia. Urakka ei ollut pieni, varsinkaan raskaana ollessa - mutta sitäkin antoisampi!

Ullakosta tuli huomattavasti valoisampi, avarampi ja nätimpi - eikö? Seinät maalattiin Bauhausin Swing Color 20 remonttimaalilla sävyllä Y478. En ole aivan varma, oliko seinien värivalinta täysin nappivalinta ruskeiden laminaattilattioiden takia - jos lattiat olisivat mustemmat tai valkoiset, näyttäisi paremmalle - mutta tällä sävyllä nyt mennään ainakin vähän aikaa! Lisäksi nämä ruskeat kalusteet väistyvät pikkuhiljaa yläkerrasta pois, kun tilalle laajenee vauvan huone, ja tilalle tulee todennäköisesti valkoisempia ja hempeämmän värisiä kalusteita kuten jo vauvan nurkkauksessa:

Tässä ote vauvan nurkkauksesta, jonka valkoinen lipasto tosiaan sopii kuin nappi silmään seinän värin kanssa. Kirpparilta löydetyssä matkalaukussa odottavat hoitopöydällä tarvittavat purkit ja pussukat. Hoitopöytä toimii meillä vielä keittiönä, mutta toivottavasti saadaan ennen sairaalareissua alakerran keittiö kuntoon ja sitä myöten myös hoitopöytä yläkertaan.

 

Puulelut ovat meidän heikkous; niin aitoja ja suloisia! Mutta: nyt valmistelemaan miehelle yllätystä - tai jos siitä tulee hyvä, on se yllätys... Muuten puran sen ja perun sanani; tästä siis ehkä myöhemmin lisää!

 

Vauvavalmisteluja vauvan huoneessa

Viimeiset kaksi viikkoa on pyykätty, ja hyödynnetty elokuun lämpimiä päiviä ja taloyhtiön pyykkinaruja. En ole ostanut yhtään uutta vaatekertaa pienoiselle; kaikki on saatu tai olen haalinut kirpputoreilta. Ja vaatetta on PALJON; uskoisin, ettei ainakaan näitä pienempiä kokoja tarvita enempää, mutta sehän kuulemma riippuu paljon myös puklun määrästä.

Kellarissa talven viettänyt lipasto pääsi viimein pyykkäyksen myötä työlistalle. Lipastohan raahattiin talvella lumen keskeltä kaatopaikalta (tarina siitä täällä). Lipasto hiottiin, takalevy ja laatikot korjattiin, pinnat maalattiin sävyttämättömällä kalustemaalilla ja vaihdettiin uudet nupit, jotka löysin Indiskasta. Reunimmainen kaapin ovi repsottaa ja ovet ovat muutenkin vähän vinksin vonksin; ovat vähän vääntyneet kosteudessa. Mutta ajattelinkin vauvan nurkkaukseen Huvikumpu-meininkiä, joten repsotushan vain sopii tänne! Vauvamme ensimmäinen oma kaluste on siis suoraan kaatopaikalla ja vanhempien rakkaudella kunnostama! Lipasto sai paikkansa vauvalle nyt heinä-elokuussa remontoituun huoneeseen; tästä remontista kuvia myöhemmin, kun sekamelska on syrjäytetty myös muissa nurkkauksissa.

 

Lipaston vieressä minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen sisustusostos; heh se on lammas! Varsin persoonallinen sisustuselementti, mutta kovin suloinen; tuliainen Tallinnasta. Mieleen muistuu tätä kirjoittaessa, kuinka kippurassa nauroin, kun myyjät yrittävät saada tätä "pakettiin", ja me selkä vääränä kannettiin tätä laivalla ja laivasta parkkipaikalle, kun muut pitivät käsissään juomatölkkejä nautiskellen kesäauringosta...

Lipaston kunnostus tuli äkkiä listoille, koska vauvan vaatteille ei ollut paikkaan pyykkäyksen jälkeen. Nyt on paikka; myös henkarivaatteille, hih! Yhdestä kaapista puuttui välihylly, ja pyysin jo miestä sahaamaan hyllyn tähän. Hyllyä ei kuulunut, unohti varmaan kiireen keskellä, mutta ei haittaa; tämä nainen päätti ottaa valkoista narua ja kaksi ruuvia, ja tuloksena on tämä "vaatetanko"...! Aika omaperäinen, mutta jaksaa kantaa hyvin nämä kauniit villanutut, joista osa varmaan pääsee myös seinälle roikkumaan, jahka löydän jostain laatikosta meidän kaikki seinäkoukut. "Tangossa" roikkuu minulle aikoinaan kudottuja nuttuja, minun ensimmäiselle kummitytölleni kutoman nutun, joka on kiertänyt kaikki kolme kummityttöäni, ja nykyisen kummityttönikin nutut - sekä muutama kaunis kirpparilöytökin. Kohta tulee talvi, ja näille villanutuille on varmasti käyttöä täällä puutalossa.

Kehtoa etsittiin netistä, antiikkiliikkeistä, kirppareilta ja kavereiden ullakoilta. Lopulta se löydettiin kotikatumme toiselta puolen, Portsapäivien kirpputoripöydästä! Olipa helppoa kantaa kehto kotiin, ja kauniskin se on. Tehty vanhan malliseksi, mutta ihan 2000-luvulla käsityönä, sopivasti kuitenkin kulumia, joita ei edes lähdetty korjaamaan. Hyvä näin vanhan ja kuluneen näköisenä. Sisäpinnat maalasin kuitenkin kalustemaalilla, sillä kehdon päätyyn oli painettu kuva, joka ei ollut täysin meidän makuumme. Sänkypeiton löysin aikoinaan kummitytölleni kirpparilta, ja nyt tytön äiti kiikutti peiton minulle. Olin kuulemma silloin sanonut, että jos minä saan joskus vauvan, haluan tämän omalle vauvalleni takaisin. En muistanut tätä, mutta hyvä, että tytön äiiti muisti; suloinen peitto ja juuri passelit värit vauvamme huoneeseen!

 

Tässä vauvavalmisteluja kerrakseen, ja henkistäkin valmistautumista harjoitettu; minulle järjestettiin nimittäin yllätysvauvakutsut, ja täytyy sanoa, että minulla ei ole ollut pitkään aikaan niin kivaa ja hauskaa iltaa kuin tänä kyseisenä iltana oli. Niin paljon hyviä ja koomisia tarinoita sekä vinkkejä vauvan hoitoon ja elämään jälkeen vauvan. Kiitos teille ihanille ystäville näistä kutsuista; olen koko sydämmestäni erittäin iloinen, että järjestitte kutsut! Teki hyvää tämän isomahaisen remppanaisen elämään!