Tapahtui viikonloppuna yläkerrassa...

Perjantaina yläkerrasta lähti sohva, lauantaina jääkaappipakastin, sunnuntaina ruokailupöytä ja tuolit.

 

Perjantaina jäljelle jääneet kalusteet lähtivät liikkeelle ja jatkoivat liikettään maanantaihin asti; makuuhuone siirtyi, pienokaisen huone siirtyi ja syntyi uusi huone, pukeutumishuone - minulle, hih, ja ihan vain ulkovaatteille!

 

Sunnuntaina yläkertaan tuli penkki, jolle ei ole tuntunut löytyvän paikkaa uudesta kodista; ei sisältä eikä ulkoa, mutta jospa se nyt sen löysi. Maanantaina yläkertaan kannettiin matto kirjastosta.

 

 Ja tälle täällä nyt näyttää; avaralle? Valoisalle? Viihtyisälle? Kyllä, kaikkea sitä, jos minulta kysytään - ja etenkin jos verrataan syyskuun tilanteeseen, jolloin olin pamahtamispisteessä niin remontin etenemisen, yläkerran romun määrän kuin vatsankin suhteen! Katso kuvat yläkerrasta syyskuussa tästä.

 

Mitä tästä opimme? Kun tavaraa on liikaa, sitä on tosiaan liikaa, eikä mikään näytä hyvälle, vaikka kuinka siivoaisi?! Vai mitä tuumaat?

 

Minä olen joka tapauksessa nyt tyytyväinen, ja nautin pukeutumishuoneesta aina siihen asti kunnes pikkuprinsessa haluaa takaisin "omaan" huoneeseensa!

 

 

Vielä löytyy kehittämistä yläkerrassakin; suurin on tietenkin edessä muutaman vuoden päästä, kun toivottavasti päästään remontoimaan yläkerta, nostamaan kattoa, laajentamaan vessa pesuhuoneeksi, jne. Mutta nyt silmiin pistää seuraavassa kuvassa näkyvä nurkka. Hella on jo myyty, mutta odottaa poiskantoa, mutta mitä sen jälkeen tehdään? Se on vielä mietintäasteella, sillä nurkka on kuitenkin todella hyvä vauvan hoitopöytänä; on säilytystilaa, juoksevaa vettä ja tasoa. Mutta on se vaan aika tylsän näköinen mun silmiin...

 

 

 Mutta hyvä, kun tekemistä riittää. Me aletaan nyt valmistautua kaupunkireissulle; lähdetään prinsessan kanssa ristiäistilpihöörää etsimään; sunnuntaina hän saa jo nimen :)



Teepussit ja sikarilaatikko

 

Hävyttömän kauan kesti tämän kirpparilta löytämäni sikarilaatikon löytää paikkansa, mutta viimein löysi - ja ratkaisi samalla pitkään muhinneen ongeman.

 

Nimittäin teenjuojavieraat ovat aiheuttaneet tälle emännälle päänsärkyä. Kun haluaisi tarjota eri laatuja, joita on kaapit pullollaan, mutta joka kerta pitänyt joko huudella, mitä teetä kukin juo tai nostaa niitä erikseen jollekin kipolle esille. Vähällä olen ollut jo ostaa sellaisen valmiin ratkaisun, teelaatikon, joita sisustusliikkeet ja marketit tarjoavat. Mutta niin tylsää sellaiseen sortua, ja ostaa nyt vielä uutena...

 

Mutta tänään sen siis keksin! Kivan erilainen, mutta silti yhtä toimiva kuin markettienkin versiot. Toki tällä teen juojalla olisi vielä kaapeissa lisää teepusseja, mutta laitoin tähän ne kysytyimmät.

 

Tämän jutun kunniaksi voisinkin laittaa huomenna kirppiskalenteriin myyntiin erittäin ison ja kivan jouluisen teekupin! Itse juon teen aina suuresta kupista; jäähtyy suht nopeasti, jolloin voi juoda ja taas santsata lisää. Ja iltapalan teehetket ovat niitä parhaimpia. Viime aikoina niitä on toki ollut vähemmän, mutta miehen ansiosta riittävästi.

 

Rentouttavia hetkiä sinulle iltaan - joko teen kanssa tai ilman!

 

 

P.S. Kaikki kodinkoneet yhdessä  nurkassa, koska tässä ainoat pistokkeet, jotka vielä toimivat. Epäonni työmiesten kanssa on jatkunut, sillä sähkömies oli saanut sydänkohtauksen. Toivotaan, että selvisi säikähdyksellä; me kyllä pärjätään hyvin jo näilläkin.

Televisiotaso laudoista ja laatikoista

Täällä on rauhallinen hetki; lapsosella on masu täynnä ja uni maittaa, ja äiti kuuntelee lasten lauluja youtubesta ja yrittää opetella laulujen sanoja, jotta voisi itse laulella tytölle - ja ottaa tietenkin hetkestä kaiken irti ja päivittää samalla blogiin viime viikon saavutuksen, heh; nimittäin kirjastohuoneen televisiotason.

Tässä vaiheessa remonttia kekseliäisyys on valttia, sillä rahat ja aika eivät riittäisi kuin "kertakäyttökalusteisiin" ja niitähän tänne ei haluta. Pistimme siis viisaat päät yhteen, ja päätimme kasata kaatopaikalta kannetuista vanhoista puulaatikoista ja vessan katosta revityistä raakalaudoista televisiotason kirjastohuoneeseen.

Raakalaudat tarkoittavat hyvin epätasaista pintaa, joten tasosta on luovuttava viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsonen alkaa liikkua - ja siinä vaiheessa muutenkin sisustus muuttunee paljon minimalistisemmaksi, tai näin olen kuullut puhuttavan.

Televisiotasossa ovat kirjaston ensimmäiset kirjatkin. Mies ajatteli rakentaa myöhemmin itse varsinaiset kirjahyllyt huoneeseen... En tiedä, ollako tyytyväinen tähän päätökseen tai ei, sillä tekemistä olisi muutenkin, joten hylly rakennetaan varmasti sen kaiken muun tekemisen jälkeen - JA tällä hetkellä kaikki kirjat ovat saunassa, ja niin kauan kuin ei ole hyllyä, toimivat saunan lauteet varmaan sitten kirjahyllyinä... Hope so not, sillä olisi se jossain vaiheessa aika luksusta päästä saunaan ihan saunomaankin..?!

Mutta tämä tästä tarinasta; laatikoiden pohjalle laitettiin siis pehmusteet, ja laatikoiden päälle laudat ja muutamat ruuvit pitämään komeuden paikoillaan, ja se oli sitten siinä. Suurin homma taisi olla siinä, kun pesin laatikot ja laudat juuriharjalla.

Mutta nyt, PMMP:n soittaessa Atsipoppaa, sanon moikka ja lähden iltapuuhiin!

 

Suksiteline vauvan huoneessa

Vanha löytö, puinen suksiteline (tai siksi sitä ainakin luulen) löysi viimein paikkansa uudessa kodissa. Kätevä ripustusteline vauvan huoneeseen; tähän kauneimmat mekot roikkumaan, kun niiden aika tulee! Uusin lahja unikani pääsi heti kunniapaikalle, ja löytyy tästä heti tarvittaessa.

Minun aikoinaan ensimmäiselle kummitytölleni kutoma neuletakki pääsi myös uuteen naulakkoon roikkumaan. Suksitelineen vanha puinen väri sopii kivasti yhteen valkoisen ja vaaleanpunaisen kanssa - eikö?

 

Ja toiselle puolen huonetta saatiin ripustettua myös toinen hyllykkö. Tämän olen aikoinaan ostanut ensimmäisen oman kotini eteiseen - ja tämäkin ehti lojua pitkän tovin vanhempieni varastossa, enkä suostunut siihen, että heitettäisiin pois. Silloin en sanonut ääneen, mutta nyt uskallan sanoa: jo silloin ajattelin, että tämä sopisi tosi kivasti lapsen huoneeseen. Ja sinne se nyt sitten tuli - kun sen aika oli.

 

Nyt on vauvan huone taas astetta järjestelmällisempi; leluille ja vaatteille enemmän paikkoja, mihin laittaa. Vielä tarvittaisiin kuitenkin tässä huushollissa säilytystilaa. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen etsien sitä oikeaa sijoituspaikkaa. Vaeltelu taitaa kuitenkin jatkua niin kauan, kunnes kellari ja sinne rakennetava kodinhoitohuone, vaatehuone ja eteinen valmistuvat... Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja koko ajan asiat edistyvät; tälläkin hetkellä miehet levyttävät kellarissa loppuja seiniä ja sitten kattoa. On se varmaan melkoinen tunne, kun katto on yhtä tasaista pintaa, eikä sieltä roiku sähköt sekä putket, ja turve tipu lattialle, kun ylhäällä kolistellaan....!

 

Tämä äiti lähtee nyt ekaa kertaa tytön kanssa kahden autolla ruokakauppaan ja Ikeaan, ostamaan koukkuja eteisen takeille. Ihanaa viikonloppua sinulle!

  

 

Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.

 

Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!

 

Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.

 

Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.

 

Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!

 

Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.

 

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Pikkupalleron huone

Pikkupalleron huone alkaa olla muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta valmis. Alakerran keittiöön ei tule vieläkään vettä, joten toiveet hoitopöydästä yläkerran keittiössä oli haudattava ja varauduttava toisella hoitopöydällä. Olin jo virittämässä minulle aikoinaan ostettua rautaista Elfan hoitopöytää huoneeseen, hakemassa rättiä sen puhdistukseen, kun huomasin tämän puisen pöydän toimettomana keittiön nurkassa. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Alunperinhän ostin pöydän keskikerroksen vessan tasoksi, hätävarana, kun parempaa ei tuntunut löytyvän. Pöytä on hauska; sen voi kaventaa sivupöydäksi tai kuten tässä leventää neliönmuotoiseksi pöydäksi. Esittelinkin pöytää, kun se toimi sivupöytänä eteisessä, linkki kuvaan tässä. Nyt pöytä pääsi siis palleron huoneeseen hoitopöydäksi, ja pöydän päälle ostin Ikeasta hoitoalustan. Hoitoalustojen päälliset ovat jotenkin mun mielestä  monet niin mauttomia, että ajattelin ostaa tähän päälle vain vaihtuvan arsenaalin kivanvärisiä pyyhkeitä; kauniimpia ja helposti pestävissäkin?!

Jo ennen vauvasuunnitelmia, reilu vuosi sitten kesällä, ostin nämä lasten leikkivaunut kirpparilta; olivat niin söpöt! Eihän se vauvakaan tule näillä leikkimään vielä pitkään aikaan, mutta hei; keksi näille oivan käyttötarkoituksen. Nämä toimivat kestovaippojen säilytyspaikkana! Pyörien ansiosta vaipat ovat helposti vedettävissä lähelle; ns. vetolaatikko siis, hehe sarjassamme hyvät säilytysideat?!

Ja jotten jää kiinni, on kärryyn lastattu myös yksi paketti kerttisvaippoja, jotka sain vauvakutsuilta. Saa nähdä, miten opin kestovaippailemaan; kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan!

Tässä laajempi kuva pikkupalleron huoneesta. Huonehan jatkuu kuvanottopaikasta taaksepäin, mutta kyseinen tila toimii vielä telsunurkkauksena. Tässä yläkerran uudet värit tulevat kivasti esille!

Hoitopöydän alla kökkii Tallinnan tuliaisena ostettu lammas ja kirpparilta muutama viikko sitten löytämäni nalle, joka kannattelee pyyhettä. Sain tämän söpön Finlaysonin pikkupyyhkeen (ja toinen vaunujen rivassa) monta vuotta sitten ystävältäni tuparilahjaksi; sopivat nyt niin passelisti pikkuveitikan huoneeseen!

Olen hyvä keräilemään kaiken maailman kippoja, koreja ja säilytysastioita kirppareilta, ja nyt niille löytyy hyvin käyttöä, kun harsoille, topsipuikoille ja pumpulille piti löytää kivan näköiset säilytyspaikat. Tätä kirjoittaessa hoksasin, että valjastan jonkun hopeisen pikkutarjottimen noille lopuille tavaroille; harjalle, kynsisaksille, ym. - sopii kivasti tyyliin?!

 

Portsamarkkinoilta löydetty kehto ja kaatopaikalta löydetty yöpöytänä toimiva tuoli ovat huoneen pimeimmässä - ja turvallisimmassa nurkassa.

Ja nukkumapaikkaan voidaan tarvittaessa virittää tuli Porin Mattiin. Porin Matti kaipaisi vielä kunnon puhdistuksen, mutten ole vielä keksinyt, miten tuon noen saa pois... Olisiko hyviä vinkkejä? Tähän Porin Matin viereen haluaisin nojatuolin, jossa voisi lukea satuja lapselle. Ja hei, tästä näkee muuten, mistä ajatus yläkerran värimaailmaan lähti; tästä Porin Matista nimittäin! Tarkoitus on maalata vielä muutama pieni yksityiskohta samalla sävyllä kuin tulisija on; maalitkin on jo ostettuna, mutta miten tuntuu, ettei vain enää kykene tähän kaikkeen tässä olotilassa...

Ylpeänä voin kertoa, että en ole ostanut pikkupalleron huoneeseen muuta uutena kuin maalit ja hoitoalustan; kaikki muu on ostettu vanhana, saatu, löydetty tai on jo muuten pidempään palvellut kotona muissa huoneissa tai tehtävissä. Mutta sehän meillä oli tavoitekin; tähän taloon ei uutta haluta juuri ostaa, ja ainakin huonekalut pyritään ostamaan vanhoina ja kierrätettyinä. Yksi kaupasta ostettava asia on kuitenkin jo mielessä; kannellinen roskis/pyykkiastia vaipoille, ja yksi hyvä vaihtoehto taitaa olla jo mielessä, tosin uutena. Kirppareilla kiertely tässä vaiheessa jo jonkeenkin tuskallista, joten voi olla, että täytyy hakea tämä kapistus pienenä luovutusvoittona suoraan kaupan hyllyltä.

Alkaa olla viimeiset viikonloput meillä täällä kotona kahden kesken; tuntuupa oudolle! Ja otetaan tästä vapaudesta tietenkin kaikki irti yrittämällä saada keskikerroksen keittiötä ja vessaa kuntoon - sekä portaat paikoilleen, jotta päästäisiin taas pitkästä aikaa sisäkautta pesuhuoneeseen.

Näihin tunnelmiin; mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Särmää ruokailuhuoneeseen!

En enää jaksanut odottaa ruokailuhuoneen lopullista valmistumista, vaan eilen pistin tohinaksi ja aloin sisustaa huonetta. Sähköt, listat ja kakluunin suojapellit siis puuttuvat. Syyt näihin: sähkömies on ollut sairaslomalla jo monta viikkoa, peltisepän työjono mahdoton kesälomien takia ja listat päätettiin laittaa vasta, kun kiireellisemmät remontit takana päin. Mutta sitten siirrellään kalusteita ja siivotaan, kun loppusilaukset saadaan joskus tehtyä - eikö?

Tässä kuvat ennen työhön ryhtymistä; kovin on valkoista ja valjua minun makuun. Tarvitaan siis väriä ja särmää!

Tässä raaka-aine ja ruokailuhuoneen sisustuksen innoittaja; vessan katto, joka oli rakennettu raakalaudoista ja maalattu mustaksi. Katto purettiin jo syksyllä ja vaadin, että laudat pitää säilyttää tulevaa varten - vielä en toki tiennyt, mitä näistä tekisin. Osa laudoista oli vielä varastossa, mutta osa kadonnut. Mieskin vain tuumasi, että onkohan osa heitetty jossain vaiheessa pois...? No, suunnittelemastani hyllystä tuli pienempi ja matalampi - mutta tuli sentään jotain.

Muut hyllyn raaka-aineet: puiset viinilaatikot ja Ikeasta aikoinaan ostetut lehtikotelot, joista osa on maalattu kalustemaalilla sopivasti mustaksi. Viinilaatikot ovat hyllyssä täynnä kirjoja ja lehtikotelot täynnä sisustuslehtiä. Kirjat vielä saa hyvin sivulta ongittua, mutta lehdet ovat kyllä niin hyvässä suojassa, että laitoin näihin vain vanhoja lehtiä, viime vuosikymmeneltä, joita en ole viime aikoina juuri lueskellut, mutta jostain syystä niistä ei voi luopuakaan. Onko jollain muullakin samanlainen ongelma sisustuslehtien suhteen?

Hyllyn rakentaminen ei vaatinut yhtään naulaa eikä ruuvia - ja on näin ollen äkkiä purettavissa ja muotoiltavissa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, heh! Aikaa meni kuitenkin ainakin muutama tunti, kun pesin laudat juuriharjalla ja tolulla, pyörittelin laatikoita, katselin ja kauhistelin ja aloitin taas uudestaan. Urho oli sinnikkäänä rinnalla koko ajan ja katseli pediltään minua ihmettelevin silmin; Urholle olisi siis riittänyt vähempikin uurastus, mutta lopussa kiitos seisoi, kun urakka oli valmis ja emäntä oli valmis lähtemään hänen kanssaan ulos...

Hyllyn valmistumisen jälkeen kannoin huoneeseen vanhan mustan nojatuolin kera lampaan taljan; sopii mainiosti uuteen värimaailmaan ja nyt huoneessa on enemmän väriä ja särmää! Hyllylle nostin muutaman kukkaruukun ja nallen, ja hyllyn alle ostan vielä uusia lehtikoteloita myös niille lehdille, joita vielä luetaan enemmän. Muutama valokuva, kirja ja koriste-esine vielä hyllylle, ja hieno on! Nyt en kuitenkaan vielä täytä paikkoja, sillä hyllyn taakse pitäisi asentaa lähiviikkoina patteri. Toivotaan siis, että sähkömies paranee pian. Tai että peltisepän työjono lyhynee, jotta päästään laittamaan tuli kakluuniin. Alakerrassa alkaa olla nimittäin jo hieman koleaa, ja nyt aamutelevisio luvannut vielä kylmempiä kelejä. Hyrrr tätä syksyn ja talven tuloa...!

Kaatopaikkalöydöt

Eilen, kun olimme taas kaatopaikalla viemässä rakennusjätettä, kurkkasi tämä lipasto sekä taustalla näkyvä valkoinen pinnatuoli jätevuoren reunalla kutsuvasti minua kohti. Miekkonen ei ollut aluksi yhtään mukana hommassa, kun sanoin "hei, tossa on meille eteiseen lipasto alkuun ennen kuin löydetään uusi isompi"; oli jo sulkenut peräkärryn ja sitten vasta ymmärsi kuunnella minua. No, peräkärryn luukku aukaistiin uudelleen ja paluumatkalla meillä oli toisen jätettä, mutta meidän aarteita mukana; tämä lipasto, jonka laatikot ovat tallella kuivumassa tuolla taustalla sekä seuraavassa kuvassa näkyvä hauska tuoli. Yhteensä vain 0 euroa! Suunnittelin lipastolle vähän uutta väriä + nuppien vaihtoa, minkä jälkeen tämä varmasti kelpaa väliaikaiseksi eteiseen ja myöhemmin vaikka markkariin. Kyllä tämä tyttö on nyt tyytyväinen!

Tuolin lisäksi kuvassa näkyy meidän leivinuuni - joka ei vedä. Olen antamassa tälle jo purkutuomiota, sillä vetämättömällä uunilla ei paljoa tee. Saa nähdä. Nyt kuitenkin moimoi tältä erää!

Pyykit kätsysti piiloon

Viimein löysin sellaiset pyykkikorit, jotka kelpuutin ja ostin saman tien - olivat nimittäin halvatkin. Samalla sain vessan toisen ruman seinän piiloon - ja nyt voin näyttää teille siis myös tämän puolen vessasta.

Tässä vessa ennen - ja jälkeen. Ja ennen-kuva ei paljasta rumia saumoja ja maalisuttuja siellä täällä. jotka ovat nyt kivasti piilossa pyykkisäkkien takana. Kuvasta huomaa myös, mitä salama saa kuvissa aikaan; ennen-kuva räpsäisty salaman kanssa.

Vessassa pitää säilyttää myös siivoussankkoa, jonka keksin nyt siivouksen ja edellisen kuvan ottamisen jälkeen - laittaa vessapaperikorin ympärille. Olin juuri ennen näiden pyykkisäkkien ostamista miettinyt, että ostan jonkun kauniimman sankon, kun pakko säilyttää sitä esillä - mutta nythän se on aivan oikean värinen. Tykkään tällaisista rahaa säästävistä yllätyksistä! Ja vaihdoin muuten pyykkisäkkien paikkaakin; valkoinen tulee kivasti esille tummaa seinää vasten - ja musta puolestaan valkoista seinää vasten.

Nyt kesällä kirpparilta ostamani vaakakin sopii vessaan hienosti. Tyttö myi tämän vaa'an, koska hänestä oli niin lohdutonta käydä sillä. No, minä ostin tämän, koska tämä oli niin soma. Enkä ole siis kertaakaan käynyt tällä vaa'alla - heh. Ei kerrota tätä miekkoselle; hänestä tällainen juuri on aivan turhaa. Mutta ei siis minusta, missään tapauksessa...

Jep, tässä tarinaa tälle kertaa. Nyt yöpuulle, moimoi!

Elämänhallintaa = vaatehuone järjestykseen

Eilen oli taas sellainen päivä töissä, ettei vain mikään tuntunut riittävän. Teki niin tai näin, ja aina joku asia jää tekemättä. Olen perfektionisti monessa asiassa, mutta työelämässä vain pakko yrittää hellittää näistä periaatteista - ja eilen piti taas pysähtyä ja miettiä, mikä tässä on tärkeintä. Kävelin työpäivän päätteeksi koiran kanssa pitkän lenkin, ja lenkillä päätin tehdä jotain, jonka voin hallita - siivota vaatehuoneen järjestykseen, heh! Valitettavasti ilta oli jo niin pitkällä, kun pääsin toimeen, etten tainnut saada tätäkään kaaosta hallintaan, mutta räpsäsin kuvan siitä parhaimmasta kohdasta.

Valkoiset villaneuleet pääsivät matkalaukuista hyllyille, ja olivat tarpeen heti aamulla, sillä ensimmäistä kertaa tänä syksynä täällä oli ollut yöllä kunnolla pakkasen puolella! Talvi, oletko tulossa...?! Ihanaa, jos olet.

Osana elämäni hallintaa päätin tehdä töitä tänään kotona, ilman ympäröivää hässäkkää. Nyt olen kahvitauolla yksin, juon vihreää teetä ja syön riisikakkua kera suklaavoin. Ja lopulta; olen onnellinen, että minulla on tätä kaikkea, myös työ, joka toki ottaa - mutta myös antaa paljon. Ja nyt meillä on ainakin astetta siistimpi vaatehuone...!

Ilmaiset lasipurkit (jos sisältöä ei lasketa)

Minä olen ihastunut paitsi näiden sisältöön - mutta myös ulkokuoreen. Lidlista näitä saa. Hillo on aivan herkkua, ainakin yksi purkki menee viikossa. Ja purkit ovat niin sympaattisia, etten ole tohtinut heittää niitä pois. Nyt niitä on jo kerääntynyt melkoinen läjä odottamaan uutta isompaa keittiötä.

...sivulauseessa voin mainita, että tein kyllä muutamaan purkkiin raparperihilloa, jota en itse syönyt kuin kerran, mutta miekkonen söi kaikki kunniakkaasti loppuun ....samalla olimme katketa naurusta, sillä hillo oli täynnä sellaisia tikkuja.... Hih, jokin taisi mennä pieleen, mutta menköön. Hauskaa meillä ainakin oli - ja kenties ensi kerralla onnistun paremmin.

Nämä eivät ole läheskään niin sympaattisia, mutta hei; kuinka käteviä - ja ilmaisia! (- jos tykkää syödä suolakurkkuja. Me tykätään...) Samalla näet minun itse kehittelemän säilytysmekanismin; kaappeihin vain elfakorit, ja jo mahtuu tavaraa pieneen ja syväänkin kaappiin. Uudessa kodissa on jo valmiina laatikostot, joten siellä nämä korit pääsevät todennäköisesti toteuttamaan perinteisempää rooliaan vaatekoreina.

Ja tässä yhdessä purnukassa on tuloillaan ituja; viikonloppuna päästään toivottavasti syömään itusalaattia. Tämä Ikean kuivausteline on kätevä paitsi kuivaustelineenä, myös "idättämiselle".

.....

Tänään tehtiin kaupat nykyisestä kodistani, ja pian on muutto edessä. Voi kurjuutta. Minä vain katselen noita banaanilaatikoita. Ne on niin pieniä, ettei niihin kyllä mahdu mitään. Hyvillä säilytysnikseillä on ne huonotkin puolet; muuttaessa huomaa, kuinka paljon tavaraa pieni asunto voikaan niellä. Mutta ei auta; tänä viikonloppuna on PAKKO aloittaa.

P.S. Oletteko käyneet lukemassa Diagnoosi:Sisustusmaniaa? Voi että; siellä on riittänyt tälle sairastavalle lukemista ja uusia ideoita!

Sekava kukka-astiakollaasi kesän kunniaksi esille



Eilen oli siivouspäivä. Viikon synttärikemujen jäljiltä, keittiötasolla lojuneet kukkaiset kahvikipposet löysivät paikkansa keittiössä. Kesän kunniaksi pääsivät siis näkyville, eittiökaapiston ylähyllylle. Siellä ne nyt kipottavat kaikessa suloisuudessaan sopivasti sikin sokin odottaen uusia kemuja ja vieraita. Kaikki muut kuvassa näkyvistä astioista ovat siis kirpputorilöytöjä paitsi taustalla näkyvä siivilä, joka on Villeroy Bochin, Kodin Anttilan yllätyspäivien löytö.



Kaikkia astioita yhdistää kukkakuviointi sekä sävy joko mustaan, harmaaseen tai siniseen. Vaikka astioita on näin monenlaisia, on niissä paljon yhdistäviä tekijöitä - ja kattauksesta tulee jännempi, kun käyttää näitä kaikkia sekaisin! Olen viime aikoina tykästynyt yhä enemmän siniseen; varsinkin tuollaiseen perinteiseen vaalean siniseen. Innostus lähti äidin ja isän vanhasta hääkellosta sekä heiltä saamastani vanhasta lampun jalasta; näistä juttu toisella kertaa.



Myös sokerikkoja ja kermakkoja on kerääntynyt mukaan useampia, ja useampaa sorttia, mutta kaikki samantyylisiä; tällä neidillä on siis sokerikkoja suurempiinkin juhliin - jokaiseen pöytään omansa...



Myös pikkulautasia on montaa sorttia. Lautasiakin on hauska sotkea; eli ei samaan sarjaan kuuluvaa lautasta kupin kanssa, vaan rohkeasti nekin vain sekaisin!



Siellä kipot nyt napittavat ylähyllyllä, ja alahyllyllä on käytetymmät astiat. Mitta-kupista pilkistää jotain... Kyllä; tämä on kännyköiden latureiden säilytyspaikka. Laturit ovat niin rumia, kun pitkine johtoineen muuten sotkevat näkymää. Ja seinäänhän niitä ei kannata jättää, jos haluaa olla ekologinen ja muistaa meidän luontoa. Eli mitta-astiassa laturit ovat piilossa, mutta helposti saavutettavissa! Suuremmassa takana olevassa mittakupissa ovat puolestaan piilossa tiskiharjat; kätevää - eikö?

Meillä on tänään talkoopäivä, minkä kunniaksi siellä sataa TAAS VETTÄ! Meillä on perinteenä järjestää talkoot aina sadepäiville... Mutta jospa siitä hyvä silti tulee. Onneksi olen ehtinyt kyykkiä pihalla jo useamman viikon, joten tehtävääkin toivottavasti vähemmän!