Vanhan talon kukka

Tässä sellainen nyt on; sopii vanhaan taloon, ja pitäisi kestää vähän "kylmempiäkin kelejä". Aloin nimittäin jo ahdistua, kun lähes kaikki kukat ovat kuolleet puutalossa asumisen aikana. Nyt kysyin kukkakaupassa, mitä minun oikeasti kannattaisi ostaa tällaisiin oloihin. Kehottivat ostamaan paksulehtisiä huonekasveja. Ja minähän ostin.

Sant paulia on ihanan perinteinen, vanhanaikainen ja suloinen - sekä paksulehtinen. Niinpä ostin kaksi sellaista keittiöön. Lisäksi ostin muutaman muorin kukan, joista pitää laittaa muutama otos myöhemmin, kun saan ne istutettua ruukkuihin - sekä kaksi murattia; näitä on ennenkin ollut, ja jotenkin olen saanut ne pysymään elossa, vaikkeivät paksulehtisiä olekaan :)

Kävin tänään kirpparilla pitkästä aikaa. Kirppari on niin suuri, että minun pitää käydä siellä aika- ja raharajalla; muuten siellä menisi kevyesti kolme tuntia ja rahaa tuhottomasti ;) Löysin sieltä ihanan palkinnon, jonka ajattelin laittaa jakoon, kun 100 lukijaa on tullut täyteen; olen siis vähän malttamaton, sillä 19 lukijaa puuttuu vielä - mutta sellaisia kun ei löydä ihan joka päivä, niin pitihän se ostaa :)

Alla kuva vielä keittiöstä. Tämän viikon olen maalaillut listoja, ja huomenna tämäkin kyökki saa viimein katto- ja ikkunalistat paikoilleen. Kellarissakin olen maalaillut kattoja ja seiniä, joten viikko mennyt varsin aikataulutetuissa merkeissä. Mutta ihanaa, kun saa näkyvää aikaan!

Olen löytänyt taas tällä viikolla yhden kivan blogin, jossa asutaan puutalossa tässä ihan lähellä. Kuinka kiva on tehdä tämä löytö, tutkia talo huone huoneelta ja tutustua tätä kautta talon väkeen. Tännekin on tällä viikolla tullut uusia lukijoita, ja toivotankin heidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi; toivottavasti teilläkin on ollut yhtä kivaa kuin minulla oli Sinisen talon väkeen tutustuessani :)

Kauniita hetkiä viikonloppuusi!

Köyhäin hopeaa...?

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa kirpparille. Tässä kävelymatkan etäisyydellä on tosi suuri kirppis. Joskus olen siellä käynyt, mutta todennut sekavaksi. Taas menin, ja totesin, että kärryjen kanssa tämä vasta sekavaa onkin. Mutta sekavuuden tuotti todennäköisesti se valtava tavaran ja ihmisten määrä!

Jotenkin tykkäsin kuitenkin siitä kaaoksesta; kun sieltä selvisi ja oli kassit taas täynnä aarteita, oli huojentuneen onnellinen olo. Ja kuvassa näkyy yksi onnellisuuden aiheuttaja; lusikoita, haarukoita, veitsiä ja pikkuhaarukoita - kaikkia 12 kappaletta! En usko, että nämä voivat olla täyttä hopeaa hintansa perusteella, mutta ehkä kuitenkin pinta on hopeoitu, sillä pinta näyttää juuri hopean kaltaiselle, kun se hapettuu.

Oli miten oli, olen onnellinen: nyt minulla on 12 kappaletta samanlaisia aterimia. Nyt vain aloin miettiä, milloin saisin taas lähimmät kasaan ruokapöydän äärelle; toivottavasti ei vasta ensi jouluna... Olisko pääsiäinen hyvä? Pitääpä alkaa kysellä :)

Täällä sataa räntää ja on pimeää. Sisällä on onneksi lämmin ja rauhallinen tunnelma. Paitsi että tyttö kiekuu ja kiljuu; välillä ihmettelen, onko tuo itkua vai intoa, ja usein näyttää että se on sitä kumpaakin. 

Illalla päästään ehkä siivoamaan kellaria pölystä, ja ehkä pääsen näyttämään teille sen jälkeen, mitä siellä tapahtuu. Paljon on hiottu ja laastia nakuteltu. Oi ne tiiliseinät; niistä tulee hienot! ;)

Keittiön "uudet" kalusteet

Vanha, aikoinaan kirpparilta löytämäni pöytä + siihen ostetut ruskeat tuolit aiheuttivat tälle emännälle päänvaivaa; kun ei ne sopineet meidän uuteen keittiöön, jossa kaikki oli niin valkoista ja uutta ja puhtoista. Ei vaan millään halunnut luopua tuosta vanhasta tammisesta pöydästä; niin oma yksilönsä se on ja monta kotia jo nähnyt....

Viikonloppuna sen sitten keksin; ruskeat tuolit pois ja valkoiset, kaatopaikalta viime talvena löydetyt tuolit tilalle, pöytä uuteen asentoon ja syöttötuolikin löysi paikan. Nyt näyttää paremmalle ja uskalsin viimein näpsäistä muutaman kuvan kokonaisuudesta tännekin.

Tavoitteena oli saada keittiöön sellaista vanhan kyökin tunnelmaa; kuluneet lautalattiat, ruututapetti, puiset tasot, räsymatot ja puiset kaapinovet valkoiseksi maalattuina - ja sellaista ei niin täydellistä ja suunniteltua...? Että ei haittaa, jos kattilankansi jää tasolle tai leivontatarvikkeet ovat levällään - silti kotoista ja mukavaa katsella...?

Ei saisi sanoa tätä varmaan ääneen, mutta salaa olen ollut tyytyväinen kolhuista ja jäljistä kaapinovissa, lattiassa ja pöytätasossa; niistähän tulee juuri sitä aitoa vanhaa kulunutta tunnelmaa?! Vanha puuhella olisi sopinut kuvan myös, mutta valitetavasti se oli purettu joskus muinoin pois.

Muuten keittiö onkin mielestäni lähes täydellinen; tarvitsee vain käyttöä ja kulmisen jälkiä - vai mitä tuumitte?

Mukavia hetkiä jouluvalmisteluihin!

P.S. Keittiön kaapithan maalattiin, josta voit lukea lisää tästä. Ja lautalattian tarinaan voit tutustua tästä. Vielä täältä puuttuu listoja, liesituulettimen kuvun viimeistelyä ja lautalattian korjausta... Mutta ne unohdetaan nyt jouluksi, ja jatketaan remontointia taas joulun jälkeen.

P.P.S. Kiitos ihanista kommenteistanne viime postaukseen; kakluuni on tosiaan tämän kodin sydän, ja sitä sietää kuvata - ja siitä nauttia.

Purkit, purnukat ja lasit

Keittiö sai uutta näköä vanhoista lasipurkeista, ja peltiset purkit menivät vuorostaan kaappiin piiloon. Lisäksi sekaan vanhoja puisia juttuja, joissa mausteita, leivontatarvikkeita ja teetä.

Olen äärimmäisen huono ostamaan jotain purnukkaa monta kappaletta. Mies ehdotti tätä; saataisiin hyllyistä siistit ja yhtenäiset. No näytin oman versioni siististä, kun kaivelin esiin vanhoja lasipurkkeja ja purnukoita. Mies oli tyytyväinen; kehui jopa kivasti talon henkeen sopivaksi.

Taustalla on tietenkin se, että ostan purnukat kirppareilta ja keräilen niitä sieltä täältä. Ruokailuastiat ovat poikkeus; niitä olen kerännyt uusina, mutta pääosin saanut ne lahjoina. Nyt on teeman lautasia sopivat kasat; ja nyt keräilen kastehelmeä, mutta sitäkin harkitusti ja vähän eri värisinä - tulee sitten kivaa vaihtelua kattaukseenkin.

Minä kipeänä ja tyttö kaipaa äitiään vieresensä nukkuessaan. Onneksi saan kuitenkin näpyttää konetta, vaikka onhan se ihanaa katsella vain häntäkin; niin suloinen söpöläinen voi pieni ihminen olla!

Nyt jos kuitenkin yritän hiipiä yläkertaan vaihtamaan vaatteet ja pesemään hampaat... Eipä olisi uskonut, että minusta aamuvirkusta tulee tällainen; klo 11 vasta pesen hampaat - oikeasti. Kyllä kotiäitiys muokkaa ihmistä - tai pikemminkin tuo pieni ihminen. Ja hyvä niin :)

Mukavaa perjantaita sinulle!

Teepussit ja sikarilaatikko

 

Hävyttömän kauan kesti tämän kirpparilta löytämäni sikarilaatikon löytää paikkansa, mutta viimein löysi - ja ratkaisi samalla pitkään muhinneen ongeman.

 

Nimittäin teenjuojavieraat ovat aiheuttaneet tälle emännälle päänsärkyä. Kun haluaisi tarjota eri laatuja, joita on kaapit pullollaan, mutta joka kerta pitänyt joko huudella, mitä teetä kukin juo tai nostaa niitä erikseen jollekin kipolle esille. Vähällä olen ollut jo ostaa sellaisen valmiin ratkaisun, teelaatikon, joita sisustusliikkeet ja marketit tarjoavat. Mutta niin tylsää sellaiseen sortua, ja ostaa nyt vielä uutena...

 

Mutta tänään sen siis keksin! Kivan erilainen, mutta silti yhtä toimiva kuin markettienkin versiot. Toki tällä teen juojalla olisi vielä kaapeissa lisää teepusseja, mutta laitoin tähän ne kysytyimmät.

 

Tämän jutun kunniaksi voisinkin laittaa huomenna kirppiskalenteriin myyntiin erittäin ison ja kivan jouluisen teekupin! Itse juon teen aina suuresta kupista; jäähtyy suht nopeasti, jolloin voi juoda ja taas santsata lisää. Ja iltapalan teehetket ovat niitä parhaimpia. Viime aikoina niitä on toki ollut vähemmän, mutta miehen ansiosta riittävästi.

 

Rentouttavia hetkiä sinulle iltaan - joko teen kanssa tai ilman!

 

 

P.S. Kaikki kodinkoneet yhdessä  nurkassa, koska tässä ainoat pistokkeet, jotka vielä toimivat. Epäonni työmiesten kanssa on jatkunut, sillä sähkömies oli saanut sydänkohtauksen. Toivotaan, että selvisi säikähdyksellä; me kyllä pärjätään hyvin jo näilläkin.

Uudessa keittiössä viimein!

 

Kuvat uunin ympäriltä, joka piti tänään pestä, ja jossa piti tänään leipoa sämpylöitä. Huomasin kuitenkin, että pesuaine on loppu ja illaksi on tulossa vieraita, joten jos toteutan sämpyläunelani huomenna.

 

Pikkuisen ristiäisiä vietetään ensi viikolla, minkä kunniaksi keittiö sai vaaleanpunavivahteisen sisustuksen. Avohyllyillä on kiva vaihtaa tunnelmaa keittiöön! Ja kyllähän noita törppöjä on pöytätasollakin, vaikka yritin niitä karsia miehen toiveesta.

 

Ja hei, huomasitteko, kuinka kätevä hedelmäkori meillä on - ja missä makarooneja säilytetään...? Hih!

 

Ja lopuksi kuva keittiön lattialta, joka on saanut vanhan räsymaton päälleen. Lisäksi äidin kutomat villasukat ovat olleet kovassa käytössä; lattiat ovat täällä vanhassa puutalossa aika viileät jo tässä säässä. Saa nähdä, kuinka monta kerrosta villasukkia on jaloissa, kun pakkaset tulevat...

 

Mutta nyt ylös, ulos ja lenkille ennen kuin pimeys laskeutuu. Ihanaa iltaa sinulle!

 

 



Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.

 

Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!

 

Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.

 

Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.

 

Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!

 

Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.

 

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Keittiössä on nyt hana...

... mutta ei, ei ole vettä. Keittöremontin tilanneraportti syyskuun puoliväliltä kertoo siis, että olemme edenneet, mutta keittiössä suhteellisen välttämättömät elementit, vesi ja sähkö, puuttuvat. Sähkömies on ollut useamman viikon sairauslomalla ja veden tulo riippuu taloyhtiön päävesilinjan uusimisaikataulusta.

 

Olenkohan siis kertonut: taloyhtiön päävesilinja, joka kulkee kellarissamme, on niin ruosteessa, että siihen ei kannata putkimiesten mukaan edes koskea. On nimittäin niin hapero, että voi räjähtää, syntyy vedenpaisumus meidän kellariin ja koko talolta katkeaa vedet...!! Voitte uskoa, että en oikein enää voi uskoa, mitä kaikkea tässä voi tapahtua... - mutta voi. Viime viikolla saimme vielä tietää, että kohdassa, jossa emme lähtisi seiniä purkamaan (pesuhuoneen ja saunan välinen seinä; se ainoa kolkka koko asunnossa, jonka olemme ajatelleet säilyttää) ja jossa päävesilinja kulkee, linja haarautuu - eikä kukaan tiedä, minne. Asiaa selvitellään - ja minä ihmettelen tätä menoa. Nyt siis jännitetään, pystytäänkö asiaa selvittämään ilman rakenteiden purkua, vai mitä taloyhtiö päättää tehdä.

Mutta itse keittiö-raporttiin: uusi hana ostettiin Ikeasta; aika vänkyrä, mutta niin on kuulemma keittiön emäntäkin....! Uusi allaskin ostettiin, sillä en ymmärrä, miten keittiössä voi pärjätä yhden altaan tekniikalla sotkematta koko tasoa ja sitä kautta keittiötä...?

Uudet laatat (tarkoituksella hyvin pelkistetyt ja halvat; vain 8,90 € neliöltä), jotka ihan itse asennettiin ja saumattiin - ollaan niin ylpeitä, kun on osattu ihan itse! Saumausaineen värin valitsin tarkoituksella vaalean harmaaksi; näin neliöt korostuvat ja toistavat tapetin kuviomaailmaa - samoin sotkut saumoissa näkyvät vähemmän. Ja ovien vanhat vetimet paikoillaan. Keittiötaso odottaa vielä öljyvahausta; bensiiniliuotteista sotkua, jonka takia minun pitää olla jälleen poissa, kun työ tehdään.

 

... ja tänään keittiö täydentyy toivon mukaan avohyllyillä, joita olenkin jo maalannut melkein viikon.



 

 

Ja loppuun ihania syksyn tunnelmia. Mikä on ihanampaa tässä vaiheessa syksyä kuin tuoreiden omenien tuoksu viileässä syyssäässä? Ja yleensäkin puihin ja pensaisiin ilmestyvät marjat ja hedelmät; osa niistä ihania myös kukkamaljakoihin! Kirpsakkaa syysmaanantaita sinulle! Minä lähden aamulenkille ja otan ompun suuhun; niin syötävän hyvän näköisiä ovat tuossa kuvassa.

 



Pikkukeittiön pieni pelastus

Ullakon pikkukeittiö koki pienen pelastuksen joulukuussa. Kolusin vanhempien varastossa joukarkkien kanssa, ja löysin sieltä tämän kuvassa näkyvän pienen pöydän. Pöytä on joskus Ikeasta ostettu ja palvellut siskoni yksiössä aikoinaan. Nyt se oli ollut pihalla ja isä oli viime kädessä päättänyt kiikuttaa tämän sisälle - eikä tehnytkään tästä polttopuita. Olen tästä onnellinen; pöytä pääsi sivupöydäksi meidän pieneen keittiöön, jossa ei todellakaan ole pöytätasoja yhtään ylimääräistä. Kaiki pullollaan roinaa...

Tämä keittiö siis puretaan, kun pääsemme muuttamaan alakertaan; tilalle tulee tilavampi pesuhuone ja osaksi tämä on makuuhuonetta. Meinaan vaan, että jos joku kaipaa esim. mökilleen siistiä pikkukeittiötä, olisi tässä yksi keittiö tarjolla, jos me itse ei sitten keksitä tälle sittenkin jokin uusi rooli  - eihän sitä koskaan tiedä.

Vinks-vinks muuten; keittiötä ei kannata rakentaa paikkaan, jossa on rappuja... Heh, ei ole kovin kätevä!

Ostin tänään uuden peltipurkin; tämän kahvinsuodatin-pakkauksen. Sopii nyt kivasti tälle uudelle tasolle. Taidan arvostaa keittiötasoja juuri tämän takia; ois niin kivaa pitää esillä kivoja purnukkoja ja astioita - enemmänkin!

Kuva esillä olevasta tavarasta, jota kyllä löytyy; kirpparilta joskus löytämäni lusikkateline, keittiökoneet, viinipullon mukana tullut peltilaatikko täynnä teepusseja, sokerikippo - ja tietenkin suuren suuri grillaus- ja yleismauste. Tämän mausteen täytyy olla esillä vain siksi, että sen loppumista odottelen jo kuin kuuta taivaalta... Sen jälkeen tapahtuu jotain tosi jänskää...!

Tämä taisi olla turhaakin turhempi postaus; postaus erittäin huonosti toimivasta keittiöstä ja toivottomista yrityksistä tehdä siitä edes vähän toimivampi - ja nätimpi. Mutta nyt lähden tuonne maalaushommiin ja rapsin sen jälkeen teille muutaman kuvan - sitten on jotain jännempääkin kerrottavaa!

Teetä kauniisti, kiitos.

Lauantai, eli meidän elämässä remontointipäivä. Revin edelleen niitä kellarin seiniä; vanhaa tiiliseinää siis esille. Kyllä välillä ketuttaa, mutta onneksi voi lieventää ketutusta välillä tauolla ja juoda teetä + syödä jotain herkkua. Olen ihastunut miehen siskon ostamaan taika-kuppiin - juuri tähän mustavalkoiseen. Sopii hienosti meidän nykyisen ullakkokodin värimaailmaan ja on vain niin kaunis. Kaiken kruunauksena sain postissa tämän soman, kuvassa näkyvän, Finlaysonin tarjottimen, Glorian koti -lehden tilauksen kylkiäisenä. Heh, olin siis taas lopettanut tilauksen, jotta voisin taas pian tilata uuden kauden halvalla ja saada jonkun kivan kaupan kylkiäisen mukaan. Tämä tarjotin taitaa olla paras kylkiäinen ikinä, minkä olen saanut. Mutta nyt takaisin hommiin, mukavia hetkiä sinunkin lauantaihin!

Jo löytyi leivänpaahdin, ja muutama muukin kiva juttu!

Tänä aamuna se löytyi; leivänpaahdin. Ja maksoi kokonaiset 3,5 euroa - kirpputorilöytö siis! Eihän me tällaista oltu suunniteltu, mutta kun halvalla sai, oli hauskan näköinenkin ja nimikin oli niin sympaattinen; Princess Classic, pitihän minun tämä tuoda kotiin... Ja taas säästyi rahaa.

Googletin heti kotiin tultuani tuon sympaattisen nimen, tietysti miettien kuinka  paljon säästin rahaa. Eihän sieltä tätä mallia enää löytynyt, mutta maksoivat hänen jälkeläisensä jo tarpeeksi, joten ei ollut huono kauppa. Ja näin ollen tämä oli vielä parempi kirpputorilöytö; tätä ei enää saa tusinatavarana kaupasta!

Kuvassa näkyy siis uusi leivänpaahdin, mutta myös uusi kamerani - ja vähän minua, miekkosta sekä kotiani. Leivänpaahdin on siis samalla kuin peili - ja varmasti epäkäytännöllinen, kun kaikki rasvan jäljet näkyvät pinnalla. Mutta tämä oli halpa, ja nyt saan viimein puolen vuoden tauon jälkeen paahdettua leipää; että nam!

Ja löysin myös ison ison lyhdyn. Varsin kaunis! Saa nähdä, minkälaisen paikan tämä löytää uudessa kodissa; nyt se on ulko-oven edessä - toivottavasti ei kaikkia seuraavaa neljää viikkoa... Voi tätä tilanahtautta.

Ja kun kuvasin lyhtyä, päätin ottaa kuvan myös lyhdyn yläpuolelta, jossa kiikkuvat laukkukoukut (heh, kuvan alta poistin kaikki laukut, jotta näyttäisi paremmalta) sekä pieni liitutaulu, joka muistuttaa ajankohtaisista asioita minua nykyään. Nyt se muistuttaa ystäväni häistä sekä hotellin lahjakortista. Sitä ennen taulussa luki vain kaunokirjaimin "Loma"; miten sitä tuntuu olleen jo ikuisuus... Sekä koukut että taulun olen muuten löytänyt kirpputorilta. Taulun olen jo suunnitellut maalaavani toisen väriseksi, mutta maalaaminen on edelleen vain suunnitelma; ehkä sitten uudessa kodissa.

Ja niinhän siinä kävi: "Pistäisiköhän sittenkin kaikki kodinkoneet uusiksi...?"

Näinhän se homma leviää; kun miettii uutta leivänpaahdinta, tulee mieleen kaikki muut laitteet, jotka tulevat varmaan myös pian tiensä päähän. Ja huomasin, että itse asiassa kaikkein vaikeinta on löytää kaunista vedenkeitintä - mutta löysin yhden hurmaavan yksilön; OBH Nordican 6447 Dome vedenkeitin mustana. Ja nyt tuli taas tänka på; mitkä laitteet nyt tähän mustaan sopisivat?



Tässä oikealla on tuo hieno vedenkeitin, johon ihastuin (OBH Nordican 6447 Dome)! Kyseisen vedenkeittimen kanssa sopisivat hyvin yhteen musta OBH Nordican soiva leivänpaahdin sekä musta Moccamaster. Mutta tämä on varsin tumma yhdistelmä, kun alunperin oli ajatus saada jotain vaaleaa keittiöön...



Joten mitä sanotte siis tästä? Mustaa ja valkoista. Musta OBH Nordican vedenkeitin, valkoinen Moccamaster ja valkoinen - ja jälleen soiva - OBH Nordican leivänpaahdin. Tässä olisi aika hieno yhdistelmä pieneen keittiööni. Tuon valkoisen leivänpaahtimen voisi toki korvata Kenwoodin valkoisellakin leivänpaahtimellakin...

Ja sinne Kartanoon tietenkin hankkisin kunnon kahvilaitteen, jolla voisi tehdä hienommatkin kahvit ja kaakaot! Ehkä integroidun sellaisen, mutta kyllä tässä kuvassa oleva Krupsin EA8025PN Espresso Automatic kahvinkeitinkin voisi olla hyvä vaihtoehto. Maksaa kuitenkin 500 euroa ja nykyiseen keittiöön sitä on mahdoton sijoittaa. Mutta joskus sitten...

Nyt siis kaupoille; jos sieltä löytyisi vieläkin parempi yhdistelmä. Heh, kerrankin minä oikein innostuin sähkölaitteiden ostosta! Näin netin äärellä kuvia katsellessa se on vielä hauskaa, mutta miten minä tunnenkaan itseni aina niin orvoksi itse kodinkoneliikkeissä. Noh, katsotaan miten käy!

Leivänpaahdin-ostoksille

Minä paahdan aamulla leipää, töistä tullessa leipää ja illalla leipää. Ja nyt leivänpaahtimeni on rikki. Leivänpaahdin ei varmasti ole kaikille iso ostos, mutta minulle on... Ensinnäkin se on sähkölaite, ja toiseksi en tiedä, mitä haluan - paitsi leivänpaahtimen. Onkohan muilla samanlaisia ongelmia joskus? Olen tässä viettänyt lauantai-aamun ensimmäisen tunnin netin äärellä koira sylissä - ja etsinyt netistä sitä oikeaa... Tässä muutama ehdotus.


Oi mikä komistus! Ja oi mikä hinta! Pixmaniassa myydään yli 200 euron hintaan. Tässä on kyllä sitä jotakin; varsinainen katseenvangitsija, mutta toisaalta haenko kuitenkaan katseenvangitsijaa..? Ei, se valkoinen taustaan sopiva olisi parempi tässä tapauksessa, mutta voi; tämä sopisi niin hyvin siihen suuren kartanon isoon keittiöön, jonka emäntä vielä joskus olen. Nimimerkillä: Haaveita pitää aina olla...

   


Boschin leivänpaahdin on sopuhintainen ja valkoinen. Mutta onko tämä vähän tylsä? Ja en ole varma oikein tuosta muodosta; muistuttaako tämä jotain käsilaukkua...? Toisaalta; tämä olisi muodoltaan niin selkeä ja tosiaan valkoinen, että sulautuisi hyvin pienen keittiöni valkoiseen taustalaatoitukseen ja näin avartaisi tilaa.

  




Tämä Cuisinartin leivänpaahdin löytyi Pixmanian sivuilta. Tässä on jo vähän sitä jotain, mutta toisaalta aika suuri pieneen keittiööni. Ja on vaaleaa terästä. Huomaatteko; tämä ei ole helppoa...

   


Tämä on aika simppelin mallinen, mutta terästä. Haluaisin tällaisen muotoisen leivänpaahtimen valkoisena - tai jos näen kuvan, haluankohan sittenkään?

 



Aluksi nauroin tälle koko härvelille; miksi leivänpaahtimessa pitää olla radio. Mutta nyt kun katson noita muita, on tässä se hyvä puoli, että tämä ei näytä perinteiselle leivänpaahtimelle. Ei ole siis tylsä - ja on valkoinen - ja hyvän muotoinen. Mutta mitähän minä tuolla radiolla teen, kun uusi radio nököttää alle metrin etäisyydellä...



Tämä on suorastaan naurettavan näköinen, mutta saahan nuo sämpylätelineet tuosta pois...? Todennäköisesti, ja silloin tämä voisi olla hyvä. Kenwood TTM020... Kuulostaa merkille, jota en tunne, mutta enpä ole ennenkään sillä perusteella tuotteita ostanut.


Ja hei, Lidlissä on myös leivänpaahtimia tällä hetkellä myytävänä, eikä hinta huimaa päätä... Tämän päivän ostosreissusta ei taida tulla helppo, mutta toivottavasti löydän kuitenkin sen oikean; sillä haluan illalla taas paahdettua leipää.

Mukavia hetkiä myös sinun lauantaille. Ja hei, jos vinkkejä leivänpaahtimelle, otan kaikki mielelläni vastaan!

Keväinen kattaus, jossa piristysruiskeena vihreä ja keltainen

Ihana sunnuntai takana: rauhallisen aamiaisen ja salitreenin jälkeen ystäväni Helsingistä tuli käymään kahvilla. Mahtava yllätys tähän viikonloppuun; pääsi vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa ja kattamaan tietenkin pöydän nätiksi. Vierailun jälkeen vaihde jäi päälle, ja herra kultaiseni sai myös osakseen keväisen kattauksen.

Keltaiset ja vihreät kevätastiat pääsivät siis esille, ja ystäväni tuoma ihana kukkakimppu kruunasi kattauksen - lämmin kiitos kukista vielä näin jälkikäteen!

Sunnuntaipäivän piristysruiske: Helsingin ystävän yllätysvierailu kera ihanan kukkakimpun, joka sopi niin mahtavasti kotini väreihin ja tyyliin. Kukkakimppu pääsi maljakkoon, joka toimii tarvittaessa maljakkona ja tarvittaessa vesi- tai viinikarahvina; lahja sekin ystävältä. Kaapin kätköistä löytyi vielä joulun herkkuja; pipareita, pähkinöitä, rusinoita, suklaata ja suklaatryffeleitä, jotka ovat kaikki sulassa sovussa pienessä Iittalan jälkiruokamaljassa. Kotini kevään väri on ehdottomasti vihreä!

Teetä tarjoilin Arabian keltaisista Teema-mukeista, jotka olen saanut lahjaksi sukulaisiltani. Välillä väri jo ehti tympiä, mutta ostettuani nämä Marimekon Puutarhurin parhaat -pöytätabletit, innostuin taas kupeista - ja nyt ne ovat ehdottomasti kevään käytetyimmät astiat! Keltainen ja vihreä rimmaavat hyvin yhteen, kun näitä kahta väriä on tasapainottamassa valkoinen ja musta. Vihreät servetit on ostettu Ikeasta. Ai, niin ihanan keväistä!

Päivällisen laittoa; puukon terotus alkuun ja sitten kalaa perkaamaan. Apuna tässä Fiskarssin hyvät työvälineet ja Marimekon Puutarhurin parhaat -keittiöliina, jonka senkin olen saanut lahjaksi. Ja oli muuten hyvää siikaa!

Päivällinen katettu: valkoisia teemalautasia piristävät vihreät lautasliinat sekä Iittalan Kartio-lasit, ihana kukkakimppu ja punaiset tomaatit kera mozzarellajuuston, punasipulin ja vihreän pestokastikkeen. Joulun alennusmyynneistä ostettu pöytäkynttilä luomassa tunnelmaa, ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia, jota mahtuu paljon Ikeasta ostettuun Blanda-astiaan. Tulee ihan nälkä tätä kirjoitellessa...

Jos teillä on ollut vaikeuksia löytää kauniita pöytätabletteja, suosittelen lämmöllä näitä Marimekon Puutarhurin parhaat -tabletteja; kauan etsin sopivia pöydälleni, enkä aluksi meinannut raskia ostaa näitä. Mutta kerran se kirpaisi, enkä ole päivääkään katunut tätä ostosta; persoonalliset ja tuovat sopivasti väriä ja ilmettä kattaukseen, kun astiat ovat neutraalimmat.

Päivällisen jälkeen kävin vielä auringon laskiessa koiran kanssa lenkillä, joten voi sanoa, että tämä päivä on ollut todella onnistunut. Toivottavasti teilläkin on ollut nautinnollinen viikonloppu - ja olette valmiita taas ensi viikon koitoksiin!

Ruokailutilaan ideoita; kotoisaa ja niin suloista!

Löysin vielä muutaman kuvan joululoman matkalta, jotka päätin jakaa teidän kanssanne; vinkkejä ruokailutilan sisustukseen...

Tästä wieniläisestä ravintolasta mieleen poimittua. Rosoiset tiilikaaret ovien reunoilla luovat tunnelmaa ja ilmettä. Ruokapöydän päälle voi sijoittaa hyvin useamman valaisimen. Ruokapöydän äärelle voi tuolien lisäksi rakentaa joko kiinteän penkin tai kantaa pöydän äärelle vanhan puupenkin; istuimien ei tarvitse olla kaikilla sivuilla samanlaisia!

Samasta wieniläisestä ravintolasta poimittua: 1. Somat ruokapöydän tuolit luovat hauskaa leikkisyyttä sisutukseen. 2. Kynttilälasin ympärille rakennettu koriste oksista, kävyistä ja muista koristeista, jotka on kyhätty yhteen rautalangalla ja ilmeisesti liimaakin käytetty - ja muuta koristusta pöytä ei juuri tarvitsekaan. 3. Vanha kassakaapin ovi osana sisustusta - ja katsokaa taustalla olevaa naulakkoa; lähes lattiaan asti jatkuvana on varsin ryhdikäs ja kuin taulu seinällä!

Kuvia Slovakiasta ja Itävallasta: 1. Ruutuverhot ruutuikkunalla; soma alppimainen tunnelma. 2. Tiiliset katot ja kaaret loivat tähän slovakialaiseen ravintolaan varsin mahtipontisen tunnelman; täällä oli mukava maistella viinejä ja syödä juustoja pakkasessa vietetyn kävelyreissun jälkeen. Alla: tuolit olivat monessa ravintolassa kerrassaan hauskoja ja niin kotoisan näköisiä!

Katselen aina sisustusta ympärilläni; vinkkejä kodin sisustukseen olen löytänyt myös kahviloista, kaupoista, ravintoloista, baareista - jopa huoltoaseman vessasta! Mistä tulikin mieleen yksi kuva, jonka napsasin matkalla pohjoiseen yksi kesä; pitääpä jakaa se oivallisuus teidän kanssa vaikka seuraavalla kertaa. Muistakaahan tekin pitää siis silmänne auki!

Nyt sisustuslehtien pariin; haussa on hyviä esimerkkikuvia sisustuksesta, jota kuvaa "kodikas sekamelska", joka on siis tekeillä olevan sisustussuunnitelmani tavoite. Hauska projekti siis käynnissä - ja haastava.

Toivottavasti löysit kivoja vinkkejä ruokailutilan sisustukseen. Heippa!