Kuvia portaikosta/eteisestä ennen ja jälkeen

Tässä muutama otos portaikosta/eteisestä asunnnon ostohetkellä ja nyt tältä päivältä. Mies tykkää katsella tällaisia kuvia; ovat vissiin aika palkitsevia...?! Juttu omistettu siis hänelle, ja toivon mukaan saan muistakin huoneista samanlaisia kuvasarjoja pian aikaan :)

Portaikossa ei käytännössä ole tehty muuta kuin sudittu pensselin kanssa ja paljon.

Lisäksi portaikosta/eteisestä keittiöön johtava ovi suljettiin, ja tilalle tuli naulakko vieraiden takeille.

Kaiteethan meillä vielä puuttuu portaista, joten vähän tähän on tulossa ahtautta.

Alla näkyy, miten portaikon ja eteisen välisen seinän purku on avartanut - ja toisaalta oven sulkeminen keittiöön on selkeyttänyt tilaa.

Alla näkyy myös vanha purettu seinä - ja tietenkin nuo varsin kauhistuttavat paneelit. Arkisisäänkäynti meillä on nykyään kellarin kautta, jolloin tällaisia vaatevyöryjä eteiseen ei ole odotettavissa toivon mukaan meidän aikana, vaan näkymän pitäisi säilyä suurin piirtein niin siistinä kuin kuvassa nyt näyttääkin ;)

Nyt mies tulikin viereen, joten juttu olkoon valmis julkaistavaksi - myös miehelle :)

Kauniita hetkiä viikonloppuusi!

Kellarin vanhojen tiiliseinien puhdistus

Pitkästä aikaa olen minäkin saanut tehdä jotain muuta kuin kotitöitä; kellarin seinien ja kattojen rakentaminen sekä putkityöt saatiin ennen joulua suht koht valmiiksi, ja joulun jälkeen mies tasoitteli kipsiseiniä - ja viime viikolla aloitettiin "pölytys"; kipsiseinien tasoitus ja tiiliseinien ylimääräisten laastien rapsuttelu sekä siistiminen - joissa siis minäkin jo sain olla mukana :) 

Kädet verillä urakasta, ja ylhäällä vasemmalla näkyy tulos!

Siis aika sotkuinen oli seinä vielä rapsuttelun jäljiltä, joten päädyttiin nettisurffailun jälkeen kokeilemaan Soledon betoniroiskeiden poistajaa, ja ollaan tosi tyytyväisiä aineeseen; biohajoavaa ja mukavaa työskennellä aineen kanssa, kun ei tarvitse pelätä happoja tms. myrkkyjä. Eilen saatiin yksi seinä putsattua, ja ylhäällä oikealla tulos; aika hyvälle näyttää?!  Sopivasti vanhan näköinen, mutta silti siisti!

Vielä pitäisi pari tiiliseinää putsata, huh, mutta kyllä lopputulema kannustaa urakoimaan. Sitten päästäänkin maalaamaan katto ja kipsiseinät - ja sitten lattian laittoon...

Kellariin tulee siis meidän kodinhoitotilat, arkieteinen säilytyksineen sekä mahdollisesti vilvoittelutilat saunojille. 

... Jotenkin mulla on sellainen kiva kutkuttava tunne, että tästä tulee aika pähee - vai mitä tuumaat??

Keittiössä on nyt hana...

... mutta ei, ei ole vettä. Keittöremontin tilanneraportti syyskuun puoliväliltä kertoo siis, että olemme edenneet, mutta keittiössä suhteellisen välttämättömät elementit, vesi ja sähkö, puuttuvat. Sähkömies on ollut useamman viikon sairauslomalla ja veden tulo riippuu taloyhtiön päävesilinjan uusimisaikataulusta.

 

Olenkohan siis kertonut: taloyhtiön päävesilinja, joka kulkee kellarissamme, on niin ruosteessa, että siihen ei kannata putkimiesten mukaan edes koskea. On nimittäin niin hapero, että voi räjähtää, syntyy vedenpaisumus meidän kellariin ja koko talolta katkeaa vedet...!! Voitte uskoa, että en oikein enää voi uskoa, mitä kaikkea tässä voi tapahtua... - mutta voi. Viime viikolla saimme vielä tietää, että kohdassa, jossa emme lähtisi seiniä purkamaan (pesuhuoneen ja saunan välinen seinä; se ainoa kolkka koko asunnossa, jonka olemme ajatelleet säilyttää) ja jossa päävesilinja kulkee, linja haarautuu - eikä kukaan tiedä, minne. Asiaa selvitellään - ja minä ihmettelen tätä menoa. Nyt siis jännitetään, pystytäänkö asiaa selvittämään ilman rakenteiden purkua, vai mitä taloyhtiö päättää tehdä.

Mutta itse keittiö-raporttiin: uusi hana ostettiin Ikeasta; aika vänkyrä, mutta niin on kuulemma keittiön emäntäkin....! Uusi allaskin ostettiin, sillä en ymmärrä, miten keittiössä voi pärjätä yhden altaan tekniikalla sotkematta koko tasoa ja sitä kautta keittiötä...?

Uudet laatat (tarkoituksella hyvin pelkistetyt ja halvat; vain 8,90 € neliöltä), jotka ihan itse asennettiin ja saumattiin - ollaan niin ylpeitä, kun on osattu ihan itse! Saumausaineen värin valitsin tarkoituksella vaalean harmaaksi; näin neliöt korostuvat ja toistavat tapetin kuviomaailmaa - samoin sotkut saumoissa näkyvät vähemmän. Ja ovien vanhat vetimet paikoillaan. Keittiötaso odottaa vielä öljyvahausta; bensiiniliuotteista sotkua, jonka takia minun pitää olla jälleen poissa, kun työ tehdään.

 

... ja tänään keittiö täydentyy toivon mukaan avohyllyillä, joita olenkin jo maalannut melkein viikon.



 

 

Ja loppuun ihania syksyn tunnelmia. Mikä on ihanampaa tässä vaiheessa syksyä kuin tuoreiden omenien tuoksu viileässä syyssäässä? Ja yleensäkin puihin ja pensaisiin ilmestyvät marjat ja hedelmät; osa niistä ihania myös kukkamaljakoihin! Kirpsakkaa syysmaanantaita sinulle! Minä lähden aamulenkille ja otan ompun suuhun; niin syötävän hyvän näköisiä ovat tuossa kuvassa.

 



Monta litraa maalia ja ullakon muodonmuutos

 

Aamupahoinvoinnin takia / ansiosta joudun / saan joka aamu aamupalan jälkeen viettämään tunnin sohvalla, jotta aamupala pysyisi sisällä; tässä siis syy siihen, miksi blogipäivityksiä tulee nyt lähes joka aamu. Aamuina, jolloin niitä ei tule, nautiskelen muiden blogikirjoituksista, joita tuntuu riittävän ja uusia suosikkeja tulevan koko ajan vastaan.

 

Mutta tänä aamuna päätin koota muutaman kuvan ullakosta, jossa päätimme tehdä vielä viime tingassa pintaremontin; maalata katot valkoisiksi  (Tikkurilan Siro Himmeä) ja seiniinkin uutta väriä. Kuvat vain muutamasta nurkasta, sillä kaaos on osin ullakollakin vielä; odotellaan alakerran keittiön valmistumista.

Tässä kuvat ennen: vasemmalla näkyy vielä liukuovista rakennettu väliseinä, joka pimensi ja teki yläkerrasta todella ahtaan - mutta oli tarpeellinen toki edellisellä omistajalla ja meilläkin tähän asti, sillä nurkkauksessa nukuttiin ja viereisessä katsottiin telkkaria. Liukuovet purettiin (keskimäinen kuva) ja lopputulos oli jo paljon parempi (oikea kuva). Mutta tuo katon väri versus lattian väri; eivät sopineet sitten mitenkään yhteen minun mielestä. Lisäksi ruskea katto pimensi mahdottomasti yläkertaa. Eli ostimme maalitelan ja sisäkattomaalia. Urakka ei ollut pieni, varsinkaan raskaana ollessa - mutta sitäkin antoisampi!

Ullakosta tuli huomattavasti valoisampi, avarampi ja nätimpi - eikö? Seinät maalattiin Bauhausin Swing Color 20 remonttimaalilla sävyllä Y478. En ole aivan varma, oliko seinien värivalinta täysin nappivalinta ruskeiden laminaattilattioiden takia - jos lattiat olisivat mustemmat tai valkoiset, näyttäisi paremmalle - mutta tällä sävyllä nyt mennään ainakin vähän aikaa! Lisäksi nämä ruskeat kalusteet väistyvät pikkuhiljaa yläkerrasta pois, kun tilalle laajenee vauvan huone, ja tilalle tulee todennäköisesti valkoisempia ja hempeämmän värisiä kalusteita kuten jo vauvan nurkkauksessa:

Tässä ote vauvan nurkkauksesta, jonka valkoinen lipasto tosiaan sopii kuin nappi silmään seinän värin kanssa. Kirpparilta löydetyssä matkalaukussa odottavat hoitopöydällä tarvittavat purkit ja pussukat. Hoitopöytä toimii meillä vielä keittiönä, mutta toivottavasti saadaan ennen sairaalareissua alakerran keittiö kuntoon ja sitä myöten myös hoitopöytä yläkertaan.

 

Puulelut ovat meidän heikkous; niin aitoja ja suloisia! Mutta: nyt valmistelemaan miehelle yllätystä - tai jos siitä tulee hyvä, on se yllätys... Muuten puran sen ja perun sanani; tästä siis ehkä myöhemmin lisää!

 

Otteita hiljalleen valmistuvasta vessasta

Lattialle vanhanaikaista laattaa; näyttää erittäin hyvälle myös livenä! Laatat ostettu Bauhausista, mutta nimeä en löytänyt laatikon päältä.

Vessaan ei ole tulossa perinteistä vessakalustoa, vaan tämä vanha piironki malja-altaan alle. Löydettiin piironki Kasvihuoneilmiöstä; kauppa oli todella positiivinen yllätys meille vanhojen kalusteiden metsästäjille - suosittelen!

Vessan seinien alaosat paneloidaan toivon mukaan tällä viikolla. Viime viikonloppuna yläosat saivat tapetin päällensä. Tapetti on äärimmäisen hempeä, ja enemmän varmasti makuuhuoneissa käytetty. Mutta meillä pytyllä istuessa voi sitten joskus kaunis päivä hautautua näihin kukkaunelmiin..., hih! Tapetti: Designers Guild-valmistaja, Country-sarja, Gentian Aqua -malli. Tapetti löydettiin Loviisan aitan tapettikirjoista ja saatiin kotiin noin viikon toimitusajalla.

Ja tämä kuva on ennenkin näkynyt täällä. Pitäähän huoneeseen saada vähän jotain gamouria; pyyhekoukut Loviisan aitasta. Lisäksi vessan kattoon on varattu töpseli "kristallikruunulle"; ei siis oikeaa kristallia, mutta sen näköistä, vanhasta kodistani. Vielä on haussa vessaan sopiva hana, peili sekä seinävalaisin - mutta muuten ollaan hyvissä asemissa - ja ehkä vessa voisi olla valmis jo tässä muutaman viikon sisällä... Saa nähdä, miten käy!

Eteisen muodonmuutos; ehyttä seinäpintaa, vanhaa lautalattiaa ja tietenkin uudet tapetit

 

Löysinhän lopulta myös kuvan eteisestä heinäkuussa 2012. Kuvasin tässä itse asiassa kirpparilöytöä, eli kuvassa näkyvää pöytää. Ajattelin, että tämä olisi hätäratkaisu vessan allastasoksi, jos parempaa ei löydy - mutta taidettiin me löytää parempi ja siitä kertomusta jokin toinen kerta. Eteiseen saatiin tämä pidempi pätkä ehjää seinää sulkemalla ovi nykyiseen kirjastohuoneeseen.

Vanha sähkökaappi jää näkyviin, ja ohjasi näin ollen tapetin valintaa yhdessä porraskäytävän maalin kanssa. Tapetti on varsin söpö; luo kivan pehmeän tunnelman sisääntullessa.

Tässä kuva samalta paikkaa noin vuosi sitten, jolloin kävimme katsomassa asuntoa ensimmäisiä kertoja. Seinän viereen oli rakennettu kiinteä kaappi, jossa sähkökaappi oli sekä istumapaikka. Taustalla näkyy myös oviaukko makuuhuoneeseen, josta jo aiemmin mainitsin - ja jota ei siis enää ole. Vielä on siis eteisessäkin tekemistä; listat ja sähköt puuttuvat, ja sisustus on sitä, mitä siihen sillä hetkellä on kannettu. Muutos siis jatkuu, ja kehitysaskelista taas myöhemmissä päivityksissä!

Kellarin remonttikaaos heinäkuussa 2012

Jos olette ihmetelleet, miksi en ole näyttänyt kellarista yhtään kuvia, tämän jälkeen tuskin ihmettelet. Kellaria purettiin käytännössä heinäkuuhun asti, ja vasta heinä-elokuussa kellaria on alettu uudestaan rakentaa. Kaaos on ollut sanoin kuvailematon, ja pahinta on ollut, että joka ilta olet kulkenut tämän pölypilven läpi kellarissa sijaitsevaan pesuhuoneeseen. Pesuhuone ja sauna säilytettiin siis, joten älä huoli; ei sentään ole suihkuteltu aivan tällaisen kaaoksen keskellä! Tässä kuvassa leivinuuni on purun kohteena: Uuni ei siis vetänyt ja purettaessa huomattiin, ettei tekotapakaan ole ollut kovin kestävä. Muistaakseni viisi peräkärrylastia kuskattiin tiilejä kaatopaikalle. Itse vain kauhistelin pölyn määrää, kun mies teki likaisimman homman.

Eihän me suunniteltu, että asuntoon tehtäisiin putkiremonttia, mutta toisin kävi. Ja onneksi kävi, sillä tässä pahin otos putkista. Ihmeteltiin, kun vesi ei valunut keittiön lavuaarista normaalista ja putki "pulputti". Kuva kertoo loput tarinasta. Putket päätettiin vaihtaa siis koko asunnon osalta + taloyhtiökin pääsi hommiin, sillä päävesilinjan putki on niin haurastunut, ettemme uskalla enää edes koskea siihen siinä pelossa, että putki halkeaa ja kellari lainehtii sen jälkeen vettä. Näitä vanhan talon yllätyksiä?!? Mutta vinkkinä vielä lopuksi; älkää ihmeessä laittako lavuaariin mitään remonttilaastia tms. edes työvälineiden pesun yhteydessä. Tässä oli ilmeisesti käynyt niin; putkimiehen tilannearvio.

Seuraava yllättävä työrupeama löytyi holveista. Asunnolle aikoinaan myönnetyn rakennusluvan mukaan koko kellarin lattia olisi pitänyt olla samalla tavalla eristetty, mutta toisin oli. Holveihin oli valettu betonilattia suoraan maan pinnan päälle. Tämä huomattiin, kun seinän toisella puolella sijainnut lattikaivo haluttiin siirtää holvin puolelle, jossa sitä oikeasti tarvittiin; holvissa pyörii siis pesukone sekä lämminvesivaraaja. Tässä samalla ymmärsimme, että lämminvesivaraaja oli tiputtanut vetensä holvin puoleiselle lattialle ties kuinka kauan, noin litran päivässä. Ilmankos tästä kohtaa löytyi vähän kohonneita kosteusarvoja kuntokartoituksessa... Onni onnettomuudessa kuitenkin, että vaurioita ei ollut päässyt tapahtumaan!

Näin kellarissa päätettin siis eristää ja valaa lattiaa useammasta kohtaa; holveista sekä rappusten ja leivinuunin alta. Mies kantoi monta kuormallista maata kaatopaikalle ja valoi uutta massaa. Monen päivän ylimääräinen työ kuitenkin toivon mukaan kannatti; nyt kellarin lattioille voi paremmin mielin asentaa lattialämmitykset ja talvella on mukavan lämmintä varpaiden alla - myös silloin kun pistän uutta pyykkiä koneeseen.

Ja jottei tarina loppuisi liian kepeästi, tässä viimeinen kuva, jossa näkyy, että myös kaikki kellarin seinät revittiin auki, todettiin, että kaikki oli terveelle pohjalla, minkä jälkeen saatiin hyvillä mielin rakentaa kaikki taas uudestaan...! Heh, hullun hommaahan tämä on - ja voitteko kuvitella näiden kuvien perusteella, että tästä kellaritilasta tulee vielä meidän arkieteinen sekä kodinhoitohuone? Siinä uskossa eletään, ja mukavin mielin voin todeta, että nyt elokuun loppupuolella tilanne näyttää kellarissa jo piirun verran toiveikkaammalle, joten kyllä se tästä. Ensi viikolla ehkä pääsemme suihkuunkin muutoin kuin ulkokautta...! Portaat päätettiin siis myös uusia keskikerroksen ja kellarin välillä, ja ovat olleet nyt tekeillä muutamia viikkoja. Tässä siis kertomus tästä kaaoksesta.

Tässä siis kertomus tästä kaaoksesta. Mukavaa päivää teille kullekin, ja harkitkaa te ainakin kaksi kertaa ennen kuin ostatte vanhan talon. Varoittaa muori nimimerkillä "väsynyt jo tähän kaaokseen, mutta onnellinen siitä, että pahin on (toivottavasti) jo takana päin".

Porraskäytävän "valaistuminen"

Tässä kuva tältä aamulta; seuraavat kuvat heinäkuulta. Eteisen porraskäytävän panelithan saivat uuden värin jo tammikuussa, mutta kesäkuussa myös portaat saivat uuden vaaleamman värityksen. Portaat maalattiin samalla Uulan lattiamaalilla (sävyttämätön) kuin keskikerroksen lautalattiatkin. Mannekiinina kuvassa meidän vartija, joka on saanut porrassyöksyissään jo uusia kuvioita porrasaskelmiin...



Olisin voinut rajata kuvan kauniimmaksi, mutta päätin jättää vessan vaiheen näkyviin; vessa oli siis vielä heinäkuun alkupuolella hirsiseinillä - mutta vessassa on kuitenkin lattia, joka siis puuttui vessasta yli puoli vuotta, minkä ansiosta kellarissamme oli kattoikkuna - hehe! Eteisen vanha lautalattia hiottiin, osin paikattiin ja lopuksi maalattiin.



Edellisen kuvan jälkeen oli pakko etsiä otos samaisesta kohtaa tilanteesta, josta lähdettiin liikkeelle. Paikalla oli siis kaksi oviaukkoa, porraskäytävä hyvin "puiseva", katto oli matalammalla ja vanhaa lautalattiaa peitti parketti.

Ja tässä kuva ulko-ovelle remontin alkaessa. Vähän eri näköistä on nykyään - onneksi! Vielä toki puuttuvat mm. porraskaiteet ja seinissä paikattavaa + tietenkin ne listat ja sähköt, mutta hyvällä mallilla ollaan. Itse eteisestä en löytänyt kunnon kuvia, ja meneillään oleva sotku ei mahdollista nyt eteisen kuvaamista. Sovitaan siis, että siivoa eteisen tässä joku päivä, ja näytän teille, mille eteinen näyttää tänä päivänä. Vilauksen uudesta toki näittekin jo näidenkin kuvien kautta. Nyt moikka, ja vauvan kehtoa ja lipastoa maalaamaan!

Heinäkuun 2012 kuvat kirjastosta ja ruokailuhuoneesta

Tässä muutamat otokset, jotka olen ottanut työtouhujen keskellä heinäkuussa 2012. Eivät niin visuaalisia ja "hyvin aseteltuja" - mutta kertovat, missä mennään. Näiden kuvien jälkeen näissä huoneissa ei ole tapahtunut edistystä; remontti siirtyi eteiseen sekä kellariin, joista seuraavissa tarinoissa sitten lisää. Niin, tässä joka tapauksessa kirjastosta otos; lattiat maalattu, katto paneloitu, tapetit seinillä ja tällä kyseisellä hetkellä...

... viimeistelen ikkunaremonttia; ikkunapokat maalattu ja sälkkäreiden osien asennus käynnissä. Raskauden alkuaikoina en uskaltanut tikkaille, mutta enhän minä ole pystynyt niin varovainen olemaan tämän kaaoksen keskellä. Onneksi mitään vahinkoja ei ole ainakaan vielä tapahtunut - ja koputan puuta...

Tätä oviaukkoa en ole tainnut näyttää sen jälkeen, kun se sahattiin hirsiseinään. No tässä se on, hyvin suhruisessa kuvassa, näkymä ruokailuhuoneesta kirjaston suuntaan. Ovi tilattiin perinneovilta. Muuten hyvä, mutta aivan liian uuden näköinen vanhaan taloon. Ensi kesän projektina on hioa ovi ja maalata uudestaan sudin kanssa - sävystä saadaan sopivampi ja enemmän vanhemman näköinen, kun jälki ei ole niin tasaista. Tästä linkistä pääset katsomaan, mille tässä kohtaa näytti vielä tammikuussa; kuvaa katsellessa tulee ONNEKSI olo, että on tässä sentään jotenkin edistytty!

Ja tässä kuva ruokailuhuoneesta, ja taustalla pilkahtavat myös keittiön uudet tapatit; sopivat aika kivasti ruokailuhuoneen harmaaseen seinään. Tästä linkistä näette, mille tällä seinällä näytti vielä joulukuussa; oli näkymä siinä vaiheessa vähän tummanpuhuva ja rosoinen, heh! Tässä samalla kirjoitellessa on työkone viimein puhdistettu kuvista ja omista tiedostoista, ja huomenna on aika luovuttaa työvälineet työnantajalle. Saa siis nähdä, milloin teille seuraavan kerran kirjoittelen; eli milloin olen saanut aikaiseksi ja hankkinut uuden nettiyhteyden - ja kenties tietokoneenkin. Mutta nyt moikka, ja seuraavalla kertaa voisin näyttää muutaman näytteen meidän eteisestä.

Keittiö heinäkuussa 2012

Äitiysloma on alkanut pätkittäisellä sairauslomalla. Nyt minulla pitäisi olla siis aikaa ja energiaa päivittää myös blogia meidän remontista - tai pikemminkin rakentamisesta. Tässä "numerossa" muutama kuva keittiöstämme heinäkuussa 2012. Keittiönkaappien maalausurakka on alkanut tässä kuvassa; pohjamaalina otexia ja jälki on vielä tässä kaikkea muuta kuin kaunista. Taustalla näkyy myös keittiön uusi tapetti, joka saatiin paikalleen muistaakseni jo kesäkuun puolella, vai olikohan se jo heinäkuuta...? Muisti pätkii.

Pohjamaalin päälle kolme kerrosta kalustemaalia, hieman sävytettyä sopivaksi ruututapettiin, ja tällaiselle näyttää lopputulos. Luulivat vieraat viikonloppuna, että kaapit olivat aivan uusia, eli suhteellisen hyvin taidettiin onnistua tässä uudistusoperaatiossa?! Tammiset pöytätasot odottavat tässä järkevämpää ihmistä näyttämään, miten loput palat leikataan. Onneksi meillä on käytössä etevä puuseppä, joka viimein pelasti meidät tästäkin dilemmasta - ja itseasiassa juuri huomenna tasojen pitäisi olla paikoillaan! Keittiöstä puuttuu siis levyjen lisäksi vielä uudet laatat, avohyllyt, putkityöt ovat kesken - ja tietenkin listat. Mutta jo nyt näyttää lupaavalle; tästä tuli todella toimiva, työskentelytasoa on paljon ja ulkonäkökin varsin söpö!

Ja tässä vielä toisesta suunnasta keittiötä. Niin ja vetimethän puuttuu + sähkötyöt. Tehtävälistaa siis vielä on, mutta voiton puolella ollaan - eikö? Tästä linkistä kuva muistutukseksi, mille keittiössä näytti ennen - oli se silloinkin suhteellisen hieno, mutta kun tykkää valoisammasta ja kevyemmästä tyylistä, oli jotain lopulta "pakko" tehdä, hih!

Otteita uusista pinnoista

Keskikerroksessa alkaa näyttää jo sille, että tästä voi tulla joskus asuttava koti - ja vieläpä kaunis sellainen! Tänään saatiin eteinen tapetoitua äidin kanssa. Eteisestä tuli niin suloinen! Tapetti on mallistosta Isoäidin aikaan, sopii valtavan hyvin vanhan puutalon tunnelmaan. Vessan oven kulunut maalipinta suorastaan sopii tapetin kanssa yhteen; ehkä nyt pystyn ylipuhumaan miehen siihen, että voin kunnostaa ovet vasta ensi kesänä - kun voin taas vapaammin hengitellä myrkkyjä....!

Ja tässä ote keittiön uudesta seinästä. Keittiön tapetti on mallistosta Kitchen Living. Hurmaava tämäkin, ja sopii valtavan hyvin pian-toivottavasti-maalauksen-alle-pääseviin, valkoisiin keittiökaappeihin. Eilen saatiin keittiökaapit seinille, joten ehkä vielä heinäkuussa saan teille kuvan uudesta valoisasta keittiöstämme!

Ja tässä kuva vielä kirjaston seinästä, josta olikin jo juttua aiemmassa postauksessa (tapetti Sandudon mallistosta). Kuvassa komeilevat myös Kodin Anttilasta erittäin hyvällä alennuksella viikonloppuna ostamani korit. Täytyy sanoa, että mieli ja sielu nauttii, kun pystyn taas pitkästä aikaa ottamaan omasta kodista näin kivoja kuvia; kun silmä lepää omassa kodissa...

Kirjaston yhdelle seinälle jäi myös hirttä näkyviin. Emme ole vielä käsitelleet seinää mitenkään; vielä mietitään. Odottelen visiota siitä, minkälaisia kalusteita meillä tulee huoneeseen ennen kuin uskallan käsitellä seinää mitenkään. Eilen visioin kirjastoon vanhanaikaisen vaaleanpunaista sohvaa; ajatuksissa on verhoilla vanhemmiltani pois käytöstä jäänyt blyysisohva, mutta väri ja kangas ovat tosiaan vielä auki - mietitään...

Ostin viikonloppuna portaisiin uudet Eija Rasinmäen matot. Matot tuovat eteiseen sellaista pehmeää mummolan tunnelmaa - ja kivasti myös väriä. Vielä matot joutuvat kuitenkin odottamaan, sillä kellarin remontti aiheuttaa sen verran pölyä ja likaa, etten raski uusia mattoja heti sotkea. Kuvasta näkyvät muuten myös uutta pintaa; portaikko sekä eteisen vanhat puulattiat saivat myös kesäkuussa valkoisen pinnan; siitä muutamia kuvia joku toinen kerta.

Ja vielä ote eteisestä; tässä vasta mummolatunnelmaa; vanha sähkökaappi jää sellaisenaan eteisen seinälle näkyviin. Sähkökaapin väri aiheutti hieman harmaita hiuksia, kun mietittiin eteisen tapettia, mutta eiköhän me suhteellisen hyvin onnistuttu valinnassa?

Loviisan aitasta miehelle nimpparilahja

Me ei paljon nimpparilahjoja harrasteta, ja mies olikin ihmeissään, kun toin hänelle - lähes viikon myöhässä kassin pieni virne naamalla: "Sulle nimpparilahja!" Oli hän onneksi tyytyväinen lahjaan, mutta taisin kyllä olla liian läpinäkyvä tällä kertaa... Mutta eikö olekin hieno? Ostin kaksi tällaista pyyhekoukkua tulevaan keskikerroksen vessaan Loviisan aitasta Ruskolta. Ihastuttava paikka, jossa riittää katseltavaa ja ideoita + vinkkinä: siellä on myös ihania kortteja. Hyvä lomapäiväkohde varsinkin Turun seudulla asuville!

Ja tässä vielä onnellinen emäntä tulevassa ruokailuhuoneessa, jossa tapetit on seinillä, lattiat maalattu - ja viikon työurakka; ikkunapuitteiden maalaus neljästä ikkunasta viimein valmiina (uskomattoman suuri urakka!). Ja näiden taustalla näkyvien tekijöiden lisäksi edustalla, keskipisteessä, näkyy kasvava maha, joka on jo tästä muutama viikko sitten otetusta kuvasta jälleen kasvanut; kyllä näkyy - ja tuntuu... Mutta onneksi nyt on loma, ja voi huilata aina tarpeen tullen!

Remonttisaldo, kun 8 kk täynnä

Raskauden aiheuttaman uupumuksen takia ovat kirjoitukseni vähentyneet täällä kovasti. Tuli oikein tarve päivittää sivuja, kun esittelimme remonttiamme lomareissulla sukulaisille blogini kautta; huomasin, että onhan täällä tapahtunut valtavasti viimeisten kuvien jälkeen! Tässä kuva huhtikuun tilanteesta, kun 7 kuukautta remontista on takana päin. Ruokailuhuoneen, kirjaston ja keittiön lautalattiat maalattiin äitien voimien saattelemana perinteisellä Uula-lattiamaalilla (sävyttämätön) valkoiseksi. Erittäin pahanhajuista ja liuotinpohjaista maalia, enkä siis itse osallistunut tähän työvaiheeseen siksi ollenkaan - ja jouduin olemaan evakossa kotoa yli viikon. Ja kyllä nyt näyttää niin valkoiselle! Tässä vaiheessa vähän mietitytti, tuleeko tästä jo liian valkoinen - mutta onneksi aina voi maalata päälle tai laittaa värikästä tapettia... Välillä on maltissa pitelemistä, etten kanna tänne testiksi jo kalusteita, jotta saisin vähän kuvaa, millainen lopputuloksesta tulee.

Seuraava suuri muutos tapahtui toukokuussa, kun pääsimme äitini kanssa tapetoimaan ruokailu- ja kirjastohuonetta. Valittiin näihin kahteen huoneeseen suhteellisen neutraalit pystyraitaiset tapetit; valkoisella pohjalla harmaita raitoja. Erittäin helppoa tapetoida ja jälki hyvää; voin siis suositella (täydennän tapettimallin tänne myöhemmin). Kuva on kirjastohuoneesta, jossa tulevan pönttöuunin paikkaa päätettiin korostaa samoin kuin ruokailuhuoneessa harmaalla värillä. Emme ole saaneet vielä varmuutta, saadaanko pönttöuunia asentaa tähän, mutta jos ei saada toiminnallisena, laitetaan tähän vaikka pönttöuunin vanha runko ja poltellaan siellä sitten kynttilöitä - eikö kuulostakin järkevälle...?

Ja näinhän se on, että kun yksi paikka alkaa näyttää siedettävälle, sotku leviää seuraavaan. Tässä on keittiömme toukokuussa...! Keittiöhän oli paikka, joka meidän alun perin piti säilyttää entisellään; ottaa vain lautalattiat esille ja laittaa seiniin uudet tapetit. Noh, nyt on tulossa uusia kaappeja, kaapin ovet on hiottu ja odottavat maalausta, tasot vaihdetaan, samoin välitilan laatat. Keittiössä tehdään kuitenkin suuri muutos suhteellisen pienellä summalla, joten uskon, että tämä oli hyvä päätös. Keittiössä on muuten jo uudet tapetit seinillä; mutta se on sitten seuraavan kerran tarina!

Edistystä myös mahan ulkopuolella

Remontti on edistynyt pikkuhiljaa - sen sijaan pikkuinen mahassa on kasvanut kovaa vauhtia, ja sille on myös tuntunut; kaikki voimat menneet pikkuisen kasvuun ja tuleva äiti on väsyneenä pääosin vain seurannut, kun muut ovat ahertaneet remontin kimpussa. Nyt alkaa kuitenkin - onneksi - jo näkymään tuloksia myös remontissa. Seinät keittiössä, ruokailuhuoneessa ja kirjastossa on pohjamaalattu ja kakluunin taustaseinä saatiin maalattua jo lopulliseen väriinsä, harmaaksi. Nyt vanha kakluuni tulee vielä komeammin huoneessa esille. Synttärien kunniaksi siivosimme remontin kaaoksen hetkeksi ja katoimme kakkukahvit ruokailuhuoneeseen. Kyllä tuntui mahtavalle kahvitella täällä, kun aurinko paistoi pirttiin, pöly oli hetkeksi lakaistu pois, kakluunista hohti lämpö, sukulaiset naurattivat ympärillä ja sai syödä täytekakkuja. Seuraavan viikon kummityttöni oli edelleen kovasti lähdössä taas juhlimaan tätinsä synttäreitä - eli syömään kakkua...! Tämän kuvan jälkeen on muuten huoneiden lattiatkin jo maalattu Uula-lattiamaalilla - kolme kertaa. Kertojen määrän muistan hyvin, sillä jouduin oleman myrkyllisten hajujen takia evakossa kotoa yli viikon. Mutta tulos oli sen arvoinen, ja seuraavaksi päästäänkin jo tapetoimaan seiniä - melkein huimaa tämä edistys puolen vuoden pohjatöiden jälkeen!

Kaunistelematon remonttikertomus

Lähes kahden kuukauden hiljaiselo täällä blogin puolella, mutta muuten ollut kyllä kaikkea muuta kuin hiljaista. Uusia ihania käänteitä tapahtunut elämässä ja remontti edennyt pääosin muiden kuin minun hartiavoimin; kiitos tästä kaikille työmiehille. Nyt kuitenkin koitti se hetki, kun päätin valita muutaman otoksen; mitä ollaan tehty ja missä nyt mennään. Muistoksi meille, mutta uteliaille ja remontista kiinnostuneille kertomusta myös teille! Tähän viimeksi jäätiin; oviaukko kirjaston ja ruokailuhuoneen väliin saatiin viimein puhkaistua. Kirjaston puoleinen seinä jätetään hirsipinnalle; siellä näkyvät elämisen ja todennäköisesti myös Turun palon jäljet. Yksi hirsi näyttää nimittäin olleen palossa, ja näin ollaan päätelty, että meidän taloon on kannettu palosta säästyneitä hirsiä. Tämä tarina jää siis elämään näkyvälle paikalle meidän kirjastoon.

Ruokailuhuoneen puoleiset seinät sen sijaan päätettiin koolata ja levyttää. Tässä kuvassa meillä on vielä lattiakin paikallaan ruokailuhuoneessa...

Itse asiassa jos tunnustan; se, että seinät revittiin auki ja pintaremontti muuttui täydelliseksi "revitään kaikki pois"-remontiksi, johtuu tästä. Katsokaa tuota kakluunin kruunua. Ennen remonttia katto oli aivan kruunussa kiinni - ja sehän oli ruman näköinen. No, päätimme nostaa kattoa ja purkaa siis aiemmin kattoon asennetut levyt ja koolaukset. No, tämä johtikin siihen, että seinälevyt loppuivat siihen, mihin kattokoolaus oli aiemmin loppunut. Eli meidän piti repiä myös seinälevyt pois. No, sitten havaitsimme, että ulkoseinien koolaus on vanhaan taloon liian syvä ja välissä on lasivillaa. Mitäpä tähän enää muuta sanoa kuin, että purimme nekin pois. Tässä kuva siis helmikuulta, kun ammattilaiset olivat käyneet koolaamassa kattomme uuteen uskoon; hyvin ohuet rimat, sillä kruunun nyt tosiaan haluttiin pysyvän katosta erossa. Ja ammattilaisille annoimme homman siksi, että katto oli aivan notkollaan kuten tarkka silmä kuvasta näkeekin.

Helmikuussa, kun ruokailuhuoneen ja kirjaston väliin oli saatu uusi oviaukko, vanha oviaukko pistettiin umpeen. Ennen eteisessä oli jopa 6 ovea ja oviaukkoa; nyt ovia on kaksi! Eteisestä tulee näin ollen jonkin verran selkeämpi.

Välillä on pitänyt vain huokaista: "Anna meidän kaikki kestää..." Ja kestetty on, heh! Koiramme tuli innoissaan kerran alakertaan, kun isäni oli käymässä: hyppi, haukkui ja viipotti niin kuin aina. Mutta, lattian ei kuulu keinua aina, kuten silloin keinui. No, tuumasimme, että lattiassa on joku ongelma, ja ryhdyimme selvittämään asiaa. Taloyhtiö eikä alakerran kellarin tilan omistaja eivät tulleet vastaan, vaikka ongelma oli todennäköisesti perua siitä, että alakertaan on joskus muinoin rakennettu leipomo ja rauta- vai ratikkakiskot katossa tukena eivät ihan osu vanhan hirsirakennuksen rakennustapaan. Mutta tyydyimme kohtaloomme, purimme lattian auki ja remppamiehet tukivat hirret uudelleen niin, että tuet toivottavasti kestävät nyt seuraavat vuosikymmenet. Onneksi ruokailuhuoneessa ollut lautalattia ei ollut alkuperäinen ja päälle oli kaiken lisäksi liimattu inha muovimatto, jonka irrottaminen laudasta olisi ollut tuskaa. Eli nämä laudat ajettiin kaatopaikalle, ja remppamiehet asensivat uudenuutukaiset laudat tilalle.

Kun aiemmin olimme katsoneet ruokailuhuonetta, jonka lattiaa peitti vanha turve - ja kun nyt katselimme lattiaa helmikuun lopulla... Voi, tuntui, että nyt jos koskaan elämä voittaa - tai pikemminkin me voitamme tässä remontissa! Lattiasta tuli tosi kaunis, ja melkein harmittaa maalata tätä valkoiseksi, mutta näin todennäköisesti teemme, sillä muistakin lattioista tulee valkoiset - ja maalattu lattialauta kestää paremmin kulutustakin.

Lattian laiton jälkeen Perinneovet saivat valmiiksi meidän parioven kirjaston ja ruokailuhuoneen väliin. Ovea ei vielä asennettu, mutta raamit laitettiin jo paikalleen. Ja sitten; maalasimme ainakin viikon, jos ei kaksikin, kattopaneeleita. Ihania vanhaan taloon sopivia helmipaneeleita. Ja tässä kuvassa olemme päässeet jo alkuun kattopanelien asentamisessa kattoon. Miehelle kaikki kiitos ja kunnia työstä. Minun rooli oli välillä vain nousta rappusille nostamaan seuraavaa panelia kattoon.

Ja tässä ruokailuhuoneen katto on peneloitu. Kaikki näyttää niin siistille; mitä tässä enää tapetteja tai maaleja tarvitaan, saati listoja, kun katselee edeltäviä kuvia... Mutta kyllä, nyt tähänkin alkaa turtua, ja eilen tartuimme jo maalipensseleihin ja aloitettiin katon maalaus. On aika mahtava fiilis, sillä viimein pääsemme tekemään jotain näkyvää; kenties pian sitten myös hiomaan loput lattiat, maalaamaan ne, tapetoimaan seinät, ja ja... Kevään myötä innostus kasvaa, ja nyt meinasinkin olla heti 9.30, kun RTV aukaisee ovensa, kaupassa kyselemässä, voimmeko maalata keittiön kaappien ovia ja samalla käyn katselemassa keittiöön sopivia tapetteja.

Ja kuva onnellisesta emännästä helmikuussa 2012. Nyt maaliskuussa tila on vielä onnellisempi... Ihania kevätpäiviä myös sinulle!