Ristiäiskattaus kera havujen, käpyjen ja hentojen kukkien

 

Tyttäremme nimen alkuperä tulee sanasta metsä. Ja metsästä otin lähtökohdan kattaukseen;

käpyjä, sypressejä, sammalta, pienillä kukilla koristeltuja, kirppareilta keräämiäni erilaisia astioita ja jouluruusuja, jotka muistuttavat paljon suomalaisen metsän hentoja ja sieviä kukkia.

Toiseen pöytään ostettiin uudet pellavaliinat Stockmannilta, toisessa äidilleni Unkarista ostamani käsityönä tehty puuvillaliina. Servettejä etsin monesta paikkaa ja lopulta niitä oli jo neljää eri mallia; parhaimmat löysin lopulta Stockmannilta, joissa on hennon vaaleanpunaisia ruusuja valkoisella pohjalla. Vain kynttilät olivat lopulta kokonaan perinteisen vaaleanpunaiset.

Ristiäiset menivät niin ihanasti; läheisimmät sukulaiset olivat paikalla, oli rento meininki, pappi kertoi tarinoitaan, koiralla oli ihmeteltävää, tyttäremme hymyili hereillä ollessaan ja nukkui lähes koko ajan - ja pieraisi muuten pari äänekästä juuri kasteen saatuaan, ja liikutusta oli ilmassa, kun nimi julkaistiin. Elämäni parhaimpia päiviä ja hetkiä.

Ristiäisten jälkeen oli varsin tyhjä olo; oltiin huhkittu tytön syntymän jälkeen remontin kanssa, jotta saataisiin koti juhlakuntoon. Ja saatiinhan me se hyvälle mallille keskikerroksessa; vesi kulkee, lähes kaikki sähköt toimii ja lähes kaikki listatkin ovat paikallaan. Ristiäisten jälkeen olo oli kuin joulun jälkeen, kun juhlahumu on takana ja alkaa taas arki. Voi tylsyys!

Mutta onneksi mies on fiksu, ja muistutti minua, että nythän joulu on vasta edessä. Siinä minulle siis taas suunniteltavaa! Monessa blogissa onkin päästy jo jouluvalmisteluissa pitkälle, ja hui, eilen näin täällä Portsassa yhdessä puutalokodissa jo joulukuusen sisällä! Minusta ehkä vähän liian aikaista, mutta mikäpä siinä, jos haluaa ottaa joulusta - ja joulukuusestakin - kaiken ilon irti!

Nyt lähden keskustaan kaupoille ja toivon mukaan löydän teille sieltä yhden kivan arvottavan jutun; arvonta olisi siis tulossa, joten olkaapa korvat höröllä - ja mukavaa päivää sinulle!
 

 



Pihajuhlat kera auringon ja sekaisen kattauksen

Meillä oli tänään tuplasynttärit, ja meidän kaikkien onneksi paistoi aurinko; pystyimme juhlimaan synttäreitä pihalla. Niin huonosti kävi, etten ehtinyt ja muistanut ottaa yhtään kuvaa itse tilanteesta. Mutta lavastamalla saa myös kivoja kuvia aikaan; eiku kattaamaan siis kahveja pihalle ja muutama otos - ja sitten takaisin sisälle. Lie jo naapureilla ihmeteltävää...!


Kahvikuppikollaasini pääsi käyttöön; poimin pihalle mukaan erinäköisiä ja kokoisia kuppeja, jotka olen siis kerännyt vuosi sitten pitämilleni "vähän" suuremmille juhlille. Samankaltainen teema, eli kukat ja koristeellisuus, yhdistävät kuppeja kuitenkin niin, että lopputulos on hauskan persoonallinen. Keskellä kattausta vanha kahvipannu, jossa kahvin sijaan kasvavat narsissit.



Pihalle sain tarjoilupöydän vanhasta romujalkaisesta pöydästä, jonka kaunistin tällä kirpputorilta aikoinaan löytämältäni pöytäliinalla; pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, sillä sisällä olen mahdottoman huono käyttämään liinoja pöytien päällä. Ja kakkua syödessä katseltiin, kun naapurit kantoivat roskikseen vanhan lipaston palasia; olivat rikkoneet sen niin totaalisesti, että yhden onnekkaan roskiksessa vierailijan onnistui löytää sieltä kokonainen lipaston laatikko. Olin itse myöhässä; kakun syötyäni oli roskis jo puhdistettu käyttökelpoisesta materiaalista. Tarinan loppupäätöksenä kerron, että käytössä ollut tarjoilupöytä oli myös aikoinaan löytö roskiksesta; onneksi tämän pöydän omistaja ymmärsi jättää sen kokonaisena jätekatokseen, sillä muuten olisin tätäkin kalustetta köyhempi.

Uskaliaan kinuskikakun rinnalle (aivan uusi resepti siis) leivoin juhliin perinteisen kermakakun, jonka äiti keksi koristella pakastetuille viinimarjoilla. Hienossa sokerissa uittamisen jälkeen, marjat näyttivät syötävän hyville, ja valkoinen kakku oli helpolla ja halvalla keinolla kauniin näköinen - ja niin sopiva kaikessa luonnollisuudessaan pihajuhliin! Ja kinuskikakku oli niin hyvää, että siitä ei jäänyt kuin pieni pala - eli ei kuvaa teille otettavaksi.

Ensimmäisessä kuvassa vilahtikin jo minun uusin hankinta; uudet pihakalusteet! Ovat kovin krumerellit, mutta sopivat todella kauniisti vanhaan pihapiiriin. Viime kesänä etsin tällaisia, mutta turhaan; joko olin aikaani edellä tai myöhässä - eli kalusteet olivat loppu. Nyt kuitenkin löysin tällaiset Plantagenissa, eikä tarvinnut montaa tovia harkita asiaa, sillä hintakaan ei ollut mahdoton. Ja mukavat istuakin! Tarkka silmä huomaa, että kalusteiden alla oleva laatoitus on tehty vanhoista tiilistä; viime kesän aikaansaannoksiani.

Ja uusin tulokas kotiin; laventelipuu, jonka sain lahjaksi, mutta huom. ruukun omistaa toinen puolisko. Kiitos tästä vielä kerran, jos satutte käymään sivuillani! Kaunis yksilö, joka saa varmasti olla vielä sisällä, sillä netistä löysin ainakin tiedon, ettei siedä pakkasta ollenkaan. Ja talvehtimaan pitäisi saada noin 5 asteen lämpötilaan... Heh, minullahan on kotona siis liian lämmintä tälle kasville talvisin... Viime talvena kun onnistuin tappamaan kylmyyteen yhden ison huonekasvin! Jos sinulla vinkkejä, miten saan tämän säilymään hengissä, pistä viestiä!

Ihana päivä kaikenkaikkiaan; pihakemujen jälkeen käytiin vielä syömässä tolkusti äitienpäivälounas Kiisanpirtissä. Tällä tankkauksella siis uusin voimin kohti uutta työviikkoa. Reipasta viikkoa myös sinulle!

Hopeinen juhlakattaus

Sain kattaa joulupöydän vanhempien luona jouluaattona... Tongin tovin äidin tablettivalikoimaa ja joulukoristeita. Lautasliinat äiti oli unohtanut ostaa, mutta kauniit hoipeisenväriset Havin kahvipöytään tarkoitetut liinat saivat ajaa niiden virkaa. Ja näiden liinojen perusteella kattaus lähtikin toteutumaan niin, että pyysin äitiäni avaamaan yhden lahjoistani, otin hopeiset kakkupaperit mukaan kattaukseen, etsin hopeista lahjanarua, joulukoristeista valitsin kullanväriset kävyt sekä enkelin ja pöydän päähän asettelin hopeiset pöytäkynttilät. Tulos: yksinkertaista ja kaunista!

 

Jouluaaton kattauksesta sain hopeisen ja juhlavan pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla. Tavallisten Ikeasta ostettujen pyöreiden pöytätablettien päälle asettelin hopeiset kakkupaperit, jotka pilkistävät kauniisti valkoisen lautasen alta. Kattaus pysyi harmonisena, kun laitoin "kuin pisteenä I:n päälle" lasit lautasten keskelle ja lasiin Havin lautasliinat. Hopeinen lahjanaru sitoo kattauksen ja pöydälle asetellut kultaiset kävyt toisiinsa. Loppusilauksen kattaukseen antavat kynttilät: kirpputorilta äidille löytämäni valkoiset ja koristeelliset tuikkuasetit sekä pöydän päähän asetetut hopeiset kynttilänjalat. Äitini on säästänyt kaikkea mahdollista monien vuosien varrelta, joten oli hauskaa ideoida kattaus laatikoita penkoen; idea eli koko toteutuksen ajan, joten lopputulos oli yllätys itsellekin!



Juhlavuutta juhlapöytään toi kattauksen lisäksi tietenkin joululaulut, hyvä jouluruoka ja perheen kokoontuminen saman pöydän äärelle. Mutta kyllä nämäkin piristivät mieltä; pöydän päässä kultainen enkeli, ikkunalla roikkuva himmeli sekä ulkona avautuvat kauniit talvimaisemat. Himmeli on muuten puolankalaista käsityötä; ostettu Puolangan keskustassa sijaitsevasta käsityökeskuksesta viime kesänä; valkoiseksi maalattua rautaa himmelin muotoon rakennettuna, jota koristavat "kristallit" ja pienen pienet kynttilät. Todella kaunis; minäkin haluaisin tällaisen!



Kahvipöytään halusin tuoda myös jotain erilaista; glögilaseja voi käyttää hyvin myös kahvitteluun - eikö vain? Tuovat ripauksen juhlavuutta, uutta ja erilaista kattaukseen. Ja lisäksi kupit ovat suuret, joten vie suuremmankin kahvijanon kerralla pois.

Hopeinen kattaus sopii hyvin myös uudenvuoden värimaailmaan, joten voitte hyödyntää ajatuksia kenties jo ensi viikonlopun juhlinnassa?

Kaapit notkuvat vielä joulukarkkeja, mutta tänään aloitin jo hitaan laskun arkeen; aamun riisipuuron jälkeen lumitöitä pihalla, koiran kanssa lenkki, salilla käynti ja bataattilinssikeitto porottelee parhaillaan liedellä. Keiton jälkeen pääseekin taas glögille ja piparille ystävän luo.

Loivaa laskua takaisin arkeen teillekin, ja sitten taas takaisin nousu juhlaan ensi viikon lopulla. On tämä yhtä juhlaa!

Pienet joulujuhlat kera ystävien

Sain viikonloppuna kunnian pitää pikkujoulut pienelle, mutta sitäkin tärkeämmälle ystäväpiirille. Tottakai kaiken piti olla tip-top, ja viimeinen ilta menikin metsästäessä joulukukkaa, joulukuusta ja kynttilöitä koristeluun - ja lauantai tuli pyhitettyä siivoukselle, puunaukselle ja koristelulle. Mutta kannatti; kaikilla oli hauskaa, ja emäntä nautti, kun sai laittaa kotinsa hyvällä syyllä hienoksi!

Valmistelua... Kaiken kiireen keskellä pesin vanhoja oliivipurkkeja etiketeistä puhtaaksi ja kiersin rautalangat purkkien ympärille niin, että sain niistä mainiot lyhdyt pihan puun oksille roikkumaan. Hyvin ekologista ja halpaa. Kun teet näitä paljon puun oksille roikkumaan, on tulos aina vain parempi.

Ulkona lyhdyt toivottivat vieraat tervetulleiksi. Vasemmalla jäälyhty, joita tein useampia pihalle kakkumuotista. Pakkaset pääsivät hiipumaan kesken lyhtyjen jäädyttämisen, joten loput lyhdyt jäädytin pakastimessa... Oven juuressa punainen lyhty toi jouluista tunnelmaa. Oikealla askartelemani lasipurkkilyhdyt koristavat pihan puun oksia. Ja huomaa: täällä Turussa todella on tällä hetkellä paljon lunta, mikä oli piste I:n päälle pikkujoulun viettoon. Toivottavasti lumi säilyy jouluun asti!

Tällaisen joulukuusen löysimme pitkän metsästyksen jälkeen  lopulta Kodin Ykkösestä. Lajiketta en tiedä, mutta kesäkukkana sen ostimme ja sopii kassaneidin mukaan hyvin sisäolosuhteisiin. Juuri sopiva pieneen kotiini, johon en valitettavasti oikeaa joulukuusta saa sopimaan - tai ehkä se on järjestelykysymys. Joulukuusi sai paikan keittiötasolta vanhasta padasta. Kuusen koristelin valkoisin lumihiutalein ja juureen laitoin kauniita valkoisia joulupalloja. Mustan padan ilme keveni, kun kietaisin sen ympärille hennon valkoisen lahjanauhan rusetin kera.

Otoksia ruokapöydästä ja keittiön tasolta, joka notkui ihania siskoni laittamia herkkuja. Ylävasemmalla todella ihana löytö Plantagenista: kultakimaltein koristeltu valkoinen joulutähti, joka sopii niin hyvin kotiini. Olin hymystä soikeana, kun tein tämän ihanan löydön usean kaupoissa vietetyn tunnin jälkeen! Ylävasemmalla patonkikori on koristeltu muutamalla paperikarkilla. Alavasemmalla vanha mandariinikori on saanut uuden tehtävän hedelmäkulhona. Alhaalla keskellä viime hetkellä paistetut piparit, jotka aseteltiin kakkuvuokaan. Tässä siis jälleen ideoita ruokien asetteluun; kattilat, vanhat laatikot ja kakkuvuoat ovat mm. mainioita ruokien esillelaittoon - ja luovat persoonallista ilmettä, kun kaikki ei ole samaa mallia ja väriä! Alhaalla oikealla ote pöydän kattauksesta, joka oli koristeltu pitsiliinalla, kullahohtoisella joulutähdellä, kynttilöillä, piparimuoteilla ja vihreillä kuulilla - rento, persoonallinen, mutta silti kaunis kattaus - eikö?

Tässä siis jälleen uusia vinkkejä teillekin joulun laittoon. Toivottavasti stressi ei paina, ja jos painaa, yritä hellittää hetkeksi; joulun tarkoitushan on nauttia ja iloita!  

Joulukattaus kera piparimuottien, juuttikankaan ja punaisten omenien

Työpaikallani oli viikonloppuna pikkujoulut, ja toimistomme kahvihuoneesta kuoriutui jälleen kerran kaunis juhlapaikka, kun työtoverini pääsi toteuttamaan itseään. Seuraavassa muutamia otoksia kauniista kattauksesta.

Kattauksen perustana olivat punainen pöytäliina, valkoiset lautaset ja läpinäkyvät lasit. Lautasliinojen kera kattaus toki olisi ollut jo jouluinen, mutta työtoverini ei tyytynyt tähän ja hyvä näin! Säkkikangas, punaiset tuikkukynttilät, omenat, piparit ja piparimuotit toivat mukanaan kotoisen ja jouluisen tunnelman. Lautasliinoja piristivät lisäksi katajan oksat, ja koristelusta sai napata itselleen jälkiruokaa, jos joulutortun jälkeen vielä mahan pohja sen sulatti. Suloista, eikö?



Juhlien alettua valoja vähennettiin ja istuuduttiin pöydän ääreen kynttilän valossa. Tunnelmallinen ja erittäin hauska pikkujoulu - kiitokset näistä kaikille osallistujille. Ja kiitos myös työtoverilleni, joka antoi luvan jakaa kattausideat teidän kanssanne.


Iloista pikkujouluaikaa kaikille - ja toivottavasti joku teistä löysi täältä ideoita joulupöytien kattaukseen!

Yllätysvauvajuhlat kera vaippakakun

Järjestimme ystävällemme vauvajuhlat, jenkkiläisittäin Babyshowerit, muutama viikko sitten sunnuntaina. Oli todella hauska ja erilainen sunnuntaipäivä: nähdä vanhoja tuttuja, jutella kuulumisia, syödä kaikenlaisia herkkuja, laulella lastenlauluja ja ilahduttaa tietenkin ystävää hänen viimeisillä raskausviikoillaan! 

Juhlat olivat siis täysin yllätys ystävällemme, eikä hänen tarvinnut laittaa niiden takia rikkaakaan ristiin. Tulimme kakkujen, salaattien, piiraan ja hedelmävatien kera yhtenä tavallisena sunnuntaina ovea kolkuttamaan. Jenkkiläistä perinnettä jäljittäen toimme ystävälle lahjaksi vaippakakun, jonka yksi meistä oli koonnut ansiokkaasti omilla äityislomapäivillään. Vaippakakku sisälsi kaikkea tarpeellista; Marimekon ruokalapun, muumilusikan, tutteja, vauvan perusrasvaa, navanputsauspuikkoja, bodyn, pienen lelun ja ihanan Metsolan vauvamyssyn sekä tietysti kaksi pakettia vaippoja, jotka ystävämme mies sai luvan rullata auki...

Vaikkei vaippakakkuun ja näin täydelliseen kattaukseen lähtisikään, suosittelen tällaista yllätystä raskaana oleville ystäville. Tässä siis vielä otokset tuosta mainiosta vaippakakusta ja lopuksi kiitos kaikille osallistujille ja juhlien puuhahenkilölle!

Pienelle prinsessalle

Minusta tuli eilen sylikummi aivan taivaallisen ihanalle prinsessalle. Ja prinsessahan ansaitsee prinsessan arvoiset juhlat ja lahjat. Seuraavassa muutamia otteita juhlista.




Jos ostan jotain uutta, ostan mielläni sellaista, joka kestää hyvin ajan kolhut ja temmellykset - vaikka maksaakin sitten vähän enemmän. Päätin ostaa kummitytölleni aterimet, joille tytöllä on käyttöä ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ja miksei siitäkin eteenpäin; itsellä lapsena saamani samankaltaiset aterimet ovat ainakin vieläkin käytössä! Näitä kauniita nallekuvioisia Villeroy & Bochin aterimia myy mm. Stockmann.

 

Ristiäiset pidettiin kotona, ja sain luvan kattaa pöydät ja koristella kodin juhlakuntoon. Juhla-aamuna herätessäni oivalsin vasta, että haluan prinsessan kuvan esille juhliin. Onneksi tytön mamman tulostimesta löytyi väriä ja tytön kasvoille hymyä, kun prinsessaa kuvattiin kaiken muun sählingin keskellä ristiäisaamuna. Läheiseni saavat monesti "toimintaa" elämäänsä päähänpiistojeni vuoksi... Mutta vaiva kannatti; prinsessan kuva oli vastassa heti sisälle tultaessa. Kuvaa olivat somistamassa vanhat pienet nallet, jotka saivat vaaleanpunaiset rusetit kaulaansa.

Kummityttöni kastemekko oli sama kuin missä minut ja siskoni on kastettu. Äitimme on tehnyt kastemekon aikanaan oman morsiushuntunsa kankaasta. Mekossa siis todellakin oli tunnetta ja muistoja mukana! Tässä siis ideaa myös muille; vanhoista vaatteista, liinoista ja esimerkiksi hunnusta voi halvalla ommella tai teettää uusia vaatteita tai miksei kodintekstiilejäkin, kuten tyynyjä. Halvan hinnan ja ekologisuuden lisäksi "uusissa" tekstiileissä on näin ollen myös tunnearvoa!

 

Kärräsin juhla-aamuna paikalle muutaman astiaston, jotka henkivät prinsessamaista tunnelmaa; mustavalkoisia ruusuin koristeltuja astioita. Jos joku kiinnostuu kuvan astiastosta (sisältää 6 paria kahvikuppeja kahden alulautasen kera, sokerikon ja kermakon), tule ja osta pois. Pyydän koko satsista 30 euroa. Todella soma kokoonpano, mutta kaappini hyllyt eivät enää kanna näitä kaikkia kuppeja.

Myös alla oleva tarjotin on myytävänä; kaunista henkeä ja romantiikkaa 6 eurolla! Jos kiinnostuit, ota yhteyttä. Voin lähettää myös lisäkuvia.

Lopuksi minun täytyy kertoa teille tilastoista; blogissani käytiin elokuun aikana yli 700 kertaa! Olen todella otettu; kävijöitä oli jopa Venäjältä ja Yhdysvalloista asti. Olisi mielenkiintoista tietää, miten he ovat löytäneet sivuilleni.

Kiitos joka tapauksessa mielenkiinnosta teille kaikille, ja rentoa sunnuntain jatkoa!