Pian aukeaa ensimmäinen luukku!



Yksi aamu katsoin itseäni peilistä ja totesin, että näytän ihan Pikku-Myyltä; punainen neule ja nyttyrä korkealla pään laella - ja sitten lauleskelin aamun (vielä töissäkin hymisten) muumilauluja. Ja nyt kun joulu on tulossa olen suunnitellut ostavani joulukalenterin, suklaakalenterin vähintään, mutta kovasti suunnittelin myös oman kalenterin värkkäämistä. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt, sillä siskoni toi meille sunnuntai-illalla etuajassa joululahjan; valtavan suloisen joulukalenterin - täynnä herkkuja ja yllätyksiä! 

Välillä siis vain lapsettaa; ja se jotenkin helpottaa. Jaksaa taas paremmin puurtaa, kun on välillä heittäytynyt lapsellisten ajatusten vietäväksi... Olenkohan ihan hölmö - ja yksin ajatusteni kanssa?

Netissäkin on paljon joulukalentereita. Useamman vuoden olen jo avannut positiivareiden joulukalenterin luukkuja, ja kuunnellut työpäivän alkajaiseksi kalenterista päivän joululaulun. Odotan myös jo innokkaasti Esmeraldan lupaamaa joulukalenteria, ja tänään kävin Tikkurilan sivuilla; sieltäkin löytyi joulukalenteri, jossa kylläkin pääsi katsomaan jo kaikki luukut... Yllä oleva kuva on juuri Tikkurilan joulukalenterista; sieltä löytyy siis hauskoja vinkkejä joulun valmisteluihin.

Kuvan lumihiutaleet nähtyäni alkoi minua taas lapsettaa; haluan myös lumihiutaleita meidän ikkunaan! Tai tarkemmin ajateltuna kattoikkunaan - ja perinteisesti paperista askarreltuja niin kuin lapsena aina teimme.

P.S. Joulukalenterista tulee tänne kuva varmasti myöhemmin, kun pääsen taas reissusta takaisin kotiin. Mutta nyt nukkumaan...