Edistystä myös mahan ulkopuolella

Remontti on edistynyt pikkuhiljaa - sen sijaan pikkuinen mahassa on kasvanut kovaa vauhtia, ja sille on myös tuntunut; kaikki voimat menneet pikkuisen kasvuun ja tuleva äiti on väsyneenä pääosin vain seurannut, kun muut ovat ahertaneet remontin kimpussa. Nyt alkaa kuitenkin - onneksi - jo näkymään tuloksia myös remontissa. Seinät keittiössä, ruokailuhuoneessa ja kirjastossa on pohjamaalattu ja kakluunin taustaseinä saatiin maalattua jo lopulliseen väriinsä, harmaaksi. Nyt vanha kakluuni tulee vielä komeammin huoneessa esille. Synttärien kunniaksi siivosimme remontin kaaoksen hetkeksi ja katoimme kakkukahvit ruokailuhuoneeseen. Kyllä tuntui mahtavalle kahvitella täällä, kun aurinko paistoi pirttiin, pöly oli hetkeksi lakaistu pois, kakluunista hohti lämpö, sukulaiset naurattivat ympärillä ja sai syödä täytekakkuja. Seuraavan viikon kummityttöni oli edelleen kovasti lähdössä taas juhlimaan tätinsä synttäreitä - eli syömään kakkua...! Tämän kuvan jälkeen on muuten huoneiden lattiatkin jo maalattu Uula-lattiamaalilla - kolme kertaa. Kertojen määrän muistan hyvin, sillä jouduin oleman myrkyllisten hajujen takia evakossa kotoa yli viikon. Mutta tulos oli sen arvoinen, ja seuraavaksi päästäänkin jo tapetoimaan seiniä - melkein huimaa tämä edistys puolen vuoden pohjatöiden jälkeen!

Rosoinen pääsiäinen...?

Meidän pääsiäinen kääntyi siihen, että teemme lähes koko pyhäviikonlopun remonttia; pääsiäispäivällisetkin jäivät väliin päällekkäisten menojen takia. Jäi siis myös pääsiäisvalmistelut ja -koristelut vähäisiksi, ns. karun rosoisiksi...? Iloinen mieli kuitenkin näistäkin pienistä muutoksista sisustuksissa. Pyörä on matkamuisto viime kesän Saksan pyöräilyreissusta, ja pannut ovat kummatkin kirppislöytöjä - toinen palvellut jo monta vuotta kukkaruukkuna kesäkukille; nyt siinä kukkivat keväiset helmililjat.

Vihreästä muotoitui meidän pääsiäisväri; keltainen ei oikein tähän ullakon ruskeaan värimaailmaan olisi sointunut... Mutta kiva näinkin. Tässä rikkinäinen "löytölyhtymme" sekä kirpparilta aikoja sitten löytynyt maitotonkka ja tinainen astia, joka toimii nyt kynttilänjalkana.

Eilen saatiin kirjaston ja ruokailuhuoneen seinät viimein pohjamaalattua - ja siellä näyttää nyt viimein sille, että täällä voi kenties joskus jopa asua...! Heti alkoi mielikuvitus surraamaan, ja visioin jo miehelle isosta pyörillä liikkuvasta sänkydivaanista kirjastossa - sellainen jossa olisi niin kiva koko perheen loikoilla pitkittäin, katso telsua, lukea lehtiä tai vain olla ja katsoa katon hienoja helmipaneeleita... Hih. Ihanaa, kun remontti tuntuu viimein edistyvän. Ihanaa pääsiäistä myös sinulle!

Pääsiäisvalmisteluja ja kertomus rikkoutuneesta lyhdystä



Kuva viime pääsiäisen jälkeiseltä viikolta; piti ottaa tällöin kuva tälle vuodelle teille jaettavaksi, sillä viime vuonna rairuoho ei ehtinyt kasvaa pääsiäiseen mennessä. Vahingosta viisastuneena päätin tänä vuonna aloittaa ajoissa; toivottavasti onnistun siis nyt paremmin!



Laitoin rairuohot kasvamaan paitsi samaan tinaiseen astiaan kuin viimekin vuonna, mutta päätin hyödyntää myös tämän lyhdyn pääsiäiskoristeluun. Lyhdystä onkin kerrottava erikoinen tarina: Viime talven myrskyt olivat tällöin pahimmillaan, ja omatkin lyhdyt lentelivät portailta ja menivät rikki. Tämä lyhty ei mennyt kuitenkaan minulla rikki, vaan se oli kannettu portin eteen rikkinäisenä. Samalla kun huomasin tämän rikkinäisen lyhdyn astuessani ulos kellarin ovesta, huomasin myös, että kaikki ruukkumme ovat vaihtaneet järjestystä. Iso tuija, joka kasvaa isossa ruukussa, oli nostettu pääovemme eteen - samoin kuin muut istutukseni...! Olimme asuneet tällöin uudessa kodissa vasta muutaman kuukauden, ja kieltämättä vähän oudoksutti; mihin ihmeeseen me muutettiin... No, tovin siinä päätäni pyöriteltyäni kannoin istutukset takaisin omalle paikalleen, ja muutaman päivän päästä poimin rikkoutuneen lyhdyn kotiini säilöön - kun ei näyttänyt tälle oudolle vierailijallekaan enää kelpaavan. Portsassa tapahtuu, mutta koputan puuta, tämän jälkeen ei ole tapahtunut enää näin erikoista. Paitsi, että yksi mies oli tulossa meille kerran kylään, kun kyseli pihalta mieheltäni, mitä me remontoidaan ja jatkoi keskustelua kulkien mieheni perässä aina ulko-ovelle saakka. Siinä mieheni sanoi, että niin, sun ei tarvikaan tulla sisälle asti. Mies siihen; jahah, ja kääntyi takaisin... Hih!

Kaunistelematon remonttikertomus

Lähes kahden kuukauden hiljaiselo täällä blogin puolella, mutta muuten ollut kyllä kaikkea muuta kuin hiljaista. Uusia ihania käänteitä tapahtunut elämässä ja remontti edennyt pääosin muiden kuin minun hartiavoimin; kiitos tästä kaikille työmiehille. Nyt kuitenkin koitti se hetki, kun päätin valita muutaman otoksen; mitä ollaan tehty ja missä nyt mennään. Muistoksi meille, mutta uteliaille ja remontista kiinnostuneille kertomusta myös teille! Tähän viimeksi jäätiin; oviaukko kirjaston ja ruokailuhuoneen väliin saatiin viimein puhkaistua. Kirjaston puoleinen seinä jätetään hirsipinnalle; siellä näkyvät elämisen ja todennäköisesti myös Turun palon jäljet. Yksi hirsi näyttää nimittäin olleen palossa, ja näin ollaan päätelty, että meidän taloon on kannettu palosta säästyneitä hirsiä. Tämä tarina jää siis elämään näkyvälle paikalle meidän kirjastoon.

Ruokailuhuoneen puoleiset seinät sen sijaan päätettiin koolata ja levyttää. Tässä kuvassa meillä on vielä lattiakin paikallaan ruokailuhuoneessa...

Itse asiassa jos tunnustan; se, että seinät revittiin auki ja pintaremontti muuttui täydelliseksi "revitään kaikki pois"-remontiksi, johtuu tästä. Katsokaa tuota kakluunin kruunua. Ennen remonttia katto oli aivan kruunussa kiinni - ja sehän oli ruman näköinen. No, päätimme nostaa kattoa ja purkaa siis aiemmin kattoon asennetut levyt ja koolaukset. No, tämä johtikin siihen, että seinälevyt loppuivat siihen, mihin kattokoolaus oli aiemmin loppunut. Eli meidän piti repiä myös seinälevyt pois. No, sitten havaitsimme, että ulkoseinien koolaus on vanhaan taloon liian syvä ja välissä on lasivillaa. Mitäpä tähän enää muuta sanoa kuin, että purimme nekin pois. Tässä kuva siis helmikuulta, kun ammattilaiset olivat käyneet koolaamassa kattomme uuteen uskoon; hyvin ohuet rimat, sillä kruunun nyt tosiaan haluttiin pysyvän katosta erossa. Ja ammattilaisille annoimme homman siksi, että katto oli aivan notkollaan kuten tarkka silmä kuvasta näkeekin.

Helmikuussa, kun ruokailuhuoneen ja kirjaston väliin oli saatu uusi oviaukko, vanha oviaukko pistettiin umpeen. Ennen eteisessä oli jopa 6 ovea ja oviaukkoa; nyt ovia on kaksi! Eteisestä tulee näin ollen jonkin verran selkeämpi.

Välillä on pitänyt vain huokaista: "Anna meidän kaikki kestää..." Ja kestetty on, heh! Koiramme tuli innoissaan kerran alakertaan, kun isäni oli käymässä: hyppi, haukkui ja viipotti niin kuin aina. Mutta, lattian ei kuulu keinua aina, kuten silloin keinui. No, tuumasimme, että lattiassa on joku ongelma, ja ryhdyimme selvittämään asiaa. Taloyhtiö eikä alakerran kellarin tilan omistaja eivät tulleet vastaan, vaikka ongelma oli todennäköisesti perua siitä, että alakertaan on joskus muinoin rakennettu leipomo ja rauta- vai ratikkakiskot katossa tukena eivät ihan osu vanhan hirsirakennuksen rakennustapaan. Mutta tyydyimme kohtaloomme, purimme lattian auki ja remppamiehet tukivat hirret uudelleen niin, että tuet toivottavasti kestävät nyt seuraavat vuosikymmenet. Onneksi ruokailuhuoneessa ollut lautalattia ei ollut alkuperäinen ja päälle oli kaiken lisäksi liimattu inha muovimatto, jonka irrottaminen laudasta olisi ollut tuskaa. Eli nämä laudat ajettiin kaatopaikalle, ja remppamiehet asensivat uudenuutukaiset laudat tilalle.

Kun aiemmin olimme katsoneet ruokailuhuonetta, jonka lattiaa peitti vanha turve - ja kun nyt katselimme lattiaa helmikuun lopulla... Voi, tuntui, että nyt jos koskaan elämä voittaa - tai pikemminkin me voitamme tässä remontissa! Lattiasta tuli tosi kaunis, ja melkein harmittaa maalata tätä valkoiseksi, mutta näin todennäköisesti teemme, sillä muistakin lattioista tulee valkoiset - ja maalattu lattialauta kestää paremmin kulutustakin.

Lattian laiton jälkeen Perinneovet saivat valmiiksi meidän parioven kirjaston ja ruokailuhuoneen väliin. Ovea ei vielä asennettu, mutta raamit laitettiin jo paikalleen. Ja sitten; maalasimme ainakin viikon, jos ei kaksikin, kattopaneeleita. Ihania vanhaan taloon sopivia helmipaneeleita. Ja tässä kuvassa olemme päässeet jo alkuun kattopanelien asentamisessa kattoon. Miehelle kaikki kiitos ja kunnia työstä. Minun rooli oli välillä vain nousta rappusille nostamaan seuraavaa panelia kattoon.

Ja tässä ruokailuhuoneen katto on peneloitu. Kaikki näyttää niin siistille; mitä tässä enää tapetteja tai maaleja tarvitaan, saati listoja, kun katselee edeltäviä kuvia... Mutta kyllä, nyt tähänkin alkaa turtua, ja eilen tartuimme jo maalipensseleihin ja aloitettiin katon maalaus. On aika mahtava fiilis, sillä viimein pääsemme tekemään jotain näkyvää; kenties pian sitten myös hiomaan loput lattiat, maalaamaan ne, tapetoimaan seinät, ja ja... Kevään myötä innostus kasvaa, ja nyt meinasinkin olla heti 9.30, kun RTV aukaisee ovensa, kaupassa kyselemässä, voimmeko maalata keittiön kaappien ovia ja samalla käyn katselemassa keittiöön sopivia tapetteja.

Ja kuva onnellisesta emännästä helmikuussa 2012. Nyt maaliskuussa tila on vielä onnellisempi... Ihania kevätpäiviä myös sinulle!

Yllätys kotona

Kun tulin eilen kotiin töistä, pöydällä odotti kolme nippua tulppaaneja. Huusin miehelle alakertaan, mistä nämä ovat tulleet, sillä eh-hei, häneltä tuskin kuitenkaan. "Äiti lähetti!" Ihmettelin, että miksiköhän se nyt kukkia lähetti, mihin mies tokaisi: "Ehkä se ajattelee, että mäkin opin ostamaan sulle kukkia, kun näen, kuinka ilahdut niistä." Ja nauroi vielä päälle...! Miehessä on siis vielä koulittavaa, mutta ihanaa, että hänellä on tällainen äiti. Tulppaaneista sai piristävät asetelmat ruokapöydälle. Nyt vielä siivoushommiin, ja sitten viikonloppu voi alkaa; mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Pehmeyttä ja persoonallisuutta ystävän kotiin

Tänä viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa Helsinkiin viettämään ystävien kanssa aikaa, ja ideoimaan heistä toisen kotia. Kodissa on nykyisellään valkoiset seinät, ja vuokra-asunnon ollessa kyseessä ne myös säilyvät valkoisena. Välttämättömimmät tavarat, eli keittiönpöytä tuolineen ja sohva on ostettu. Keittiökalusto musta ja sohva kirkkaan punainen. Musta-valko-punaisesta värimaailmasta siis lähdettiin liikkeelle.

Tässä yksi idekuva ystävän kotiin uusiksi verhoiksi. Nykyisten paneliverhojen sijaan pehmeät ja täyteläiset - mutta silti kevyet verhot. Ikkunoita asunnossa onkin paljon, joten pelkästään jo verhot luovat paljon tunnelmaa kotiin. Tästä kuvasta poimisin ideana kotiin myös tuon sohvapöydän, joka on rahi, jonka päällä on tarjotin; näin kotiin saataisiin yksi istumapaikka lisää vierailijoille. Tuo musta lamppukin on hieno, ja tällaisia runkoja löytää kirppareiltakin helposti; uusi kangas vain päälle - ja hieno tulee. Kuva Kikette Interiors.

Punaisesta ehdotin kotiin ns. tehostevärin, eli nykyisen punaisen sohvan lisäksi vain jotain pieniä punaisia juttuja kotiin. Esim. Koirien petauspatjoista punaiset - ja koirien ruokien säilytys tuollaisessa punaisessa tynnyrissä? Koti kaipaa myös uuden televisiotason - ja tässä yksi yksinkertainen esimerkki. Valko-musta-punaisen lisäksi toisin kotiin vähän luonnonläheisyyttä mukaan rottinkisilla ja puisilla tehoste-esineillä, ja tällaiseen televisiotasoon sopisivat juuri rottinkiset laatikot. Kuva: The Locals.

Toisen seinän ikkunoille voisi haluttaessa ommella tässä kuvassa näkyvänlaiset verhot - eivät veisi niin paljon huomiota ja varsinkin valkoisina päästäisivät hyvin myös valon läpi. Nykyisin sohva on selin ruokaryhmään, ja ehdotinkin, että sohva käännettäisiin niin, että ruokaryhmä ja sohva yhdessä muodostaisivat sellaisen oleskeluympyrän. Tämän oleskeluympyrän keskelle laittaisin pehmeän maton, jonka väri koiraperheessä olisi hyvä olla tumman harmaa - tuon taljan värinen harmaa. Kuva:  House of Philia.

Tässä muutama esimerkki siitä, miten suhteellisen minimaaliseen sisustukseen saa luonnonläheisyyttä mukaan; oksa maljakossa, oksista koottu tähti seinällä ja lampaantalja. Johonkin kivaan maljakkoon tai vaikka viinipulloon muutama isompi risu + valkoinen seinä taustalla = näyttää kivalle! Kuva: Helt Enkelt.

Lamppuja ei paljon ehditty miettiä, mutta mustaa voisi viljellä sisustukseen lampuilla + esimerkiksi tauluilla. Tässä ihana esimerkki siitä, miten erilaisilla keittiöntuoleilla saa persoonallisen ruokaryhmän aikaiseksi. Kuva: Annaleenas Hem.

Tämän kuvan nappasin noiden tyynyjen sekä jakkaran takia. Olohuoneen sohvalle mustia ja valkoisia tyynyjä luomaan pehmeyttä. Kukat on nostettu koirilta turvaan jakkaroiden päälle. Mitä jos jakkarat maalattaisiin mustiksi yhtenäistämisen nimissä - tai kirppikseltä jotain vanhoja tuoleja, joista selkänojien poissahaamisen ja maalaamisen jälkeen saa persoonallisia kukkatasoja? Tyynyjä voi helposti ommella itse, jos haluaa säästää budjetissa - ja halpoja pieniä kangaspaloja saa tilkkulaareista. Kuva: Lene Bjerre.

Näin talvella pitää olohuoneen sohvalla olla myös ihana täkki, jonka alle kääriytyä lämpimään. Tällainen täkki esim. Indiskasta sopisi sohvalle kivasti. Kuva: Indiska.

Myös makuuhuoneeseen kaivataan lisää särmää. Tämä kuva löytyy Kodin ykkösen sivuilta. Kodin Ykköseen siis ainakin päiväpeiteostoksille + sängyn päälle paljon erinäköisiä ja kuvioisia tyynyjä; harmaata, hopeaa ja turkoosin sinistä. Kuva: Kodin Ykkönen.

Olohuoneessa ovat myös koirien nukkumapaikat, joten pelkästäään niihin satsaamalla saadaan nykyinen romunurkka siistimmäksi. Rottinkiset korit ovat varmasti halvin keino kaunistaa koirien nukkumanurkkaus - ja omalla koirallani on tavallinen kori, johon olen vain ommellut pehmusteet paikoilleen. Tämä kuva Pippuriprinsessat-blogista, ja kaunis esimerkki siitä, että koiren petien ei tarvitse olla tylsiä ja rumia. Toinen ehdotus pediksi on metallinen prinsessasänky, joita myydään ainakin Kodin Ykkösessä, ja ovat tarkoitettu juuri koirille. Ehkä kevyempi ja budjettiin sopivampi keino olisivat kuitenkin tällaiset rottinkikorit, vaikka mustan tai valkoisen värisinä - ja ainakin Apilan petiin punainen pehmuste, sillä onhan hän talon prinsessa. Toivottavasti pääsit ystävä hyvä sisustuksen makuun ja sait uusia vinkkejä kotiinne. Jotain vanhaa olisi kotiin kiva myös löytää - jotain puun väristä kenties? Mutta mitä se on, sen tietää vasta, kun sen löytää. Etsimisen iloa siis kirppareille! Kuva: Pippuriprinsessat.

Lautalattian maalaus, väliraportti

Unohdin melkein jakaa tämän lattiamaalausurakan välituloksen. Tämä on siis vain välitulos, ja lattia kaipaa ainakin toisen kerroksen maalia, jos ei kolmattakin. Oli sellaista myrkkyä, että hommaa ei pystytä jatkamaan ennen kuin lämpimät kelit koittavat, sillä tuuletuksen on oltava kunnossa. Olin lattian maalattuani seuraavana päivänä kuin krapulassa, joten en suosittele maalaamaan ilman tuuletusta...! Lautalattioiden maalauksessa päätettiin käyttää perinteistä Uula Color -lattimaalia. Sävy on tällä hetkellä pouta (1001), mutta sävy voi muuttua, sillä huomasimme tämän taittavan vähän ehkä liikaa siniseen. Nyt sitten odotellaan vain kevättä ja parempia maalauskelejä! P.S. Täältä näet, mille lattia näytti muutama kuukausi sitten.