Rosoinen pääsiäinen...?

Meidän pääsiäinen kääntyi siihen, että teemme lähes koko pyhäviikonlopun remonttia; pääsiäispäivällisetkin jäivät väliin päällekkäisten menojen takia. Jäi siis myös pääsiäisvalmistelut ja -koristelut vähäisiksi, ns. karun rosoisiksi...? Iloinen mieli kuitenkin näistäkin pienistä muutoksista sisustuksissa. Pyörä on matkamuisto viime kesän Saksan pyöräilyreissusta, ja pannut ovat kummatkin kirppislöytöjä - toinen palvellut jo monta vuotta kukkaruukkuna kesäkukille; nyt siinä kukkivat keväiset helmililjat.

Vihreästä muotoitui meidän pääsiäisväri; keltainen ei oikein tähän ullakon ruskeaan värimaailmaan olisi sointunut... Mutta kiva näinkin. Tässä rikkinäinen "löytölyhtymme" sekä kirpparilta aikoja sitten löytynyt maitotonkka ja tinainen astia, joka toimii nyt kynttilänjalkana.

Eilen saatiin kirjaston ja ruokailuhuoneen seinät viimein pohjamaalattua - ja siellä näyttää nyt viimein sille, että täällä voi kenties joskus jopa asua...! Heti alkoi mielikuvitus surraamaan, ja visioin jo miehelle isosta pyörillä liikkuvasta sänkydivaanista kirjastossa - sellainen jossa olisi niin kiva koko perheen loikoilla pitkittäin, katso telsua, lukea lehtiä tai vain olla ja katsoa katon hienoja helmipaneeleita... Hih. Ihanaa, kun remontti tuntuu viimein edistyvän. Ihanaa pääsiäistä myös sinulle!

Pääsiäisvalmisteluja ja kertomus rikkoutuneesta lyhdystä



Kuva viime pääsiäisen jälkeiseltä viikolta; piti ottaa tällöin kuva tälle vuodelle teille jaettavaksi, sillä viime vuonna rairuoho ei ehtinyt kasvaa pääsiäiseen mennessä. Vahingosta viisastuneena päätin tänä vuonna aloittaa ajoissa; toivottavasti onnistun siis nyt paremmin!



Laitoin rairuohot kasvamaan paitsi samaan tinaiseen astiaan kuin viimekin vuonna, mutta päätin hyödyntää myös tämän lyhdyn pääsiäiskoristeluun. Lyhdystä onkin kerrottava erikoinen tarina: Viime talven myrskyt olivat tällöin pahimmillaan, ja omatkin lyhdyt lentelivät portailta ja menivät rikki. Tämä lyhty ei mennyt kuitenkaan minulla rikki, vaan se oli kannettu portin eteen rikkinäisenä. Samalla kun huomasin tämän rikkinäisen lyhdyn astuessani ulos kellarin ovesta, huomasin myös, että kaikki ruukkumme ovat vaihtaneet järjestystä. Iso tuija, joka kasvaa isossa ruukussa, oli nostettu pääovemme eteen - samoin kuin muut istutukseni...! Olimme asuneet tällöin uudessa kodissa vasta muutaman kuukauden, ja kieltämättä vähän oudoksutti; mihin ihmeeseen me muutettiin... No, tovin siinä päätäni pyöriteltyäni kannoin istutukset takaisin omalle paikalleen, ja muutaman päivän päästä poimin rikkoutuneen lyhdyn kotiini säilöön - kun ei näyttänyt tälle oudolle vierailijallekaan enää kelpaavan. Portsassa tapahtuu, mutta koputan puuta, tämän jälkeen ei ole tapahtunut enää näin erikoista. Paitsi, että yksi mies oli tulossa meille kerran kylään, kun kyseli pihalta mieheltäni, mitä me remontoidaan ja jatkoi keskustelua kulkien mieheni perässä aina ulko-ovelle saakka. Siinä mieheni sanoi, että niin, sun ei tarvikaan tulla sisälle asti. Mies siihen; jahah, ja kääntyi takaisin... Hih!