Makuupussi vauvalle vanhasta neuleesta

Tämä ei ole sisustusjuttu, vaan vauvajuttu. Mutta tälläinen kiva makuupussi kyllä sopii hienosti meidän sisustukseen, joten sillä verukilla voin jakaa tämän myös teidän kanssa täällä sisustuskirjassani ;)

Syksyn siivousten yhteydessä löysin vanhan pieneksi jääneen villaneuleen, jonka olin säilyttänyt ajatuksena, että puran sen ja neulon siitä jotain uutta. Se oli silloin se; kun minulla oli aikaa kutoa.

Neule jäi kummittelemaan kunnes yhtenä päivänä välähti; minähän teen siitä meidän pikkuprinsessalle makuupussin. Ajatuksena oli tehdä tähän vielä huppukin, mutta se tuli tähän melkein kuin itsestään; kaulus neuloutui sopivasti pyöreäksi, joten villapipo vain päähän, ja eiköhän tarkene. Vanhat napit eivät riittäneet aivan ylös asti, joten sellainen pitää vielä lisätä - ja löysinkin sellaisen ihanan puisen kätköistä - vanhasta villapuserosta sekin säilötty ;)

Ja toisena kehitysajatuksena on ommella pussiin vielä sisävuorikin, mutta minut tuntien se voi jäädä tekemättä.

Erittäin helposti toteutettavissa siis; ei muuta kuin pura pusero saumoista ja neulo yhteen takaisin ilman hihoja ja kapeampana. Meidän tyllerö tykkäsi kovastikin pussista; niin kiva oli piiloutua pussiin, kurkistaa sieltä ja hymyillä sitten päälle valloittavaa hymyä!

Kiitos ihanista kommenteistanne kellarin seinää ajatellen; siitä puheen ollen,  minun pitäisi olla nyt putsaamassa sitä, koska prinsessa nukkuu. Moikka siis, ja kivaa päivää sinulle!

Kaulahuivista tyynynpäällinen

Kiikutin tätä kaulahuivia valehtelematta ainakin kaksi viikkoa kerroksesta toiseen aina ajatuksena, että nyt, nyt minä teen sen...! Mutta aina tuli jotain joka keskeytti hyvän suunnitelman. Eilen päätin, etten lähde koko päivänä mihinkään ja teen vain tämän tyynynpäällisen.

 

Ja sain sen tehtyä! On hieman vaikeaa tottua tähän uuteen tapaan toimia; siis kun ei voi toimia niin kuin on aluksi suunnitellut. Mutta tässä se siis nyt on!

 

Siivosin nimittäin muutama viikko sitten talvivaatteet ja heitin käyttämättömät vaaterievut kirppislootaan tai suoraan roskikseen. Valkoista paksua kaulahuivia en kuitenkaan olisi raskinut heittää pois, koska on niin ihanan pehmeä, kivan värinen ja niin lämmin - mutta aivan liian paksu kaulalle kieputettavaksi.

 

Tavaroita pyöritellessä nousi sitten ajatus, että teen tästä tyynynpäällisen. Päällisestä tuli ihanan talvinen -  ja sopii niin mainiosti tähän aamuun, kun ensilumi on maassa ja ulkona ainakin hetken kauniin valkoista. Toivotaan pikkupakkasia ja että lumi säilyy maassa - ainakin viikonlopun!

 

P.S. Kuvissa pilkottaa kirjaston seinä, jossa hirret päätettiin jättää näkyviin. Pitkään mietittiin, miten hirsiseinä käsiteltäisiin, mutta lopulta päätettiin olla käsittelemättä ollenkaan. Pestiin vain tolulla, ja tässä se nyt on; kaikessa alkuperäisyydessään.

 

Haluan neuloa peiton!



Minun on vain niin vaikea pysyä paikoillaan, vaikka olisin kipeä. Nyt keksin keinon pysyä paikoillaan; alan viimein neuloa peittoa, joka minulla on ollut ainakin kaksi vuotta suunnitelmissa. Viimeksi neuloin aikana, jolloin nettiä ei ollut kotona - eli siitä on aikaa. Mutta silloin neuloin paljon. Saatoin tehdä villaneuleen valmiiksi, ja päättää pian taas purkaa sen, koska halusinkin jotain uudenlaista! Nyt ei tarvitse mennä äidin käsityölehtiä penkomaan - tai arpoa ohjeita päästä - vaan netistä löytyy niin paljon ohjeita. Löysin Garnstudiolta niin söpöjä peittoja; nyt pähköilen, mikä näistä olisi "se oikea". Kuva Garnstudion sivuilta - tykkään!

 

Nälkä kasvaa syödessä - peiton kanssa olisi ihanaa, jos olisi myös tällaisia kauniita tyynyjä; tässä yksi ehdokas...

 

Tällaista ajattelin itse asiassa ensin mielikuvissani; suhteellisen helppo toteuttaa, iso ja valkoinen - ehkä kuitenkin enemmän noita palmikoita...?



Ja sitten tulikin tämä eteen; tilkkutäkkimäinen peitto. Tykkään tästäkin tosi paljon - ja tämä olisi helpompi neuloa, kun ei tarvisi montaa metriä kannatella puikoilla (...tai eihän isoon peittoon taida puikot edes riittää...).



Ja tässä viimeinen, johon ihastuin Garnstudion sivuilla. Tätä en kuitenkaan toteuta, sillä tavoitteenani on purkaa vanha kirpputorilta ostamani neuletakki (todella iso siis), ja kutoa siitä peitto. Ostin kyseisen villatakin siis jo pari vuotta sitten ajatuksena tehdä siitä jotain uutta, ja nyt jos pääsisin viimein toimeen! Paitsi että nyt minun on tosiaan aivan mahdoton päättää, minkä mallin valitsen - tai jos vaikka löytäisin jonkun vielä paremman mallin muilta sivuilta... No, onneksi tämä ruudun edessä istuminenkin pitää minua aloillaan, joten sama se, jos sitten istun päivän pitkän sitä oikeaa mallia etsien...



Pitsiunelmia puutarhassa

Sydämiä, sydämiä; me etsimme uutta yhteistä kotia! Ja nykyinen kotini tullee myyntiin kesän jälkeen, joten jos kiinnostaa tai tiedät jonkun kiinnostuneen, ota yhteyttä. Kuvat näistä pitsiunelmista on otettu Tallinnan puutarhanäyttelystä; oivallisen kauniita - eikö? Olisipa itselläkin aikaa tällaisen näpertelyyn, mutta lähetän tämän vinkkinä teille ja muistilapuksi itselleni - näin kiva idea tulee toivottavasti vielä toteutettua!

Eteisen piristykseksi...

Joskus viikonloppusiivous venahtaa; huomaa, että tämäkin olisi kivempi näin ja tämän kukan voisin laittaa tänne näin... Sitten muistan, että silloin ostin kirpparilta sen ja sen, ja päätän viimein laittaa ne esille taikka riippumaan seinälle...

Nyt viikonloppusiivous kesti viisi tuntia, josta suurimman osan puuhastelin eteisessä. Mutta kannatti; sain eteiseen uutta piristystä pieneenkin tilaan mahtuvista ja etenkin edullisista asioista. Ja oli niin ihana ottaa kuvia, kun kevätaurinko pääsi valaisemaan jopa pimeää eteistänikin!

Tämä Turun Jalometallin tina-astia on kirpputorilöytö; oli kallis, mutta kannatti ostaa. Tässä hedelmät ja tarjottavat näyttävät niin juhlavalta; eikä muuta sen oheen juuri enää tarvita. Keittiöni pienuudesta johtuen minulla on mm. hedelmät esillä eteisen puolella. Käytännöllistä, mutta samalla myös kauniistaa ja piristää eteiseni värimaailmaa - eikö?

Nämä seinäkannikkeet ovat pyörineet kaapin pohjalla jo ainakin vuoden! Olen aina odottanut, että saisin jonkun auttamaan; pitelemään niitä seinällä niin, että voin olla varma, että paikka on hyvä, ennen kuin poraan ruuvit seinään. Enhän minä kuitenkaan saanut ikinä sanaa suustani ulos ja lopulta päätin, että laitan ne itse. Vuoden mietittyäni olin varmaan suunnitellut paikat jo niin hyvin mielessäni, että osuivat hyvin kohdalleen - ja nyt ne saivat nallet ja kuvan kummitytöstäni kannatellakseen. Kesällä, kun eteisessä on lämpimämpää, on ainakin jompaan kumpaan saatava joku kaunis kukka kaunistamaan eteistä. Huomaa; ovat jo valmiiksi vanhan ja kuluneen näköiset - kirpputorilta ostamisen etuja!

Tämäkin kirpputorilöytö pääsi viimein seinälle; sopii niin hyvin Marilynin ja Indiskasta ostetun hattutelineen rinnalle! Kotoa lähtiessä ja kotiin tultaessa tietää nyt heti, mitä kello on... Kuinka paljon on vielä aikaa tai kuinka paljon olen jo myöhässä?



Tämä oli varmasti suurin urakka yksin työstettäväksi; peilin seinälle asentaminen. Mutta sain kuin sainkin, ja mielestäni meni suoraankin! Peili tuo toivottua avaruutta kapeaan eteiseen. Olen ostanut tämän peilin vuonna 2000 Kodin Anttilasta ensimmäiseen kotiini, ja vieläkin se palvelee minua, sillä on tarpeeksi simppeli ja minun värinen. Hyvä esimerkki siitä, että ostan uutena vain sellaista, joka varmasti kestää aikaa. Ja sen takia en juuri mitään ikinä saakaan ostettua uutena: "Onkohan tämä nyt varmasti se oikea..?"

Ikeasta ostetun kenkäkaapin päällä Ikeasta ostettu maljakko täynnä tuikkuja; mainio säilytyskikka!? Taustalla myös syksyllä keräämäni kuivuneet kaislat, jotka muistuttavat minua vieläkin viime syksystä. Ja kynttiläjalat, jotka myyn sinulle hintaan 7 €, jos täillaisia kaipaat kotiisi.

Ja lopuksi: katsokaa, mitä löysin muutama viikko sitten kirpparilta?? Eikö ole aivan mahdottoman suloinen. Tämä on siis virkattu sokeriastia! Aivan mahtava löytö; kiitän häntä, joka on jaksanut kätösillään virkata tämän. Voi kun itse malttaisin joskus pysähtyä ja tehdä käsitöitä; piti se neuletakkikin kutoa, mutta en ole vielä saanut edes lankoja purettua vanhasta takista - saatikka löytänyt sopivaa ohjetta. Mutta summa summarum: hienoa käsityötä! 

Siivous on hauskaa etenkin silloin, kun sen voi tehdä ajan kanssa, ja laittaa kotia samalla uuteen uskoon. Paljon palkitsevampaa - ja tulee hyvä mieli!

Mutta nyt on sunnuntai, ja tänään en siivoa vaan nautin ansaitusta vapaapäivästä kera kevätauringon ja hyvän ruuan. Rentoa sunnuntaita myös sinulle!

Käden taidon näytteitä talven tunnelmissa

Joskus minäkin virkkasin, kudoin ja näpertelin kaikkea kankaasta ja langoista. Viimeiset vuodet ovat menneet miehisempien käsitöiden kanssa, mutta nyt joululomaillessani päätin tarttua taas puikkoihin; tavoitteena kaunis valkoinen pitkä villatakki lämmittämään tätä puutalossa palelevaa poloista. Ei. Nyt en valita, kun lämpöä on jopa 17,8 astetta. Jouluaatonaattona oli vain 11,8 - ja se oli jo minullekin liikaa!

Innostus käsitöihin lähti liikkeelle kotona palelemisen ja kaupoissa turhauttavan ravaamisen lisäksi myös seuraavista joulun ajan kaunistuksista, josta kuvat teillekin seuraavassa.

Äitini oli tehnyt valkoisista pitsiliinoista kauniit koristeet ikkuniin kovettamalla ne sokeriliemellä. Ja olivat kyllä kauniit valkoista talvimaisemaa vasten! Muissa kuvissa jälleen otokset kauniista himmelistä, joka on tosiaan löytö Puolangan käsityökeskuksesta ja edustaa sitä miehisempää käden työn taitoa.

Näitä toivoin joulupukilta ja sain vielä kauniimpina kuin osasin edes odottaa. Käsityötä parhaimmillaan ja lämmittävät varpaitani - tälläkin hetkellä. Kiitos äiti!

Näihin tunnelmiin sopii hyvin myös seuraava kuva; mustaa ja valkoista - löytö kenties sinulle?

Somat tuikkuasetit koristavat panelin reunustani, mutta voisin antaa ne koristamaan myös sinun kotiasi. Nämä kaksi tuikkualustaa yhteensä 5 euroa. Kuvat on otettu ulko-oveni läheltä, jossa on koukut käytetyimmille laukuille. Laukuille on on näin ollen oma paikkansa, eivätkä ne näin loju lattialla tai pöydän tasoille epämääräisinä kasoina - vaan pikemminkin koristavat sisustusta! Kuvassa oleva laukku löytyi Turku10-nimisestä liikkeestä - luonnollisesti Turusta. Todella kaunis yksilö - eikö?

EDIT: Tuikkuasetit myyty!

Joululoman urakka olisi nyt purkaa vanha villatakki rullalle; ja sen jälkeen kutomaan takkia. Vielä pitäisi löytää hyvä ohje takille. Vinkkaa, jos tiedät hyvän paikan, mistä lähteä sitä etsimään.

Hiljamaarian sisustuskirja löytyy nyt muuten myös Facebookista, jonne lisään aina linkit, kun teen tänne päivityksiä. Liity siis faniksi etenkin, jos lukeminen sitä kautta on mukavampaa.

Pirtsakoita talvipäiviä teille kaikille!