Vanhan talon kukat, osa 3

Ruokailuhuoneen pöydälle ostin muorinkukan. Ihana nimi ja ihana on kukkakin. Paksulehtinen, eli sopii kuulemma näihin oloihin. Kaverina hänellä on täällä nyt myös vaaleanpunaisia tulppaaneja sekä hyvin ohut muratti"rengas". 

Löysin muorinkukan astian joskus aikoja sitten kirpparilta. Näyttää vähän pokaalille, enkä oikein tiedä, mihin tarkoitukseen tämä on valmistettu. Minulla se on toiminut kuitenkin hyvin, ja monessa tarkoituksessa ;) Nyt kukkaruukkuna.

Viime viikolla löysin kirpparilta myös muutaman pienen vanhan maitotönikän; ihana kukkamaljakko - ainakin mun mielestä! Sopii tänne kuin nenän päähän. Ja muratti pääsi joulukukalta vapautuneeseen koriin kasvamaan toivottavasti muhkeaksi ja kauniiksi!

Toiseen maitotönikkään pistin kasvamaan alla näkyvän kukan, jonka nimeä en tiedä. Ihmeellinen kukka, joka on selvinnyt minulla monta vuotta, vaikkakin alalehdet ovat pikkuhiljaa kuolleet ja varsi on näin ollen kasvanut alhaalta päin ;)

Mutta tässä oli tämä tarina. Ihana huomata, että olen saanut taas uusia lukijoita joukkooni - ja samalla olen itsekin löytänyt useita uusia tuttavuuksia täältä blogistaniasta! Laitoin kaikki seuraamani blogit tuohon sivupalkkiin, joten sieltä löydät koko liudan, joita luen, kun ja jos ehdin :)

Enää tarvitaan 12 uutta lukijaa, ja sitten voin laittaa ihanan arvonnan pystyyn! Jos siis käyt täällä, muttet ole rekisteröitynyt lukijakseni, olen tuikionnellinen, jos sen teet - paitsi arvonnan myös sen takia, että on kiva kuulla teistä ja "nähdä" teitä :)

Talvisia päiviä jokaisen kotiin ja pihamaalle!

Nyt raksuttaa...

Tänään käytiin tytön kanssa kirppiksellä, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Mutta kartakaikkisen kaikkiaan, kaikkein ihanin löytö oli tämä raksuttava komistus :)

En tiedä, olenko liiankin nirsoa sorttia kellojen suhteen, mutta minun on vain hirveän vaikea löytää mieleistäni seinäkelloa; sellaista joka olisi persoonallinen, ei näyttäisi muoviselle, halvalle - eikä tavaratalosta kannetulle. Joten tänään, kun tämän näin, päätin että tämä olkoon nyt meidän seinäkellon vastine ruokailuhuoneessa, kunnes ehkä joskus löydän oikean seinäkellonkin.

Raksutus on, se siis ON, varsin äänekäs. Tuntuu kuin istuisi vanhassa pirtissä; vain se mummo kiikustuolissa puikot kädessä puuttuu! Jotenkin kuitenkin kotoisa tunnelma, ja sopii tähän vanhaan taloon. Ja paitsi, että näen nyt ajan, minä myös kuulen sen kulumisen ;)

Ja siitä puheenollen; nyt pitää joutua syömään, ja sitten koiruuden kanssa ulos lumisiin maisemiin. Siis kyllä, täällä Turussa on taas lunta; niin valkoista, valoisaa ja ihanaa. Minä nautin tästä vuodenajasta, jos on tällaista pikkupakkasta ja lunta - vaikka keväästä varmasti nautin sen tultua vielä enemmän!

Onnea vuodelle 2013!

Kaunis kuva tinan valamisesta hiilloksilla, mutta todellisuudessa ei siitä mitään tullut! Kädet kuumeni kaikista patakintaista huolimatta, ja päädyimme hellan äärelle jatkamaan valuja.

Uudenvuoden juhlintaan on kuulunut listojen maalausta taas pitkästä aikaa; ja voi kuinka niillä saakaan kivaa jälkeä aikaan! Pitää laittaa teille muutama otos jahka ehdin.

Nyt pallero heräsi juuri sopivasti, joten pidemmittä puheitta: kaikkea ihanaa sinulle uudelle vuodelle 2013!

EDIT: Pakko vielä lisätä, että tinahan ei ole ympäristön paras ystävä, josta mies muistutteli minua tinoja valatessa. Kirpaisi sydämestä, mutta sitten päätin, että tinat käytetään ensi vuonna uudelleen; ja nyt ei enää tunnu niin pahalle. ;)

Virkatut pöytätabletit ontelokuteesta

Ontelokuteesta virkatut pöytätabletit ovat viimein päässeet pöytää koristamaan!

Kauniita ovat kertakaikkiaan ja kaikessa jykevyydessään sopivat kivasti isolle pöydälle; kiitos äidille, joka otti virkkuutyön hoitaakseen - minä vastasin suunnittelusta ;)

Puutalossa pienikin lisälämpö on luksusta; siksi laitoin lampaantaljat jakkaroille peppua lämmittämään - ja ovathan ne  ihan kivan näköisetkin siinä. Vielä kun keksisi, miten ne pysyisivät siinä paremmin, eivätkä tipahtelisi lattialle koiran karvojen sekaan vähän väliä... Any ideas?

Välipäivät ovat menneet kertakaikkisen kipeissä ja väsyneissä oloissa; flunssan lisäksi näin eilen kaiken toisella silmällä neljänä + sumeana. Rakas ihana tyttäreni kun on niin nopea liikkeissään ja niin kova huitomaan, että ehti kynsi viuhahtaa äidin silmään. Päivystyksen lääkärisetä totesi onneksi, että vain sarveiskalvo oli rikkoutunut ja selvisin säikähdyksellä + antibioottikuurilla.

Mutta kaiken itkun ja jännityksen sekä päivystyksessä vietetyn kolmen tunnin jälkeen unohdin kaikki ikävät asiat; tyttömme nauroi ensimmäistä kertaa ääneen! Niin herttaisesti ja niin rakastavasti hän nauroi, että äidin silmät täyttyivät kyynelistä - ja nämä olivat suuren suuria ilon kyyneliä!!

Lopussa siis kiitos seisoo; vaikka välillä vähän koetellaankin. Kivoja hetkiä myös sinun kotiin, ja nautitaan pienistä sekä välillä vähän suuremmistakin iloista elämässä :)

3. adventti ja uusi kranssi

Tänään käytiin siskon ja tyttöjen kanssa Suurtorin joulumarkkinoilla, ja voi; niin ihana tunnelma, niin ihania tuotteita ja kuinka muistorikas meidän matka Portsasta Suurtorille olikaan...! Täällä nimittäin lunta vain pyryttää, ja lunta on, ja kaupungin lumikalusto ei riitä. Mutta perillä kiitos seisoi :)

Ostin markkinoilta kuvissa näkyvän käpykranssin, joka tosiaan olisi myös itse toteutettavissa, jos vain ehtisi ja osaisi. Minä käytin helpointa tietä ja tuin samalla käsityöläistä.

Samalla sain muutamien yrittäjien yhteystiedot, jotta voin tutustua heidän valikoimaansa paremmin netissä + ajatuksena on myös tilata takkasetti suoraan sepältä, kun valmiina ei mieleistä tunnu löytyvän.

Mutta nyt; lähden tytön kanssa leikkimään, sillä huuto on sen mukainen, että nyt jos koskaan tarvitaan ÄITIÄ!

Mukavaa 3. adventtia myös sinun kotiin!

Kakluunin äärellä

Löysin tänään taas ihanan blogin Onnistain on puolet sinun: koti vanhassa puutalossa ja vauva syntynyt perheeseen päivää meidän vauvan jälkeen! Siellä lämmiteltiin talon kakluuneja, ja siitä innostuneena päätin pistää meidän kakluunin laidalla kynttilät palamaan ja näpsäistä muutaman kuvan.

 

 

 Teki mieli laittaa tulikin, mutta pituus ei riitä... Siis pellit ovat niin korkealla, ettei pikkujakkaralla taikka tuolillakaan yllä niihin. Etsinnässä on vanhat tikkaat tms. rappuset, mutta vielä ne eivät ole kävelleet vastaan. Onneksi miehellä pituus riittää, joten tunnelmoidaan täällä sitten, kun hän tulee kotiin.

 

Vanha kermakko ja sokeriastiakin löysivät paikkansa kakluunin laidalta. Eivätkä ole yhtään turhan panttina; ne kaikki kymmenen tulitikkurasiaa löytyvät niiden sisältä, eivätkä nyt loju pitkin poikin kakluunin edustaa.

 

 

Ja vanha ämpäri toimii nyt sytykeämpärinä.

 

 

Kuvista alkaa pilkottaa jo paikallaan olevia listoja, mutta vielä on monta ovea, ikkunaa ja kaikki katot ilman. Kova maalaus on käynnissä ja mies sitä mukaa sahailee niitä paikoilleen. Vinkkinä niille, jotka etsivät vanhan tyylisiä ja puisia listoja Turun seudulla: Nakolinnasta ja Sarokkaalta niitä saa!

 

 

Ja loppuun vielä vinkki kivasta arvonnasta erittäin suloisessa blogissa Erican vaaleita unelmia: arvonnasta voit voittaa sisustustarran Desingtarrat.fi:stä. Osallistumaan pääset tästä. Minä ainakin osallistun!

 

Tunnelmallista iltaa sinulle!



Pinnasänky puuhelmillä, on meidän!

 

Viime viikolla löysimme Torista viimein pinnasängyn. Hintapyyntö oli 25 euroa, mutta paikan päällä myyjä tinkasi itse hinnaksi 20 euroa; oli kuulemma niin suloinen tyttövauvakin. Kuinka he saivatkaan meidät onnellisiksi; saimme todella ihanan pinnasängyn ja vielä halvemmalla kuin mihin olimme varautuneet!

 

Pinnasänky laitettiin ainakin vähäksi aikaa ruokailuhuoneen nurkkaan. Näin keskikerroksessakin on vaaville nukkumapaikka.

 

Miten koti näyttääkin alla olevassa kuvassa noin siistille...? Siivosin kuvan tieltä pyykkitelineet, muutamat kassit ja rajasin muun sotkun ulkopuolelle, tietenkin siksi. Alkaa vauvaperheen arki iskeä viimein minunkin kasvoille. Tänään oli ensimmäinen päivä prinsessan kanssa kaksin, ja kirpparille lähtiessäni tuumasin, etten ole varmaan ikinä ennen lähtenyt kotoa petaamatta sänkyä ensin - paitsi muutaman kerran, kun olen nukkunut pommiin. No nyt lähdin, ja petasin sängyn vasta juuri ennen kuin mies tuli takaisin töistä kotiin.

 

Sotkua ja epäjärjestystä siis riittää, mutta enköhän sopeudu tähänkin.... Eilen en muistanutkaan laittaa kynttilää lyhtyyn kaikista hienoista suunnitelmista huolimatta. Mutta jos nyt tekisin sen, ja toivotan jälleen sen myötä kivoja tunnelmia myös sinun kotiisi!

 

P.S. Ikkunoissa on osassa jo listat paikoillaan, kuten tarkka silmä voi huomata kuvasta. Vähän vähemmän tarkka silmäkin sen sijaan huomaa, että ovista listat vielä puuttuvat. Mutta jospa jo loppuviikosta saataisiin ne hankittua ja pääsisin minäkin pitkästä aikaa remppapuuhiin eli maalaamaan!

 

Ruokailuhuoneen uudet tähdet

Ruokailuhuoneen uudet tähdet: kristallikruunu ja vanhempieni luota rahdattu vanha matto!

 

Kristallikruunu ostettiin joulun jälkeen osin joululahjarahoilla ja osin omilla säästöillä. Ajattelin, että tämä olisi etukäteen hankittu kihlajaislahja, mutta koska kihlat, samoin kuin naimisiinmenot ovat jääneet remonttikiireiden jalkoihin, olkoon tämä meidän ensimmäinen tupaantuliaislahja, hehe! Kiitos lahjasta kuuluu osin äidille, osin miehen enolle ja osin vanhoille säästöille - siis kiitos heille.

Olin unohtanut tämän vanhan lapsuudenkotini maton tyystin, mutta äiti ymmärsi kysyä, halutaanko me ottaa se käyttöön - ja näin siis tyhjentää heidän varastoarsenaalia, hih. Matto taitaa olla, samoin kuin plyysisohvat yhtä vanha kuin minä - vai mitä äiti...? Ja kaipaisi pesua sekä kanttausten korjausta. Lisäksi se on vähän pieni tähän tilaan. Mutta hei, se on ilmainen, lämmittää jalkoja ja tulvii muistoja omasta lapsuudesta, joten kaikista vioistaan huolimatta se on juuri täydellinen tällä hetkellä meidän ruokailuhuoneessa!



Syksyisen iltapäivän hämärä näkyy kuvassa jo liiankin hyvin, mutta onneksi ruokailuhuoneessa on nyt lämmin tunnelma; sähköpatterit ovat paikallaan, kakluunia lämmitetty pikkuhiljaa talven taistoihin jo viikon päivät, villamatto lämmittää varpaita ja uusi kristallikruunu tuo lämmintä tunnelmaa nyt tähänkin huoneeseen.

 

Ja arvatkaa mitä? Taloyhtiön vesilinja saatiin korjattua, ja nyt odottelemme enää omaa putkimiestämme paikalle asentamaan vedet keskikerroksen keittiöön ja vessaan. Sitten, oi SITTEN, pääsemme asettumaan taloksi myös tähän kerrokseen!

Mustat pöytätabletit; valmiit ja valmistettavat

Ehdin koluta jos minkäkin sisustusliikkeen, tavaratalon ja kirpparin - ja etsiä sopivia pöytätabletteja, kun sattumalta näin Vapaavalinnassa nämä. Viimeiset 6 kappaletta roikkuivat hyllyllä ja otin ne sieltä sen kummemmin pohtimatta mukaani. Tavoitteenani oli saada mustat pöytätabletit, jotka sopisivat materiaaliltaan ja ulkonäöltään uuteen pöytään. Helppoa ei haku ollut, eivätkä nämäkään olleet parhain valinta; pesua nämä eivät nimittäin kestä ja ovat näin ollen varmasti jossain vaiheessa roskistavaraa, mutta annoin tällä kertaa periksi ja olen nyt hetken ekologinen petturi.

Olisin halunnut nimittäin virkatut pöytätabletit; sellaiset paksut, kestävät, pestävät, pyöreät - ja mustat. Liian monta hakuehtoa ja valkoisena olisi löytynyt täältä. Nyt kuitenkin vaapuin viimein lankakauppaan ostamaan mustaa ontelokudetta, ja kaiken tämän muun tekemisen päälle päätin virkata pöytätabletit itse - tai äiti saa virkata, jos sille alkaa näyttää, heh.

 

Nyt minulla on siis kertakäyttöiset pöytätabletit pöydällä - ja toivon mukaan paljon hienommat pian, kunhan vain keksin, miten nämä teen ja milloin ne teen... Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Särmää ruokailuhuoneeseen!

En enää jaksanut odottaa ruokailuhuoneen lopullista valmistumista, vaan eilen pistin tohinaksi ja aloin sisustaa huonetta. Sähköt, listat ja kakluunin suojapellit siis puuttuvat. Syyt näihin: sähkömies on ollut sairaslomalla jo monta viikkoa, peltisepän työjono mahdoton kesälomien takia ja listat päätettiin laittaa vasta, kun kiireellisemmät remontit takana päin. Mutta sitten siirrellään kalusteita ja siivotaan, kun loppusilaukset saadaan joskus tehtyä - eikö?

Tässä kuvat ennen työhön ryhtymistä; kovin on valkoista ja valjua minun makuun. Tarvitaan siis väriä ja särmää!

Tässä raaka-aine ja ruokailuhuoneen sisustuksen innoittaja; vessan katto, joka oli rakennettu raakalaudoista ja maalattu mustaksi. Katto purettiin jo syksyllä ja vaadin, että laudat pitää säilyttää tulevaa varten - vielä en toki tiennyt, mitä näistä tekisin. Osa laudoista oli vielä varastossa, mutta osa kadonnut. Mieskin vain tuumasi, että onkohan osa heitetty jossain vaiheessa pois...? No, suunnittelemastani hyllystä tuli pienempi ja matalampi - mutta tuli sentään jotain.

Muut hyllyn raaka-aineet: puiset viinilaatikot ja Ikeasta aikoinaan ostetut lehtikotelot, joista osa on maalattu kalustemaalilla sopivasti mustaksi. Viinilaatikot ovat hyllyssä täynnä kirjoja ja lehtikotelot täynnä sisustuslehtiä. Kirjat vielä saa hyvin sivulta ongittua, mutta lehdet ovat kyllä niin hyvässä suojassa, että laitoin näihin vain vanhoja lehtiä, viime vuosikymmeneltä, joita en ole viime aikoina juuri lueskellut, mutta jostain syystä niistä ei voi luopuakaan. Onko jollain muullakin samanlainen ongelma sisustuslehtien suhteen?

Hyllyn rakentaminen ei vaatinut yhtään naulaa eikä ruuvia - ja on näin ollen äkkiä purettavissa ja muotoiltavissa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, heh! Aikaa meni kuitenkin ainakin muutama tunti, kun pesin laudat juuriharjalla ja tolulla, pyörittelin laatikoita, katselin ja kauhistelin ja aloitin taas uudestaan. Urho oli sinnikkäänä rinnalla koko ajan ja katseli pediltään minua ihmettelevin silmin; Urholle olisi siis riittänyt vähempikin uurastus, mutta lopussa kiitos seisoi, kun urakka oli valmis ja emäntä oli valmis lähtemään hänen kanssaan ulos...

Hyllyn valmistumisen jälkeen kannoin huoneeseen vanhan mustan nojatuolin kera lampaan taljan; sopii mainiosti uuteen värimaailmaan ja nyt huoneessa on enemmän väriä ja särmää! Hyllylle nostin muutaman kukkaruukun ja nallen, ja hyllyn alle ostan vielä uusia lehtikoteloita myös niille lehdille, joita vielä luetaan enemmän. Muutama valokuva, kirja ja koriste-esine vielä hyllylle, ja hieno on! Nyt en kuitenkaan vielä täytä paikkoja, sillä hyllyn taakse pitäisi asentaa lähiviikkoina patteri. Toivotaan siis, että sähkömies paranee pian. Tai että peltisepän työjono lyhynee, jotta päästään laittamaan tuli kakluuniin. Alakerrassa alkaa olla nimittäin jo hieman koleaa, ja nyt aamutelevisio luvannut vielä kylmempiä kelejä. Hyrrr tätä syksyn ja talven tuloa...!

Vanhaa brittiläistä tammea meidän ruokailuhuoneessa

Ruokailuhuone sai heinäkuussa ensimmäiset kalusteensa; ruokailuryhmän. Ympäröivän sekamelskan (yleisesti toistuva sana täällä nykyään) en kuitenkaan tohtinut ottaa kuvia näistä aiemmin. Ruokailuryhmä löytyi Kasvihuoneilmiöstä; raaka-aineena on brittiläinen vanha tammipuu, joka on kolhuista ja muista jäljistä päätellen peräisin jostain vanhasta ovesta, ja kaluston on työstänyt puuseppä Viron puolella.

Voin aivan suoraan sanoa, että tämä ei ollut yhtään sellaista, mitä olin suunnitellut huoneeseen, mutta kaluston koko, hinta ja "se jokin" - ehkä yllätyksellisyys ja erilaisuus - vain houkuttelivat ostamaan nämä. Pöydän pinta on erittäin karkea ja aidosti vanhan näköinen. Ruuanmurut ja sokerit saa imuroida koloista pois = oikea äidin unelma...?! Lisäksi huomattiin viime viikon vauvakutsujen jälkimainingeissa, että pöydän suojausta pitää parantaa; pöytä sai juhlamuistoksi rasvaisia rengaskuvioita. Mutta nyt vahingosta viisastuneina ostettiin Osmo Colorin Top Oil, joka sisältää öljyn lisäksi vahaaa, ja suojaa näin ollen toivottavasti pöydän pintaa paremmin kuin aiemmin käytössä ollut pöytätasoihin tarkoitettu öljy.

Syyskuinen aamun hämärä tuntuu jo kuvissa. Kello lähenee yhdeksää ja minä isomahainen vielä yökkärissä katson aamutelevisiota, syön omenapiirakkaa ja mietin, mitä tänään tekisin. On tämä elämä nykyään erilaista - ja kohta se on sitä vielä enemmän! Yritän henkisesti valmistautua, levätä ja nauttia näistä hetkistä, kun saan laittaa kotia kuntoon omassa tahdissa - ja toivon aina välillä, että myös nämä viimeiset viikot sujuvat hyvin. Mutta nyt vauhtia aamuun, ja koiran kanssa "ankkakävelylle", heh!

Heinäkuun 2012 kuvat kirjastosta ja ruokailuhuoneesta

Tässä muutamat otokset, jotka olen ottanut työtouhujen keskellä heinäkuussa 2012. Eivät niin visuaalisia ja "hyvin aseteltuja" - mutta kertovat, missä mennään. Näiden kuvien jälkeen näissä huoneissa ei ole tapahtunut edistystä; remontti siirtyi eteiseen sekä kellariin, joista seuraavissa tarinoissa sitten lisää. Niin, tässä joka tapauksessa kirjastosta otos; lattiat maalattu, katto paneloitu, tapetit seinillä ja tällä kyseisellä hetkellä...

... viimeistelen ikkunaremonttia; ikkunapokat maalattu ja sälkkäreiden osien asennus käynnissä. Raskauden alkuaikoina en uskaltanut tikkaille, mutta enhän minä ole pystynyt niin varovainen olemaan tämän kaaoksen keskellä. Onneksi mitään vahinkoja ei ole ainakaan vielä tapahtunut - ja koputan puuta...

Tätä oviaukkoa en ole tainnut näyttää sen jälkeen, kun se sahattiin hirsiseinään. No tässä se on, hyvin suhruisessa kuvassa, näkymä ruokailuhuoneesta kirjaston suuntaan. Ovi tilattiin perinneovilta. Muuten hyvä, mutta aivan liian uuden näköinen vanhaan taloon. Ensi kesän projektina on hioa ovi ja maalata uudestaan sudin kanssa - sävystä saadaan sopivampi ja enemmän vanhemman näköinen, kun jälki ei ole niin tasaista. Tästä linkistä pääset katsomaan, mille tässä kohtaa näytti vielä tammikuussa; kuvaa katsellessa tulee ONNEKSI olo, että on tässä sentään jotenkin edistytty!

Ja tässä kuva ruokailuhuoneesta, ja taustalla pilkahtavat myös keittiön uudet tapatit; sopivat aika kivasti ruokailuhuoneen harmaaseen seinään. Tästä linkistä näette, mille tällä seinällä näytti vielä joulukuussa; oli näkymä siinä vaiheessa vähän tummanpuhuva ja rosoinen, heh! Tässä samalla kirjoitellessa on työkone viimein puhdistettu kuvista ja omista tiedostoista, ja huomenna on aika luovuttaa työvälineet työnantajalle. Saa siis nähdä, milloin teille seuraavan kerran kirjoittelen; eli milloin olen saanut aikaiseksi ja hankkinut uuden nettiyhteyden - ja kenties tietokoneenkin. Mutta nyt moikka, ja seuraavalla kertaa voisin näyttää muutaman näytteen meidän eteisestä.