Vanhan talon kukat, osa 3

Ruokailuhuoneen pöydälle ostin muorinkukan. Ihana nimi ja ihana on kukkakin. Paksulehtinen, eli sopii kuulemma näihin oloihin. Kaverina hänellä on täällä nyt myös vaaleanpunaisia tulppaaneja sekä hyvin ohut muratti"rengas". 

Löysin muorinkukan astian joskus aikoja sitten kirpparilta. Näyttää vähän pokaalille, enkä oikein tiedä, mihin tarkoitukseen tämä on valmistettu. Minulla se on toiminut kuitenkin hyvin, ja monessa tarkoituksessa ;) Nyt kukkaruukkuna.

Viime viikolla löysin kirpparilta myös muutaman pienen vanhan maitotönikän; ihana kukkamaljakko - ainakin mun mielestä! Sopii tänne kuin nenän päähän. Ja muratti pääsi joulukukalta vapautuneeseen koriin kasvamaan toivottavasti muhkeaksi ja kauniiksi!

Toiseen maitotönikkään pistin kasvamaan alla näkyvän kukan, jonka nimeä en tiedä. Ihmeellinen kukka, joka on selvinnyt minulla monta vuotta, vaikkakin alalehdet ovat pikkuhiljaa kuolleet ja varsi on näin ollen kasvanut alhaalta päin ;)

Mutta tässä oli tämä tarina. Ihana huomata, että olen saanut taas uusia lukijoita joukkooni - ja samalla olen itsekin löytänyt useita uusia tuttavuuksia täältä blogistaniasta! Laitoin kaikki seuraamani blogit tuohon sivupalkkiin, joten sieltä löydät koko liudan, joita luen, kun ja jos ehdin :)

Enää tarvitaan 12 uutta lukijaa, ja sitten voin laittaa ihanan arvonnan pystyyn! Jos siis käyt täällä, muttet ole rekisteröitynyt lukijakseni, olen tuikionnellinen, jos sen teet - paitsi arvonnan myös sen takia, että on kiva kuulla teistä ja "nähdä" teitä :)

Talvisia päiviä jokaisen kotiin ja pihamaalle!

Vanhan talon kukat, osa 2

Viikonloppuna sain myös muratit multaan, ja nämä kaunokaiset päätyivät vessan ikkunan laudalle. 

Vessassa on siis ikkuna ja vieläpä ikkunalauta; aivan mahtavaa. Ikkunalauta saatiin itsestään siten, että seinään asennettavan vessanpöntön koteloa kasvatettiin sekä leveydessä että korkeudessa; ja nyt siis näyttää, ettei koteloa edes ole, vaan se osa seinää. Tykkään, vaikka itse sanonkin ;)

Viikonloppuna listotettiin, mutta vieläkin keskikerroksesta puuttuu listoja; kuten tästä vessan ikkunasta. Mutta hyvinkin voiton puolella ollaan!

Olen aika huono ostamaan leikkokukkia, joita nyt on blogit pullollaan; mielummin ostan huonekasveja, joista on iloa pidempään. Olen vissiin vain niin saita, sillä olen samalla myös niin onnellinen ja otettu, kun joku tuo minulle tai meille kukkia. Viime viikolla ystävykset kävivät meillä, ja sain tulppaaneja. Katsotaan siis, jos tulee juttu vielä vanhan talon kukista ruokailuhuoneessa ja kirjastossa, jolloin pääsevät nekin tulppaanikaunokaiset tänne sivuille <3 p="">

Kaunista talvipäivää sinne; täällä on satanut lisää lunta ja on niin talvista että! Itse nautin aamupäivällä talvikelistä vaunukävelyllä, ja nyt ikkunasta katselemalla - porvoolaista suklaakahvia ja puolukkapiirakkaa samalla nautiskellen :)

Vanhan talon kukka

Tässä sellainen nyt on; sopii vanhaan taloon, ja pitäisi kestää vähän "kylmempiäkin kelejä". Aloin nimittäin jo ahdistua, kun lähes kaikki kukat ovat kuolleet puutalossa asumisen aikana. Nyt kysyin kukkakaupassa, mitä minun oikeasti kannattaisi ostaa tällaisiin oloihin. Kehottivat ostamaan paksulehtisiä huonekasveja. Ja minähän ostin.

Sant paulia on ihanan perinteinen, vanhanaikainen ja suloinen - sekä paksulehtinen. Niinpä ostin kaksi sellaista keittiöön. Lisäksi ostin muutaman muorin kukan, joista pitää laittaa muutama otos myöhemmin, kun saan ne istutettua ruukkuihin - sekä kaksi murattia; näitä on ennenkin ollut, ja jotenkin olen saanut ne pysymään elossa, vaikkeivät paksulehtisiä olekaan :)

Kävin tänään kirpparilla pitkästä aikaa. Kirppari on niin suuri, että minun pitää käydä siellä aika- ja raharajalla; muuten siellä menisi kevyesti kolme tuntia ja rahaa tuhottomasti ;) Löysin sieltä ihanan palkinnon, jonka ajattelin laittaa jakoon, kun 100 lukijaa on tullut täyteen; olen siis vähän malttamaton, sillä 19 lukijaa puuttuu vielä - mutta sellaisia kun ei löydä ihan joka päivä, niin pitihän se ostaa :)

Alla kuva vielä keittiöstä. Tämän viikon olen maalaillut listoja, ja huomenna tämäkin kyökki saa viimein katto- ja ikkunalistat paikoilleen. Kellarissakin olen maalaillut kattoja ja seiniä, joten viikko mennyt varsin aikataulutetuissa merkeissä. Mutta ihanaa, kun saa näkyvää aikaan!

Olen löytänyt taas tällä viikolla yhden kivan blogin, jossa asutaan puutalossa tässä ihan lähellä. Kuinka kiva on tehdä tämä löytö, tutkia talo huone huoneelta ja tutustua tätä kautta talon väkeen. Tännekin on tällä viikolla tullut uusia lukijoita, ja toivotankin heidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi; toivottavasti teilläkin on ollut yhtä kivaa kuin minulla oli Sinisen talon väkeen tutustuessani :)

Kauniita hetkiä viikonloppuusi!

Syyskukat piristämään pihaa

Sain viimein syyskukkia pihalle. Ihanaa, kun perinteisten kanervien lisäksi kaupoissa on jos jonkinlaista kukkaa tarjolla - ja että nyt saa ihan viimeisten muotivirtaustenkin luvalla sekoittaa erlaisia kukkia ja värejä keskenään!

 

Jostain pitäisi löytää nyt uusia lyhtyjä pihalle, sillä viime syksyn myrskyt rikkoivat lähes kaikki entiset. Parhaimpia olisivat tietenkin tuollaiset vanhat, kuluneet ja ruostuneet, jollainen kuvassakin näkyy. Vauvan tulon jälkeen en ole kirppareilla juuri päässyt kiertelemään, mutta ehkä ensi viikolla kokeilisimme sitä pikkuprinsessan kanssa, tähtäimenä uusi vanha lyhty.

 

Taidankin mennä laittamaan kynttilän ainokaiseen lyhtyyn, ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Tunnelmallista syysiltaa sinulle!

 



Ruusut pataan

Meillä oli perjantaina perheretki kaupoille. Minä menin tytön kanssa Plantageniin ja mies Bauhausiin. Vajaan tunnin kaupassa pyörittyäni kärryt olivat täynnä ja soitin miehen tulemaan kantamaan ostoksia autoon - ja hänen tultuaan kysyin laitetaanko visa vinkumaan vai maksaako hän. Hän maksoi, ja osti siis minulle ruusuja! Heh, tässä ovat siis hänen minulle ostamat ruusut, ja taitavat olla ensimmäiset ruusut, jotka häneltä sain.

Tämä romantikko laittoi ruusut vanhaan pataan kirjaston nurkkaan. Vaaleanpunaiset ruusut tuovat kivan pienen väriläiskän muuten aika mustavalkoiseen huoneeseen. Kirjastossa on tapahtunut muutenkin varsin paljon sisustusrintamalla; kalusteet löytävät pikkuhiljaa oman paikkansa, uusia tyynyjä löytynyt ja väliaikainen televisiotaso rakennettu.

Niistä kuvia seuraavalla kertaa. Nyt tyttö nukahti, joten äiti pääsee myös hommiin. Heippa, ja ihanaa viikon alkua sinulle!

Hyötykasveja ja rappioromantiikkaa pihamaalla

Muutama kuva "hyötypuutarhastamme". Puutarha on noin maksimissaan 10 neliötä, eli kaikki tila on käytettävä järkevästi hyväksi. Siksipä päätin, että tänä vuonna istutan yrtit ja kesäkukat sopuisasti sekaisin keskenään. Petuniat saivat rinnalleen muun muassa basilikaa, ja muratti koristaa tinjamia ja sitruunamelissaa korissa. Vanha laatikko korin alla löytyi muuten viime viikolla kaatopaikalta, kun kävimme taas tyhjentämässä kuorman sinne. Ovat vanhan rakennusliikkeen puulaatikoita, ja mielestäni niin kivan näköisiä tähän meidän rosoiseen pihamaahamme.

Salaatin alut sain kätevästi kaupasta ostetuista salaattiruukuista; hienosti lähtivät kasvamaan, ja nyt on jo näiden salaattien kolmas sato kypsymässä! Eikä aikaa mennyt siten istutteluun ja odotteluun; pistin vain kasvamaan olemassa olevaan ruukkuun, jossa kasvaa jo iso tuija.

Miehen vanhempien piha on varsinainen keidas; sieltä sain mukaani nämä tuoksuvat, kuvassa jo nuokahtaneet, olivatkohan pihajasmikkeita...? Kuva kuvastaa hyvin tämän hetken puutarhan pitoani; väsynyttä ja nuokahtanutta kaiken remontin keskellä. Mutta ensi kesänä sitten.

Ja rosoisuutta tuovat pihaan myös vanhat ämpärit. Valkoinen pelargonia on minun kesäkukkasuosikki; taisi olla jonkun muunkin, sillä alkukesästä en edes löytänyt niitä enää kaupasta. Myöhemmin löysin kuitenkin, alennuksessa ja hieman repsahtaneina - mutta kelpaavat minulle! Nyt takaisin remppahommiin; meillä on keittiön kaappien ovet nyt maalattu, ja kyllä näyttää hyvälle...!

Yllätys kotona

Kun tulin eilen kotiin töistä, pöydällä odotti kolme nippua tulppaaneja. Huusin miehelle alakertaan, mistä nämä ovat tulleet, sillä eh-hei, häneltä tuskin kuitenkaan. "Äiti lähetti!" Ihmettelin, että miksiköhän se nyt kukkia lähetti, mihin mies tokaisi: "Ehkä se ajattelee, että mäkin opin ostamaan sulle kukkia, kun näen, kuinka ilahdut niistä." Ja nauroi vielä päälle...! Miehessä on siis vielä koulittavaa, mutta ihanaa, että hänellä on tällainen äiti. Tulppaaneista sai piristävät asetelmat ruokapöydälle. Nyt vielä siivoushommiin, ja sitten viikonloppu voi alkaa; mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Marraskuun hämärässä

Marraskuu on monella tavalla niin pitkä ja niin pimeä - ja uusien remonttikiemuroiden ja flunssan myötä tuntuu välillä niin uuvuttavalle. Flunssa pukkaa päälle, eli keho ja mieli kaipaavat lepoa. Jäin siis kotiin sairastamaan, sytytin kynttilän ja olen etsinyt netistä meille vessanpönttöä ja hahmotellut vessan pohjaa. Nyt iltapäivällä on jo parempi olo pelkästään näistä mielihyvää tuottavista pienistä asioista.

Kuvassa Oriflamelta lahjaksi saamani kaunis kynttilä sekä hyvin extemporé -ostos; rahapuu. Nappasin sen mukaan yksi perjantai Lidlistä, kun olin jo jonossa odottamassa omaa vuoroani. Harrastan tällaisia monivuotisia viikonloppukukkia enemmän kuin leikkokukkia, ja tämä yksilö sai minut iloiseksi kauniin yksinkertaisella olemuksellaan. Ja ajattelinpa taikauskoisesti, että ehkä se tuo mukanaan meidän kotiin myös onnea, sillä jo siinä vaiheessa alkoi tuntua, että tästä remontista voi tulla melkoinen rahasyöppö...! Saapa nähdä miten käy.

Toivottelen siis tunnelmallisia hetkiä marraskuun hämäriin, ja minä jään odottelemaan miehen lopullista tuomiota vessanpöntöstä sekä pohjasuunnitelmasta...

Lekolauantai...



Tämän päivän olen pyhittänyt itselleni; olen ollut koko päivän ihan yksin ja tehnyt just sitä, mitä mieli milloinkin tekee. Vaikka on aivan mahtavaa elää ihanassa parisuhteessa, nautin kyllä niin paljon myös yksin puuhastelusta. Aamulla paikkailin yläkerrassa rauhassa seinien reikiä, ja lopun päivää olenkin kuljeksinut kirpputoreilla ja kaupoissa - ja löytänyt kaikkea muuta kuin piti - paitsi kuvassa olevan pienen havukasvin sekä vessaharjan. Kuvassa joskus kirpparilta haalimani ämpäri, jossa uusi havukasvi callunojen seurassa ilahduttaa nyt meitä ja ohikulkijoita.



Ja tässä kuva viime viikonlopun aikaansaannoksista; callunat somasti rivissä huussin laudoista rakennetussa kukkalaatikossa, ja taustalla näkyy meidän halloween-kurpitsa. Kurpitsa nostettiin kerran ylimmälle portaalle - ja siellä se nyt sitten vain on - on nimittäin niin painava, ettei tämä tyttö sitä juuri liikuttele. Nimimerkillä "haluaisin sen tuolta paremmalle paikalle..." 



Väsynyt koira viikon "aktiiviloman" jälkeen. Urhon lempipaikka: valkoinen - ainakin vielä - lampaantalja, johon se meni aina, vaikka kielsin, ja lopuksi annoin periksi. Tämän päivän ostoslistalla oli siis uusi lampaantalja makuuhuoneeseen - ja vanhassa saa Urho nukkua nyt kauniita koiranunia...

Yläkerrassa on muuten kauniit jalkalistat, mutta nekin hiukkasen irvistelevät sieltä täältä. Tämän viikonlopun missiona minulla on muuten sisutella yläkertaa - sen takia seiniäkin paikkailin, jotta saisin tehtyä sinne uusia reikiä, heh-heh! Toivottavasti ehdin tehdä kaikki suunnitellut jutut; aika menee hurjan nopsaa, kun on kivaa - ja viikonloppu, eikö?

Mutta nyt siis hommiin; kaikkea kivaa myös sinun viikonloppuun!

Viimeinen sisustusteko pikkukodissani

Meillä oli eilen ostospäivä. Sellainen ostospäivä, että kirjoitin aamupäivän paperille ylös kaikki ne asiat, joita on pitänyt ostaa viimeiset kaksi viikkoa, kaksi kuukautta... tai vielä pidempään - ja iltapäivä kierrettiin kauppoja lapun kanssa. Joidenkin asioiden kanssa olen siis täysin saamaton siihen pisteeseen asti, että menee vain hermot ja tekee kaiken kerralla.

Sain blogini lukijalta keväällä posliinikukan alut - ja ehti muuten juurtua hyvin...! Ja eilen käytiin Plantagenissa ostamassa ulkoruukkuja, ja viimein posliinikukkakin löysi arvoisensa ruukun. Ja oli muuten ilo huomata, että tykättiin kummatkin juuri tästä ruukusta. Hyvä merkki tämäkin ajatellen tulevaa remonttia ja uuden kodin sisustusta. Eiks jee?!

Tämä taisi olla viimeisiä tämän kodin sisustusjuttuja, sillä tänään haettiin myös ekat banaanilaatikot, eli tästä lähin tämän kodin sisustuksessa mennään vain alamäkeä ja koetellaan hermoja. Mutta tämä oli kaunis loppu tämän kodin sisustustarinalle, sillä ilman tätä blogia, ei minulla todennäköisesti olisi tätä kukkaakaan; kaunis kiitos Carolin!

Piilopaikka pihamaalla

Jos haaveeni joskus toteutuu, ja minulla on vanha talo, täytyy sen pihalta löytyä myös piilopaikka. Tässä ihana ideakuva tähän piilopaikkaan; erilaisia perennoja, kukkivia pensaita ja puita ympärillä, penkki johon istahtaa juomaan vaikka aamukahvit sekä pöytä, johon laskea kupposen hetkeksi. Paikka, jossa on rento olo; ei haittaa vaikka kupponen jää pöydälle tai olen itse yltäpäältä mullassa pihatöiden jälkeen... Voi, tällaisen minä haluan! Kuva on otettu Tallinnassa 2010 puutarhanäyttelystä, jossa oli vaikka mitä hienoa. Samanlainen näyttely on myös tänä vuonna, joten sinne vain, jos kiinnostaa!

Nyt niitä saa; niittykukkia!

Kesälomainen kuva alkaneen kesälomani kunniaksi. Etenkin horsmista ja kissankelloista tulee kesäloma mieleen; mökkimme niitty kasvaa horsmia aina vain, ja mummolan kankaalta poimittiin puolestaan pikkutyttöinä kauniita kissankelloja koirien haudoille. Niittykukista tehtiin milloin minkäkinlaisia asetelmia, ja mallia tietenkin otin äidistä, joka keräsi kukkia - ja kerää varmasti tänä kesänäkin niitä - mökin kuistille ja pirtin pöytää koristamaan. Kuva on otettu juhannuspäivänä Tallinnasta ulkoilmamuseosta, jota suosittelen teillekin; kauniisti toteutettu paikka täynnä tallinnalaista asutushistoriaa.

Ja tämä asetelma on vielä kauniimpi; kattilassa kissankelloja (tai niitä muistuttavia kedon kukkia...?) sekä jotain kaunista heinää, rehua tai mitähän tämä on...? Mutta kaunis asetelma joka tapauksessa. Tässä siis vinkkejä vaikka kesämökin terassin koristukseksi - aliarvioimatta tietenkään kaupunkikoteja, joista joutuu kuitenkin tekemään vähän pidemmän lenkin tällaiset isot kimput kerätäkseen. Mutta mikä olisikaan mukavampaa kuin lähteä auringon paistaessa retkelle maaseudulle, vesipurkki mukana, ja pysäyttää auto tai pyörä niityn reunaan ja poimia siellä heinäsirkkojen soittaessa kukkia kotiinsa...? Pitääpä kokeilla joku päivä - näin kesäloman kunniaksi!

Voiko roskiksesta löytää tällaisen...?

Aamukiire ja roskiksetkin vietävänä. Mieltä kiristi, mutta kun avasin roskislaatikon, hieraisin silmiäni; roskiksesta pilkisti kesäkukka-amppeli...! Nostin kukan ylös: vähän nuhjuuntunut, mutta kukapa ei olisi vietettyään roskiksessa yön yli. Aamukiire katosi, kun kaarroin Ponillani takaisin pihalle kukka tangolla roikkuen ja annoin kukalle kunnon vesikasteen. Tänään kukka näytti jo tälle, ja ripustin sen ulko-oven vierusta koristamaan. Muovinen ruukku ei toki ole ihan minun omintani, mutta hei; tämä oli ilmainen!

Täytyy jälleen kerran kehua ihanaa naapurustoa - ja muistuttaa, että toisen jäte on toisen aarre!

Juhannusruusujen myötä juhlan viettoon

Istutin juhannusruusun tämän vanhan talon kylkeen tietämättä, mikä ruusu oli kyseessä; tämäkin oli siis tuliainenen toisesta vanhasta pihapiiristä. Onneksi sieltä paljastui juhannusruusu, joka valkoisella kukinnallaan sopii mahtavasti tämän taloyhtiömme sisääntulon yhteyteen. Juhannusruusut ehtivät kukkia pihassamme jo ennen juhannusta, mutta tämän perinteisen juhannuskuvan myötä siirryn ei-niin perinteiseen juhannuksen viettoon. Jalassa haaremihousut ja suuntana Tallinnan kulttuuripääkaupungin nähtävyydet! Nautinnollisia hetkiä teidän kaikkien juhannukseen!

Alkukesän saavutuksia pihalla



Tällä viikolla on ollut niin kauniita kesäpäiviä Turussa! Olen kyykkinyt kukkapenkeissä; jo toinen kierros rikkaruohojen niittämisessä. Hienoa, että on ollut sateista; kasvit kasvavat, mutta niin myös rikkaruohot... Tähän kahvipannuun eivät rikkaruohot onneksi mahdu kasvamaan. Liilaan taittava tähtisilmä sopii kauniisti uudelle puutarhapöydälle, ja näyttää viihtyvät tässä lämpimässä ja paahteisessa paikassa. 



Olen ilmeisesti onnistunut; viime syksyllä säilöön ottamani siemet ovat alkaneet itää ja kauniita alkuja on kurkistamassa mullan alta! Olisi kuulemma kannattanut kostuttaa siemeniä vedessä yön yli ennen kuin laittoi ne multaan, mutta onneksi rankat sateet ovat pitäneet huolen siitä, että siemenet ovat pehmenneet myös mullassa hyvin.

Myös vanhaan sankoon istuttamani angervo on lähtenyt hyvin kasvuun; tästä tulee vielä kaunis puska valkoisine kukkineen; ja hauska kontrasti varsin kamalaan taustaseinään!

Pihassamme kasvaa sekä vanhoja että nuoria jalopuita. Minun istuskeluryhmän läheisyydessä kasvaa nuori vaahtera, jonka oksalle laitoin myös köynnöskukan kasvamaan; saa nähdä onnistunko tämän kanssa yhtä hyvin kuin toisen. Taustalla kasvaa pähkinäpensas, joita on pihassamme riesaksi asti... Mutta tämä saa kasvaa, sillä se peittää osaltaan naapurin autotallin seinää. 

Pihani edusta oli ennen vain yhtä sorakenttää, mutta ei ole enää! Pihalla on nyt neljä suurempaa istutusallasta, jotka on reunustettu kivillä. Tämän viheralueen reunalla kasvaa sammalleimu, joka viihtyy erinomaisesti tässä; varsinkin näin alkukesästä kukinta on aivan mahdottoman kaunis, ja sammalleimu on levinnyt mukavasti kohta koko reunalle kauttaaltaan - kuten oli tarkoituskin. Taustalla näkyy pihapiirimme vanha ulkorakennus, joka on muutettu osin asuinkäyttöön. Hih, siellä on ennen käyty mm. tarpeilla!



Pihalle on istutettu raparperiä, josta olen jo kerran tehnyt paistosta - ja raparperin seurana kielot ovat saaneet vapaasti villiintyä; kukinnalle taitaa olla liian aurinkoinen paikka, mutta pelkät kielon lehdetkin ovat niin kauniita!

Nyt jäätelön syöntiin, ja sitten nukkumaan....

Puretun huussin laudat yrttilaatikoiksi

 

Keräsin useampi vuosi sitten mökillä puretun vanhan huussin ulkolaudoituksen talteen; kuskasin laudat siis 800 kilometriä pienellä micrallani kotiin Turkuun, ja kellarissa ne odottivat viime viikonloppuun asti seuraavaa tehtäväänsä tässä maailmassa. Sunnuntaina päätin nimittäin, että teen laudoista yrittilaatikot!

  

Tuumasta toimeen lähdin vanhempieni luokse, jossa isäni alkoi auttamaan hankkeessa - ja lopulta huomasin olevani vain apupoikana työssä. En siis sahannut yhtään lautaa, en porannut yhtään reikää enkä ruuvannut pienintäkään ruuvia paikoilleen. Isä sai siis kunnian tehdä laatikot, ja hänen ansiostaan niistä tulikin varmasti huomattavasti siistimmät kuin omissa käsissäni. Helppoahan tämä olisi kuitenkin ollut; vain muutama lauta näin ja näin ja siitä pakettiin ja poks ni valmista tuli......



Omaksi työkseni jäi siis mullan kaataminen astioihin, siemenet riviin + multaa päälle ja kastelua. Laitoin yrttilaatikot nyt ainakin aluksi seinän vierustalle lämpimään paikkaan, jonne ei pääse niin kovasti satamaan. Hyvin maanläheiset laatikoista tuli, kuten kuvasta näkee. Sateen ja auringon kuluttamat laudat ovat kauniita - ja sopivat hyvin tänne vanhaan ympäristöön. Ja kun vielä salaatinlehdet ja herneen versot nousevat, ovat laatikot varmasti elementissään! Kyllä siis kannatti säästää nämäkin laudat, ja vielä olisi muutamia lautoja jäljellä, joista ajattelinkin rakentaa vielä suuremppat ja korkeammat laatikot etupihan koristukseksi. Saa siis nähdä, kuinka monta vuotta sen hankkeen toteuttamiseen menee aikaa...

 
Sain kuulla tänään niin hämmentäviä uutisia, että työnteosta ei ole tullut juuri mitään... Nyt onkin hyvä siis lähteä koiran kanssa raittiiseen (tuhkapölyt Turun yllä) ilmaan, harjata koiralta ylimääräiset karvat pihalle ja siivota huusholli parempaan kuosiin. Jospa ajatukset siitä selkenisivät!

Perinteinen kukkakimppu muuttui usemmaksi asetelmaksi; nyt joka huoneessa kukkii...!

Meillä on ollut tällä viikolla oikea kukkien viikko; ollaan kummatkin saatu lahjaksi / palkinnoksi kukkia. Viikon jaksoin katsoa valmiita kimppuja kunnes tuli ilta, jolloin oli aikaa... Siivouksen päätteeksi jaoin kukat kimpusta useampaan astiaan - ja nyt kukkia on tosiaan joka huoneessa. Eikä ongelmaksi koidu maljakoiden määrä, sillä enhän minä nyt maljakoita tarvitse...!

Tästä tuli ehkä hienoin; kimpun ns. ylimääräiset täytekasvit tulevat näissä glögilaseissa aivan eri tavalla esille! Ja varmasti taustalla olevalla pöytäpeililläkin on vaikutusta asiaan...?

Sain blogini lukijalta posliinikukan juurrutettavaksi, ja nyt osa kukista pääsi koristamaan tätä juurruttamistapahtumaa! Posliinikukalla on historiallista arvoa; kukka on kuulemma isoäidiltä aikoinaan peritty - ikää siis on, eikä tällaista kalleutta saa kukkakaupoista. Suuri kiitos siis tästä kukan alusta; toivottavasti saan sen hyvin juurtumaan ja viihtymään tässäkin kodissa!

Kyllä kelpasi tänä aurinkoisena lauantai-aamulla heräillä, kun näki oman kullan lisäksi ensimmäisenä myös ruusut herätessään! Vanhat lääkepullot, viinilaatikot ja punaiset ruusut; aika kiva yhdistelmä - eikö?

Ja näiden lisäksi vielä perinteinen ruusukimppu koristaa television vierustaa; kahdesta kimpusta oli siis todellakin moneksi! Vähän siis vain mielikuvitusta, ja kukista saa persoonallisia yksityiskohtia kotiin... Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Pistokas sinullekin, jos haluat!

Mahtava kukinta päällä kaihonkukassa. Viihtyy hyvin tässä varjoisessa paikassa. Jos haluat pistokkaan, tule hakemaan; tämä leviää ja hyvin!

Rappioromantiikkaa pahimmillaan?

Mitä tätä kaunistelemaan; aivan hirveähän tämä on! Taloyhtiömme takapiha näyttää siis tälle: naapurin autokatos on rajalla, eikä katoksen rakennusmateriaali aivan sovi puutaloidylliin! Olemme muutaman vuoden yrittäneet miettiä keinoja tämän kaunistamiseksi, ja kaunishan tästä varmasti tuleekin, kun joskus kasvit pääsevät täyteen kasvuun. Katoksen etualalle on kasvatettu nimittäin useampi eri värinen syreeni, ja nurmikkoakin on kylvetty - vaan en tiedä, onkohan nurmisiemet jääneet kakkoseksi kaikkien muiden rikkaruohojen kanssa... Kun syreenit ovat täydessä koossaan, ei seinää välttämättä enää näekään - kuin talvisin. Mutta kun syreenin kasvu vain kestää ja kestää! Eilen ostin useamman villiviinin seinälle kasvamaan. Saa nähdä, minkälaisia tuloksia sitä kautta saisi aikaan!

Sain äidin ja isän puutarhasta useamman ruusuangervon, jotka istutin vappupäivänä takapihan hirvityksen nurkkaukseen. Tämä on todella aurinkoinen paikka, ja sopisi hyvin esimerkiksi auringonottoon. Visioita tämän joutomaan käyttöön siis on, mutta ajan sekä rahan puutteen vuoksi asiat etenevät hitaasti - ja toivottavasti varmasti. Tiilet laitoin väliaikaisesti tähän, jotta talkkari ei ajaisi pensaita maan tasalle.

Vanhaan saaviin istutin jaloangervon pensaan Onkohan tämä sitä rappioromantiikkaa pahimmillaan? Ruma rumaa vasten? Toivottavasti pensas siis lähtee kasvamaan ja saisin tähän jotain todella kaunista rumaa vasten!

Portsassa on tänään Portsa-markkinat, ja löysin sieltä taas uuden perennan penkkiin; juuri sen Erkan penkin kohdalle. Nimeä en enää muista, mutta kuivassa ja auringossa viihtyy hyvin, vähän kurjenmiekan näköinen... Pitänee googlettaa kuvia perennoista.

Tämä on varmaankin kaupunkia parhaimmillaan, kun meillä on jopa omat markkinat; kyllä täällä kelpaa asua! Nyt perheen naisten voimin kaupungille ostoksille, ja sitten puutarhahommiin uusia kukkia istuttamaan.

Köynnöskasvi vanhaan koriin

Tiesin, että tälle kellarista löytyneelle vanhalle korille olisi vielä käyttöä puutarhassa; aluksi vain mietin, minkälaisia ruukkuja voi tuon muotoiseen koriin laittaa; ongelmallista... Kunnes eilen sen keksin; pistin multapussin suoraan koriin. Toki muutama reikä pussin pohjalle, jotta vesi ei hukuta kasvia. Ja tähän istutin viime syksynä kompostista löytämäni siemenet. Saa nähdä, lähtevätkö itämään, ja millaisen köynnöksen vielä saan aikaiseksi!

Tässä tämä itse tehty koriruukku nyt on, ja todella halpa: 0 €, sillä kori löytyi syksyllä, kun kellareita tyhjennettiin ja kori oli menossa kaatopaikalle. Vielä kun vaihtaisin tuon vanhan köyden kauniimmaksi nauhaksi, olisi tulos lähes täydellinen.

Ja tässä kuva koriruukun teon toisesta vaiheesta; ensimmäisessä vaiheessa pistin siis reikiä multapussin pohjalle, joka oli siis sopivasti puoliksi tyhjillään ja näin mullan määräkin sopiva koriin. Tämä oli helppoa; suosittelen siis muillekin!

Ihan jännittää, saanko kompostista löytämistäni siemenistä vielä köynnöksen aikaan; pienistä asioista saa suuren jännityksen ja ilon puutarhahommissa. Ihanaa, että pääsee taas pöyhimään maata ja leikkimään pikkuviljelijää!