perjantai 21. syyskuuta 2012

Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.
 
Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!
 
Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.
 
Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.
 
Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!
 
Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.
 
Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti