Rappioromantiikkaa pahimmillaan?

Mitä tätä kaunistelemaan; aivan hirveähän tämä on! Taloyhtiömme takapiha näyttää siis tälle: naapurin autokatos on rajalla, eikä katoksen rakennusmateriaali aivan sovi puutaloidylliin! Olemme muutaman vuoden yrittäneet miettiä keinoja tämän kaunistamiseksi, ja kaunishan tästä varmasti tuleekin, kun joskus kasvit pääsevät täyteen kasvuun. Katoksen etualalle on kasvatettu nimittäin useampi eri värinen syreeni, ja nurmikkoakin on kylvetty - vaan en tiedä, onkohan nurmisiemet jääneet kakkoseksi kaikkien muiden rikkaruohojen kanssa... Kun syreenit ovat täydessä koossaan, ei seinää välttämättä enää näekään - kuin talvisin. Mutta kun syreenin kasvu vain kestää ja kestää! Eilen ostin useamman villiviinin seinälle kasvamaan. Saa nähdä, minkälaisia tuloksia sitä kautta saisi aikaan!

Sain äidin ja isän puutarhasta useamman ruusuangervon, jotka istutin vappupäivänä takapihan hirvityksen nurkkaukseen. Tämä on todella aurinkoinen paikka, ja sopisi hyvin esimerkiksi auringonottoon. Visioita tämän joutomaan käyttöön siis on, mutta ajan sekä rahan puutteen vuoksi asiat etenevät hitaasti - ja toivottavasti varmasti. Tiilet laitoin väliaikaisesti tähän, jotta talkkari ei ajaisi pensaita maan tasalle.

Vanhaan saaviin istutin jaloangervon pensaan Onkohan tämä sitä rappioromantiikkaa pahimmillaan? Ruma rumaa vasten? Toivottavasti pensas siis lähtee kasvamaan ja saisin tähän jotain todella kaunista rumaa vasten!

Portsassa on tänään Portsa-markkinat, ja löysin sieltä taas uuden perennan penkkiin; juuri sen Erkan penkin kohdalle. Nimeä en enää muista, mutta kuivassa ja auringossa viihtyy hyvin, vähän kurjenmiekan näköinen... Pitänee googlettaa kuvia perennoista.

Tämä on varmaankin kaupunkia parhaimmillaan, kun meillä on jopa omat markkinat; kyllä täällä kelpaa asua! Nyt perheen naisten voimin kaupungille ostoksille, ja sitten puutarhahommiin uusia kukkia istuttamaan.