lauantai 28. toukokuuta 2011

Vanhan lampun uusi elämä

Tämä lamppu on vanha, en edes tiedä kuinka vanha. Löysin sen joskus kotona asuessani äidin kaapista, käyttämättömänä siis. Ihastuin lamppuun, vaikka väri ei silloin oikein iskenyt silmiin. Mutta nyt iskee. Etsin pitkään lamppuun sopivaa varjostinta, mutta turhaan. Keski-Euroopan matkalla näin, miten sikäläiset olivat tehneet lampun varjoja liinoista, joten päätin kokeilla samaa myös tähän. Ostin kirpparilta vain varjostimen rungot sekä kasan vanhoja pitsiliinoja. Sitten liinojen ompelu yhteen - ja tällainen tästä nyt tuli. Aika hempeä, ehkä liiankin minun makuuni, mutta enköhän jaksa katsoa tätä ainakin vähän aikaa...

LISÄYS ÄIDILTÄNI: "Isä löysi sen Ruotsissa asuessamme roskalavalta samana vuonna, kuin sinä synnyit. Siitä puuttui jo silloin kuupa, joten käytin sitä ilman. Tiettävästi se oli jonkin vanhuksen kuoleman jälkeen jätetty sinne, joten voi olla aika vanhakin."

Löytyi siis tällekin lampulle kaunis tarina! Ja mistä lie olen tämän rakkauden kaikkeen vanhaan, halpaan ja käytettyyn perinyt...? 

Kannoin eteisestä naulakon ja lipaston kuukausi sitten pirtin puolelle; nyt kesän tullen näille ei ole eteisessä niin paljon käyttöä - enkä ole etsinnästä huolimatta löytänyt pirttiin sopivan kokoista ja näköistä lipastoa. Joten tämä ajakoon asian siihen asti, kunnes löytyy. Lipaston päälle kannoin vanhan peilin, vanhan lampun rinnalle. Peili tuo samalla lisää avaruutta tähän pienen pieneen tupaan.

Äidin ja isän vanha hääkello löysi myös viimein arvoisensa paikan lipaston yläpuolelta; eiko olekin kaunis?!

Äidin ja isän kellosta se lähti; mieltymys siniseen. Lamppu täydentää uutta väriskaalaa, kuten kukkakipot keittiönkaapin ylähyllyllä... Vielä olisi kiva saada sohvalle uutta sävyä tyynyihin; joko valkoista tai vähän sinistäkin. Näihin haaveisiin on hyvä lopettaa - tai no, jatkaa haaveilua ihan omin päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti