Työhuoneen ehostus, part II

Työhuoneen ehostuksesta seuraava tarina. Työhuoneessa oli ennen lattiapinta-alasta vähintään 1/4 osan peittävä pyökkinen työtaso = juu en tykännyt. Ensinnäkin aivan liian suuri, sillä keräsin tasolle vain papereita papereiden perään. Toiseksi huone tuntui pöydän kanssa äärimmäisen pienennelle. Ja kolmanneksi, en vain tykkää pyökin väristä ollenkaan... Eli päätin kääntyä päällikön puoleen ja kysyä lupaa kantaa huoneeseen oma pöytä. Ja sain luvan! Tästä tuumasta toimeen soitin isälle: "Nyt voin viedä sen kirjoituspöydän teidän varastosta pois. Ja pistää se sitä ennen ihan pikkasen parempaan kuosiin..." 

Liekö ihme, että vanhemmat toivoivat, että vien omia tavaroitani täältä pois, heh! Siellä se kirjoituspöytäni siis kurkistaa; tuo männynvärinen, kaiken roinan keskellä. Ja sieltä kurkistaa ihan pikkiriikkisen myös kolmenistuttava ruskea blyyssisohva, joka on lähes minun ikäiseni. Sitäkään eivät vanhemmat ole saaneet lupaa heittää pois, sillä joku päivä minulla on koti, jonne sen kannan - ehkä siis jo tässä puolen vuoden sisällä...?

Ja niinhän siinä sitten kävi, että eläkeläinen sai projektia tehtäväkseen; ei toki kaikkea, mutta pöytä oli syystä joutunut jäähylle, minkä todistaa seuraava kuva...

Rakas ihana ja aivan valloittava koirani Urho oli pentuna aika touhukas... Tällaista jälkeä oli koko pöydän alareuna täynnä. Urho söi kiviseiniäkin. Urholla oli PALJON energiaa.

Eli summa summarum: paljon kittausta, hiomista, kittausta ja hiomista ja vielä kerran... En edes tiedä, kuinka monta kertaa, sillä isäni hoiti tämän ikävän vaiheen lähes kokonaan, joten suuri kiitos hänelle siitä.

Näitä kuvia katsellessa tulee muuten aika ikävä kesää - nyt ulkona on pimeää ja sataa vettä varsinaisella raivolla... 



Ja tällainen tästä tuli; aika arvokkaan näköinen huomoiden lähtökohdat, eikö?

Maalit, hiomapaperit ja kitit ostin lasipurkkiin keräämilläni kolikoilla (kassatäti oli vähän hämillään, kun kaadoin ne tiskiin..). Lopputulos on siis lähes ilmainen. Ja siitäkös tulee hyvä mieli!

Tuolin olen ottanut vanhemmiltani matkaan jo opiskelemaan lähtiessä; silloin se kylläkin oli äidin keskeneräinen operaatio (maalit rapsutettu pois pääosin, punaisen pilkistäessä sieltä täältä esille. Ja tähänkin tuoliin Urho sai uutta muotoa hampaillaan, mutta ne peittyivät hyvin mustan maalin alle = eli en nähnyt läheskään sitä vaivaa, mitä isä näki kirjoituspöydän kanssa.

Halusin työhuoneeseen vanhaa tunnelmaa, mutta enemmän ronskilla kuin lempeällä tavalla, mutta tietenkin ripauksia naisellisuutta mukaan. Mustalla saan huoneen tylsään perusvalkoiseen väritykseen helposti särmää, ja mustan liittoon sopii hyvin teräs, jota ajattelin korostaa vielä enemmän sisustuksessa. Ja viherkasveilla tuoda huoneeseen pehmeyttä.

Vieläkin työhuoneessa on siis operaatio kesken, mutta nyt näyttää jo niin paljon paremmalle kuin vielä kesäkuussa. Liikennesuunnittelun parissa työskentelevänä haluaisin vielä toiselle seinälle ison kuvan jostain vanhasta junasta tai pyörästä, en autosta, sillä kevyt- ja joukkoliikenne on se, mitä suosin.

Jees.. Tulispa se mies jo kotiin, jotta voisin jutella jonkun kanssa kasvotusten. Olen muuten ihastunut toiseen aivan ihanaan blogiin; Parolan asema. Sitä lukiessa ei haittaa, vaikkei mies ihan heti tuliskaan kotiin...

Mukavaa iltaa teille kaikille, ja aivan ihanaa, että käytte täällä! Välillä oisi vain aivan ihanaa, kun tietäisin, ketkä kaikki täällä käyvät ja mitä te minun soperteluistani tykkäätte, joten kaikki tykkäykset ja kommentit ovat lämpimästi tervetulleita!