Keittiössä on nyt hana...

... mutta ei, ei ole vettä. Keittöremontin tilanneraportti syyskuun puoliväliltä kertoo siis, että olemme edenneet, mutta keittiössä suhteellisen välttämättömät elementit, vesi ja sähkö, puuttuvat. Sähkömies on ollut useamman viikon sairauslomalla ja veden tulo riippuu taloyhtiön päävesilinjan uusimisaikataulusta.

 

Olenkohan siis kertonut: taloyhtiön päävesilinja, joka kulkee kellarissamme, on niin ruosteessa, että siihen ei kannata putkimiesten mukaan edes koskea. On nimittäin niin hapero, että voi räjähtää, syntyy vedenpaisumus meidän kellariin ja koko talolta katkeaa vedet...!! Voitte uskoa, että en oikein enää voi uskoa, mitä kaikkea tässä voi tapahtua... - mutta voi. Viime viikolla saimme vielä tietää, että kohdassa, jossa emme lähtisi seiniä purkamaan (pesuhuoneen ja saunan välinen seinä; se ainoa kolkka koko asunnossa, jonka olemme ajatelleet säilyttää) ja jossa päävesilinja kulkee, linja haarautuu - eikä kukaan tiedä, minne. Asiaa selvitellään - ja minä ihmettelen tätä menoa. Nyt siis jännitetään, pystytäänkö asiaa selvittämään ilman rakenteiden purkua, vai mitä taloyhtiö päättää tehdä.

Mutta itse keittiö-raporttiin: uusi hana ostettiin Ikeasta; aika vänkyrä, mutta niin on kuulemma keittiön emäntäkin....! Uusi allaskin ostettiin, sillä en ymmärrä, miten keittiössä voi pärjätä yhden altaan tekniikalla sotkematta koko tasoa ja sitä kautta keittiötä...?

Uudet laatat (tarkoituksella hyvin pelkistetyt ja halvat; vain 8,90 € neliöltä), jotka ihan itse asennettiin ja saumattiin - ollaan niin ylpeitä, kun on osattu ihan itse! Saumausaineen värin valitsin tarkoituksella vaalean harmaaksi; näin neliöt korostuvat ja toistavat tapetin kuviomaailmaa - samoin sotkut saumoissa näkyvät vähemmän. Ja ovien vanhat vetimet paikoillaan. Keittiötaso odottaa vielä öljyvahausta; bensiiniliuotteista sotkua, jonka takia minun pitää olla jälleen poissa, kun työ tehdään.

 

... ja tänään keittiö täydentyy toivon mukaan avohyllyillä, joita olenkin jo maalannut melkein viikon.



 

 

Ja loppuun ihania syksyn tunnelmia. Mikä on ihanampaa tässä vaiheessa syksyä kuin tuoreiden omenien tuoksu viileässä syyssäässä? Ja yleensäkin puihin ja pensaisiin ilmestyvät marjat ja hedelmät; osa niistä ihania myös kukkamaljakoihin! Kirpsakkaa syysmaanantaita sinulle! Minä lähden aamulenkille ja otan ompun suuhun; niin syötävän hyvän näköisiä ovat tuossa kuvassa.