Pian aukeaa ensimmäinen luukku!



Yksi aamu katsoin itseäni peilistä ja totesin, että näytän ihan Pikku-Myyltä; punainen neule ja nyttyrä korkealla pään laella - ja sitten lauleskelin aamun (vielä töissäkin hymisten) muumilauluja. Ja nyt kun joulu on tulossa olen suunnitellut ostavani joulukalenterin, suklaakalenterin vähintään, mutta kovasti suunnittelin myös oman kalenterin värkkäämistä. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt, sillä siskoni toi meille sunnuntai-illalla etuajassa joululahjan; valtavan suloisen joulukalenterin - täynnä herkkuja ja yllätyksiä! 

Välillä siis vain lapsettaa; ja se jotenkin helpottaa. Jaksaa taas paremmin puurtaa, kun on välillä heittäytynyt lapsellisten ajatusten vietäväksi... Olenkohan ihan hölmö - ja yksin ajatusteni kanssa?

Netissäkin on paljon joulukalentereita. Useamman vuoden olen jo avannut positiivareiden joulukalenterin luukkuja, ja kuunnellut työpäivän alkajaiseksi kalenterista päivän joululaulun. Odotan myös jo innokkaasti Esmeraldan lupaamaa joulukalenteria, ja tänään kävin Tikkurilan sivuilla; sieltäkin löytyi joulukalenteri, jossa kylläkin pääsi katsomaan jo kaikki luukut... Yllä oleva kuva on juuri Tikkurilan joulukalenterista; sieltä löytyy siis hauskoja vinkkejä joulun valmisteluihin.

Kuvan lumihiutaleet nähtyäni alkoi minua taas lapsettaa; haluan myös lumihiutaleita meidän ikkunaan! Tai tarkemmin ajateltuna kattoikkunaan - ja perinteisesti paperista askarreltuja niin kuin lapsena aina teimme.

P.S. Joulukalenterista tulee tänne kuva varmasti myöhemmin, kun pääsen taas reissusta takaisin kotiin. Mutta nyt nukkumaan...



Teetä kauniisti, kiitos.

Lauantai, eli meidän elämässä remontointipäivä. Revin edelleen niitä kellarin seiniä; vanhaa tiiliseinää siis esille. Kyllä välillä ketuttaa, mutta onneksi voi lieventää ketutusta välillä tauolla ja juoda teetä + syödä jotain herkkua. Olen ihastunut miehen siskon ostamaan taika-kuppiin - juuri tähän mustavalkoiseen. Sopii hienosti meidän nykyisen ullakkokodin värimaailmaan ja on vain niin kaunis. Kaiken kruunauksena sain postissa tämän soman, kuvassa näkyvän, Finlaysonin tarjottimen, Glorian koti -lehden tilauksen kylkiäisenä. Heh, olin siis taas lopettanut tilauksen, jotta voisin taas pian tilata uuden kauden halvalla ja saada jonkun kivan kaupan kylkiäisen mukaan. Tämä tarjotin taitaa olla paras kylkiäinen ikinä, minkä olen saanut. Mutta nyt takaisin hommiin, mukavia hetkiä sinunkin lauantaihin!

Haluan neuloa peiton!



Minun on vain niin vaikea pysyä paikoillaan, vaikka olisin kipeä. Nyt keksin keinon pysyä paikoillaan; alan viimein neuloa peittoa, joka minulla on ollut ainakin kaksi vuotta suunnitelmissa. Viimeksi neuloin aikana, jolloin nettiä ei ollut kotona - eli siitä on aikaa. Mutta silloin neuloin paljon. Saatoin tehdä villaneuleen valmiiksi, ja päättää pian taas purkaa sen, koska halusinkin jotain uudenlaista! Nyt ei tarvitse mennä äidin käsityölehtiä penkomaan - tai arpoa ohjeita päästä - vaan netistä löytyy niin paljon ohjeita. Löysin Garnstudiolta niin söpöjä peittoja; nyt pähköilen, mikä näistä olisi "se oikea". Kuva Garnstudion sivuilta - tykkään!

 

Nälkä kasvaa syödessä - peiton kanssa olisi ihanaa, jos olisi myös tällaisia kauniita tyynyjä; tässä yksi ehdokas...

 

Tällaista ajattelin itse asiassa ensin mielikuvissani; suhteellisen helppo toteuttaa, iso ja valkoinen - ehkä kuitenkin enemmän noita palmikoita...?



Ja sitten tulikin tämä eteen; tilkkutäkkimäinen peitto. Tykkään tästäkin tosi paljon - ja tämä olisi helpompi neuloa, kun ei tarvisi montaa metriä kannatella puikoilla (...tai eihän isoon peittoon taida puikot edes riittää...).



Ja tässä viimeinen, johon ihastuin Garnstudion sivuilla. Tätä en kuitenkaan toteuta, sillä tavoitteenani on purkaa vanha kirpputorilta ostamani neuletakki (todella iso siis), ja kutoa siitä peitto. Ostin kyseisen villatakin siis jo pari vuotta sitten ajatuksena tehdä siitä jotain uutta, ja nyt jos pääsisin viimein toimeen! Paitsi että nyt minun on tosiaan aivan mahdoton päättää, minkä mallin valitsen - tai jos vaikka löytäisin jonkun vielä paremman mallin muilta sivuilta... No, onneksi tämä ruudun edessä istuminenkin pitää minua aloillaan, joten sama se, jos sitten istun päivän pitkän sitä oikeaa mallia etsien...



Marraskuun hämärässä

Marraskuu on monella tavalla niin pitkä ja niin pimeä - ja uusien remonttikiemuroiden ja flunssan myötä tuntuu välillä niin uuvuttavalle. Flunssa pukkaa päälle, eli keho ja mieli kaipaavat lepoa. Jäin siis kotiin sairastamaan, sytytin kynttilän ja olen etsinyt netistä meille vessanpönttöä ja hahmotellut vessan pohjaa. Nyt iltapäivällä on jo parempi olo pelkästään näistä mielihyvää tuottavista pienistä asioista.

Kuvassa Oriflamelta lahjaksi saamani kaunis kynttilä sekä hyvin extemporé -ostos; rahapuu. Nappasin sen mukaan yksi perjantai Lidlistä, kun olin jo jonossa odottamassa omaa vuoroani. Harrastan tällaisia monivuotisia viikonloppukukkia enemmän kuin leikkokukkia, ja tämä yksilö sai minut iloiseksi kauniin yksinkertaisella olemuksellaan. Ja ajattelinpa taikauskoisesti, että ehkä se tuo mukanaan meidän kotiin myös onnea, sillä jo siinä vaiheessa alkoi tuntua, että tästä remontista voi tulla melkoinen rahasyöppö...! Saapa nähdä miten käy.

Toivottelen siis tunnelmallisia hetkiä marraskuun hämäriin, ja minä jään odottelemaan miehen lopullista tuomiota vessanpöntöstä sekä pohjasuunnitelmasta...

Terveisiä Kallion värikkäästä kodista



Terveisiä täältä veikeästä ystäväni kodista. Ollaan lähdössä huomenna ystävämme häihin, ja nyt jänskätään täällä, mitä kaikkea meidän pitäisi huomenna tietää ja tehdä. Se nyt ainakin selvisi, että minun pitää herätä huomenna klo 4.45, jotta ehdin aamulennolle... Huh-huijaa! Kuva ystäväni keittiön laatikosta; niin kaunis näkymä, että tämä oli pakko jakaa myös teille! Täällä on jokaisella jauholle omanlainen purkki - ja purkkien sisällölle on muuten lista, josta voi paikantaa jauhon sijainnin, jos ei sitä heti muista.



Seinillä killuu kaikkea nostalgista; mm. tämä Rovaniemi-kortti sekä "Käytä sinäkin kalkkisalpietaria!"-juliste.



Pulpetti huoneen nurkassa uudessa toimessaan; keittiöntasona. Kirpputorilta ovat löytyneet myös nämä suloiset punaiset tuolit, joissa on muuten tosi hyvä istua.

Käytiin kaupassa, ja voi; näin tämän karkkipussin, enkä voinut vastustaa kiusausta! Toki tykkään Marianne-karkeista, mutta oli tämä pussi niin suloinen, että ulkoasun takia minä hölmö tämän ostin. Ruisleipää, mandariineja sekä Marianne-karkkeja siis iltapalaksi - ja sen jälkeen nukkumaan - tai sitten jännitän koko yön, heräänkö aamuherätykseen ja mitä ihmettä teen Torniossa koko päivän yksin ennen kuin tytöt tulevat perässä...

Elämänhallintaa = vaatehuone järjestykseen

Eilen oli taas sellainen päivä töissä, ettei vain mikään tuntunut riittävän. Teki niin tai näin, ja aina joku asia jää tekemättä. Olen perfektionisti monessa asiassa, mutta työelämässä vain pakko yrittää hellittää näistä periaatteista - ja eilen piti taas pysähtyä ja miettiä, mikä tässä on tärkeintä. Kävelin työpäivän päätteeksi koiran kanssa pitkän lenkin, ja lenkillä päätin tehdä jotain, jonka voin hallita - siivota vaatehuoneen järjestykseen, heh! Valitettavasti ilta oli jo niin pitkällä, kun pääsin toimeen, etten tainnut saada tätäkään kaaosta hallintaan, mutta räpsäsin kuvan siitä parhaimmasta kohdasta.

Valkoiset villaneuleet pääsivät matkalaukuista hyllyille, ja olivat tarpeen heti aamulla, sillä ensimmäistä kertaa tänä syksynä täällä oli ollut yöllä kunnolla pakkasen puolella! Talvi, oletko tulossa...?! Ihanaa, jos olet.

Osana elämäni hallintaa päätin tehdä töitä tänään kotona, ilman ympäröivää hässäkkää. Nyt olen kahvitauolla yksin, juon vihreää teetä ja syön riisikakkua kera suklaavoin. Ja lopulta; olen onnellinen, että minulla on tätä kaikkea, myös työ, joka toki ottaa - mutta myös antaa paljon. Ja nyt meillä on ainakin astetta siistimpi vaatehuone...!

Remontissa mietintätauko

Katsokaa, mitä olemme saaneet "aikaan"...? Heh, olemme nyt siis purkaneet myös levyt seiniltä, sillä kaikista vinkeistä päätellen tuumimme, että ne haisevat pahalle. No, en tiedä, haisivatko, mutta hyvä, että purimme, sillä alta löytyi muovinen höyrynsulku ja lasivillaa. Mietin heti, voiko muovi olla hirsiseinän kanssa hyvä liitto, ja tänä aamuna olen opiskellut museoviraston korjauskorttia, ja todennut, että ei ole. Eli näin ollen: remonttimme paisui taas askeleen suuremmaksi!

Hyvää faktaa vanhan hirsitalon eristämisestä ja muutenkin korjauksesta löytyi siis Museoviraston sivuilta tästä linkistä; suosittelen! Erikoista toimintaa tosin, ettei näitä voi tulostaa, vaan pitää matkustaa Helsinkiin ostaakseen yhden korjauskortin neljällä eurolla... No, siinäkin on varmaan joku viisaus taustalla.

Olemme asuneet täällä nyt kuusi kokonaista viikkoa, ja melkoinen hyrymylly täällä on puhaltanut. Tuumattiin juuri eilen, että ollaan laskettu asunnon arvoa melkoisesti, mutta mitä tuota miettimään; nyt kun purkutyöt alkavat olla toivottavasti pikkuhiljaa finaalissa, voidaan alkaa rakentamaan.

Tässä kuva tulevasta kirjastosta sekä taustalla meidän vessa, hih! Eikö olekin kaunista?! Jep, mutta jotain uutta ja hienoa tästä kuvasta löytyy; nimittäin hormi, joka oli seinälevyjen taa jätetty piiloon! Ja tähän mieheni nyt suunnittelee pönttöuunia lämmittämään kirjastossa lukevan varpaita. Ehkä joskus saan kuvan teille jaettavaksi, jossa kuvassa näkyy siis kirjoja, pönttöuuni sekä vanha laiskanlinna. Siihen taitaa mennä vielä tovi, mutta tässä vaiheessa paras lääke tähän sekasortoon on haaveilu...

Ja tässä kuva keittiön lattiasta. Sieltä se lautalattia pikkuhiljaa paljastuu. Muissa huoneissa lautalattiaa ei onneksi peitä kuin levyt - keittiössä on käytetty valitettavasti vähän järeämpiä tasoituskeinoja. Mutta haasteita on hyvä olla, ettei pääse kyllästymään.

Mutta nyt lähden työn touhuun, poistelemaan nauloja katoista - tai jotain muuta järkevää. Seinien kohtalosta kun ei vielä tiedä; laitetaanko koolinkien väliin sellukuitueristettä vai reivitäänkö kaikki koolaukset pois ja tilalle pari kerrosta kuitulevyjä. Mutta katsotaan, miten käy; toivottavasti päästään kuitenkin pian hommiin, sillä pakkaset voivat olla pian jo ovella... Reipasta viikonloppua sinullekin - ja jos vinkkejä seinien eristykseen; pistä viestiä!

P.S. Tässä itselle muistiin ja tietoa hakeville vielä tiivistykset vanhan hirsirakennuksen eristämisestä, lähteenä Museoviraston korjauskortti:

- Jos sisäpuolelle lisätään eristettä, lisäkerros saa olla korkeintaan 50 mm paksu (paksu lisäkerros voi aiheuttaa ongelmia vanhassa rakenteessa, kun hirsi jää rakenteen kylmäksi tulevalle puolelle)

- Hirsirakenne ei tarvitse höyrysulkuja eli sisäpuolista muovikalvoa. Ilmankosteus siirtyy hitaasti hirsiseinän läpi esteettä molempiin suuntiin aiheuttamatta kosteuden tiivistymistä rakenteisiin. Kosteus sitoutuu puun soluseinämiin. Koska soluontelot ovat ilman täyttämät, säilyy puun lämmöneristävyys kosteudesta huolimatta.

- Vetoisuuden vähentäminen: ikkunoiden tiivistäminen ja huoneiden ulkonurkat voidaan tiivistää esim. pahvikulmilla, jotka jäävät tapetin tai eristyslevyn alle

- Sisäpuolinen lisäeristäminen voidaan tehdä sellukuitueristeellä. Tällöin tarvitaan ensin koolaus, esim. 50 mm, johon sisäpuolen levyt tai laudoitus lopuksi kiinnitetään. Eristys tehdään ruiskuttamalla sellukuitueriste kosteana koolauksen väliin.

- Suositeltavaa on käyttää luonnonmateriaaleja tai niiden jalosteita kuten puuta, puukuitulevyä, luonnonkuitutilkkeitä, sellukuitueristettä tai sahanpurua. Synteettisten ainesten kuten muovikalvon, muoviaineisten eristyslevyjen, saumausvaahdon, kivivillan tai muiden kiviaineisten eristysmateriaalien käyttöä on vältettävä.

- Jos halutaan parantaa kellarin ulkoseinän lämmöneristystä, on suositeltavaa tehdä lisäeristys sisäpuolelle tiilistä tai harkoista muuraamalla. Tehokkaita eristeitä, kuten polyuretaania tai kivivillaa, ei pidä käyttää sisäpuolella, koska tällöin vanha perusmuuri jää kylmäksi ja seurauksena voi olla kosteus- ja routaongelmia.

Enon vanha tuoli

Tämä yllätys odotti miestäni sunnuntaina, kun hän palasi reissultaan kotiin. Minä olin onnesta soikeana, kun näin mieheni - ja vielä enemmän, kun sain näyttää tämän hänelle omistetun lukunurkkauksen! Hain tämän perintökalleuden, enon vanhan nojatuolin, hänen vanhemmiltaan. Viereen vielä varpaita ja mieltä lämmittävä sähkötakka sekä pehmeyttä luomaan lampaan talja - ja voi että tästä tuli käheä! Aivan erilaista, kuin oma sisustukseni on tähän asti ollut - ja siksi myös niin piristävää. Kiva kokeilla kaikkea uutta täällä meidän väliaikaiskodissa.

Kiitos suuri kuuluu suvulle ja miehen siskolle; nojatuoli on siis meillä vain hoidossa, kunnes miehen siskolla on sopiva koti tälle kalleudelle. Me luvataan pitää tästä hyvää huolta!