Kierros ullakolla

Olen järjestellyt ja siivonnut ullakkoa pian kaksi viikkoa, ja nyt uurastuksen kenties viimeisenä päivänä päätin ottaa valokuvat muistoksi meille talon asukeille - ja kurkistukseksi teille lukijoille; tälle täällä näytti ennen kuin pienokainen saapui kotiimme. Oireet viittaavat siihen, että pieni on jo tulossa - ja minä toivon myös, että tulisi. Olo on jo jokseenkin tukala ja kypsä. Alakerta ei ole valmis, joten kotimme on hyvin todennäköisesti vielä ullakolla, kun pienokainen saapuu kotiin.

 

Yllä olevassa kuvassa portaat ullakolle. Kuvassa myös kodin uusin tulokas; saatiin miehen ukin vanha maitotönikkä, jonka tuleva käyttötarkoitus on sateenvarjoteline. Kun vain saisin tönikän kannen ensin auki...!

 

Näkymä portaiden yläpäästä ullakolle; meidän makuutila, joka on yhteydessä seuraavaan tilaan:

... eli keittiöön; kuvassa näkymä portaiden yläpäästä vasemmalle. Elämme tällä hetkellä kuin yksiössä: jos toinen herää aamulla, toinenkin varmasti herää. Keittiö siis puretaan heti, kun alakertaan saadaan vesi ja alakerran keittiö sitä myöten toimintavalmiuteen. Sitten on makkarissakin enemmän tilaa, ja tämä hirvitys ei enää kiusaa emännän mieltä.

Muutama askel portaiden yläpäästä vasemmalle, ja löytyy tämä outo nurkka. En ole täysin päässyt käsiksi, miksi tämä on jätetty tähän eikä tilaa ole yhdistetty viereiseen vessaan, mutta joku viisaus tässä on varmasti ollut... Nurkkauksella on kuitenkin pienessä ullakkokodissamme tällä hetkellä tärkeät funktiot; kenkien ja pyykkien säilytys sekä koiran ruokailu. Ikkuna on myös sympaattinen yksityiskohta; ikkunasta on näkymä porraskäytävään, ja sitä kautta toiseen ikkunaan, josta on näkymä puolestaan pihalle! Aluksi tuntui aivan turhalle koko ikkuna, mutta lopulta kuitenkin tykkään; se on hyvä luonnonvalonlähde ja persoonallinen yksityiskohta. Myöhemmin tämä nurkka ja ikkuna ovat osa vessaa; sitten siis joskus, kun yläkertakin rempataan kauttaaltaan.

Ja edellisestä nurkasta on kulku pikkuvessaan. Vessassa on hyvin vanhat tapetit, muovimattoa, lastulevyinen kaapisto, reikiä seinissä, maalaamattomia ja tapetoimattomia kohtia seinissä, listat puuttuvat jne. Mutta tämä kuvakulma kertoo ehkä sen parhaimman puolen; valkoiset kalusteet sympaattisen tappettiseinän vierellä näyttää ihan ok:lle - vai näyttääkö...?

Makuuhuoneesta on ovi vaatehuoneeseen. Vaatehuone oli tähän asti todellinen keruunurkkaus; kaikki mahdollinen sullottuna huoneeseen. Viime viikolla päätin kuitenkin, että tästä tulee sanan varsinaisessa merkityksessä VAATEhuone, ja kaikki muu sai lähteä pois. Noh, kaksi poikkeusta: neljä laatikkoa sisustustavaroita jäivät ja uutena elementtinä koira sai lattiarajasta itselleen uuden nukkumasopen, hih! Hän niin tykkää olla pienissä paikoissa, joten ajattelin, että täältä hänelle luola; ja siellä se tyytyväisenä tälläkin hetkellä köllii.

 

Ja sivuhuomautuksena: vanhat puulaatikot on niin kivoja säilytyspaikkoja; voisin ottaa niitä vielä paljon lisää, jos vain jostain halvalla löytäisi!

Ja sitten näkymä makuusopesta oikealle päin; nykyinen televisionurkkaus, joka on myöhemmin osa lastenhuonetta.

Ja lopuksi lapsen nurkkaus.

 

Sivuhuomautuksena: Sairaalaan mukaan otettavat vauvan kotiutumistarvikkeet odottavat tuolla, kirpparilta löytämässäni hauskassa Jenkki-laukussa. Varsin valloittava laukku!

 

Tässä tämä kierros. Nyt menen levolle ja mietin sen jälkeen, onko minusta vielä kauppaan lähtijäksi; pyykki- ja roskatynnyrit odottavat vielä kaupassa.... On tämä outoa aikaa; niin odottavaa, epätietoista, jännittävää! Mutta ei auta siis muuta kuin odottaa; pikkaisen tarpeiden mukaan mennään nyt - ja tulevat vuodet.

 

Syksyisen kirpsakkaa viikonloppua sinulle!

Pikkupalleron huone

Pikkupalleron huone alkaa olla muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta valmis. Alakerran keittiöön ei tule vieläkään vettä, joten toiveet hoitopöydästä yläkerran keittiössä oli haudattava ja varauduttava toisella hoitopöydällä. Olin jo virittämässä minulle aikoinaan ostettua rautaista Elfan hoitopöytää huoneeseen, hakemassa rättiä sen puhdistukseen, kun huomasin tämän puisen pöydän toimettomana keittiön nurkassa. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

Alunperinhän ostin pöydän keskikerroksen vessan tasoksi, hätävarana, kun parempaa ei tuntunut löytyvän. Pöytä on hauska; sen voi kaventaa sivupöydäksi tai kuten tässä leventää neliönmuotoiseksi pöydäksi. Esittelinkin pöytää, kun se toimi sivupöytänä eteisessä, linkki kuvaan tässä. Nyt pöytä pääsi siis palleron huoneeseen hoitopöydäksi, ja pöydän päälle ostin Ikeasta hoitoalustan. Hoitoalustojen päälliset ovat jotenkin mun mielestä  monet niin mauttomia, että ajattelin ostaa tähän päälle vain vaihtuvan arsenaalin kivanvärisiä pyyhkeitä; kauniimpia ja helposti pestävissäkin?!

Jo ennen vauvasuunnitelmia, reilu vuosi sitten kesällä, ostin nämä lasten leikkivaunut kirpparilta; olivat niin söpöt! Eihän se vauvakaan tule näillä leikkimään vielä pitkään aikaan, mutta hei; keksi näille oivan käyttötarkoituksen. Nämä toimivat kestovaippojen säilytyspaikkana! Pyörien ansiosta vaipat ovat helposti vedettävissä lähelle; ns. vetolaatikko siis, hehe sarjassamme hyvät säilytysideat?!

Ja jotten jää kiinni, on kärryyn lastattu myös yksi paketti kerttisvaippoja, jotka sain vauvakutsuilta. Saa nähdä, miten opin kestovaippailemaan; kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan!

Tässä laajempi kuva pikkupalleron huoneesta. Huonehan jatkuu kuvanottopaikasta taaksepäin, mutta kyseinen tila toimii vielä telsunurkkauksena. Tässä yläkerran uudet värit tulevat kivasti esille!

Hoitopöydän alla kökkii Tallinnan tuliaisena ostettu lammas ja kirpparilta muutama viikko sitten löytämäni nalle, joka kannattelee pyyhettä. Sain tämän söpön Finlaysonin pikkupyyhkeen (ja toinen vaunujen rivassa) monta vuotta sitten ystävältäni tuparilahjaksi; sopivat nyt niin passelisti pikkuveitikan huoneeseen!

Olen hyvä keräilemään kaiken maailman kippoja, koreja ja säilytysastioita kirppareilta, ja nyt niille löytyy hyvin käyttöä, kun harsoille, topsipuikoille ja pumpulille piti löytää kivan näköiset säilytyspaikat. Tätä kirjoittaessa hoksasin, että valjastan jonkun hopeisen pikkutarjottimen noille lopuille tavaroille; harjalle, kynsisaksille, ym. - sopii kivasti tyyliin?!

 

Portsamarkkinoilta löydetty kehto ja kaatopaikalta löydetty yöpöytänä toimiva tuoli ovat huoneen pimeimmässä - ja turvallisimmassa nurkassa.

Ja nukkumapaikkaan voidaan tarvittaessa virittää tuli Porin Mattiin. Porin Matti kaipaisi vielä kunnon puhdistuksen, mutten ole vielä keksinyt, miten tuon noen saa pois... Olisiko hyviä vinkkejä? Tähän Porin Matin viereen haluaisin nojatuolin, jossa voisi lukea satuja lapselle. Ja hei, tästä näkee muuten, mistä ajatus yläkerran värimaailmaan lähti; tästä Porin Matista nimittäin! Tarkoitus on maalata vielä muutama pieni yksityiskohta samalla sävyllä kuin tulisija on; maalitkin on jo ostettuna, mutta miten tuntuu, ettei vain enää kykene tähän kaikkeen tässä olotilassa...

Ylpeänä voin kertoa, että en ole ostanut pikkupalleron huoneeseen muuta uutena kuin maalit ja hoitoalustan; kaikki muu on ostettu vanhana, saatu, löydetty tai on jo muuten pidempään palvellut kotona muissa huoneissa tai tehtävissä. Mutta sehän meillä oli tavoitekin; tähän taloon ei uutta haluta juuri ostaa, ja ainakin huonekalut pyritään ostamaan vanhoina ja kierrätettyinä. Yksi kaupasta ostettava asia on kuitenkin jo mielessä; kannellinen roskis/pyykkiastia vaipoille, ja yksi hyvä vaihtoehto taitaa olla jo mielessä, tosin uutena. Kirppareilla kiertely tässä vaiheessa jo jonkeenkin tuskallista, joten voi olla, että täytyy hakea tämä kapistus pienenä luovutusvoittona suoraan kaupan hyllyltä.

Alkaa olla viimeiset viikonloput meillä täällä kotona kahden kesken; tuntuupa oudolle! Ja otetaan tästä vapaudesta tietenkin kaikki irti yrittämällä saada keskikerroksen keittiötä ja vessaa kuntoon - sekä portaat paikoilleen, jotta päästäisiin taas pitkästä aikaa sisäkautta pesuhuoneeseen.

Näihin tunnelmiin; mukavaa viikonloppua myös sinulle!

Keittiössä on nyt hana...

... mutta ei, ei ole vettä. Keittöremontin tilanneraportti syyskuun puoliväliltä kertoo siis, että olemme edenneet, mutta keittiössä suhteellisen välttämättömät elementit, vesi ja sähkö, puuttuvat. Sähkömies on ollut useamman viikon sairauslomalla ja veden tulo riippuu taloyhtiön päävesilinjan uusimisaikataulusta.

 

Olenkohan siis kertonut: taloyhtiön päävesilinja, joka kulkee kellarissamme, on niin ruosteessa, että siihen ei kannata putkimiesten mukaan edes koskea. On nimittäin niin hapero, että voi räjähtää, syntyy vedenpaisumus meidän kellariin ja koko talolta katkeaa vedet...!! Voitte uskoa, että en oikein enää voi uskoa, mitä kaikkea tässä voi tapahtua... - mutta voi. Viime viikolla saimme vielä tietää, että kohdassa, jossa emme lähtisi seiniä purkamaan (pesuhuoneen ja saunan välinen seinä; se ainoa kolkka koko asunnossa, jonka olemme ajatelleet säilyttää) ja jossa päävesilinja kulkee, linja haarautuu - eikä kukaan tiedä, minne. Asiaa selvitellään - ja minä ihmettelen tätä menoa. Nyt siis jännitetään, pystytäänkö asiaa selvittämään ilman rakenteiden purkua, vai mitä taloyhtiö päättää tehdä.

Mutta itse keittiö-raporttiin: uusi hana ostettiin Ikeasta; aika vänkyrä, mutta niin on kuulemma keittiön emäntäkin....! Uusi allaskin ostettiin, sillä en ymmärrä, miten keittiössä voi pärjätä yhden altaan tekniikalla sotkematta koko tasoa ja sitä kautta keittiötä...?

Uudet laatat (tarkoituksella hyvin pelkistetyt ja halvat; vain 8,90 € neliöltä), jotka ihan itse asennettiin ja saumattiin - ollaan niin ylpeitä, kun on osattu ihan itse! Saumausaineen värin valitsin tarkoituksella vaalean harmaaksi; näin neliöt korostuvat ja toistavat tapetin kuviomaailmaa - samoin sotkut saumoissa näkyvät vähemmän. Ja ovien vanhat vetimet paikoillaan. Keittiötaso odottaa vielä öljyvahausta; bensiiniliuotteista sotkua, jonka takia minun pitää olla jälleen poissa, kun työ tehdään.

 

... ja tänään keittiö täydentyy toivon mukaan avohyllyillä, joita olenkin jo maalannut melkein viikon.



 

 

Ja loppuun ihania syksyn tunnelmia. Mikä on ihanampaa tässä vaiheessa syksyä kuin tuoreiden omenien tuoksu viileässä syyssäässä? Ja yleensäkin puihin ja pensaisiin ilmestyvät marjat ja hedelmät; osa niistä ihania myös kukkamaljakoihin! Kirpsakkaa syysmaanantaita sinulle! Minä lähden aamulenkille ja otan ompun suuhun; niin syötävän hyvän näköisiä ovat tuossa kuvassa.

 



Mustat pöytätabletit; valmiit ja valmistettavat

Ehdin koluta jos minkäkin sisustusliikkeen, tavaratalon ja kirpparin - ja etsiä sopivia pöytätabletteja, kun sattumalta näin Vapaavalinnassa nämä. Viimeiset 6 kappaletta roikkuivat hyllyllä ja otin ne sieltä sen kummemmin pohtimatta mukaani. Tavoitteenani oli saada mustat pöytätabletit, jotka sopisivat materiaaliltaan ja ulkonäöltään uuteen pöytään. Helppoa ei haku ollut, eivätkä nämäkään olleet parhain valinta; pesua nämä eivät nimittäin kestä ja ovat näin ollen varmasti jossain vaiheessa roskistavaraa, mutta annoin tällä kertaa periksi ja olen nyt hetken ekologinen petturi.

Olisin halunnut nimittäin virkatut pöytätabletit; sellaiset paksut, kestävät, pestävät, pyöreät - ja mustat. Liian monta hakuehtoa ja valkoisena olisi löytynyt täältä. Nyt kuitenkin vaapuin viimein lankakauppaan ostamaan mustaa ontelokudetta, ja kaiken tämän muun tekemisen päälle päätin virkata pöytätabletit itse - tai äiti saa virkata, jos sille alkaa näyttää, heh.

 

Nyt minulla on siis kertakäyttöiset pöytätabletit pöydällä - ja toivon mukaan paljon hienommat pian, kunhan vain keksin, miten nämä teen ja milloin ne teen... Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Suosikkiblogini sivupalkissa

Viimein sain aikaiseksi ja tutustuin Bloggerin suunnittelutyökaluun, ja lisäsin suosikkiblogini blogini sivupalkkiin. Suosikkini ovat kerääntyneet osin ystävieni blogien, osin sattumien ja osin blogeissa esiintyneiden linkkien ja samanlaisten sivupalkkien kautta.

Koska aikaa ei tätä ennen ole järin ollut, ovat suosikkini ns. harvoja ja valittuja, mutta katsotaan, kuinka lista alkaa kasvaa tässä kotona ollessa...?!

Suosikkiblogini liittyvät kaikki sisustukseen, ja parhaimpia ovat tietenkin ne, joissa vaalitaan vanhaa, korjataan ja tuunataan - ja joissa on persoonallista otetta; tutustukaa siis tekin lukijani näihin, jos tällaiset aiheet kiinnostavat!

Särmää ruokailuhuoneeseen!

En enää jaksanut odottaa ruokailuhuoneen lopullista valmistumista, vaan eilen pistin tohinaksi ja aloin sisustaa huonetta. Sähköt, listat ja kakluunin suojapellit siis puuttuvat. Syyt näihin: sähkömies on ollut sairaslomalla jo monta viikkoa, peltisepän työjono mahdoton kesälomien takia ja listat päätettiin laittaa vasta, kun kiireellisemmät remontit takana päin. Mutta sitten siirrellään kalusteita ja siivotaan, kun loppusilaukset saadaan joskus tehtyä - eikö?

Tässä kuvat ennen työhön ryhtymistä; kovin on valkoista ja valjua minun makuun. Tarvitaan siis väriä ja särmää!

Tässä raaka-aine ja ruokailuhuoneen sisustuksen innoittaja; vessan katto, joka oli rakennettu raakalaudoista ja maalattu mustaksi. Katto purettiin jo syksyllä ja vaadin, että laudat pitää säilyttää tulevaa varten - vielä en toki tiennyt, mitä näistä tekisin. Osa laudoista oli vielä varastossa, mutta osa kadonnut. Mieskin vain tuumasi, että onkohan osa heitetty jossain vaiheessa pois...? No, suunnittelemastani hyllystä tuli pienempi ja matalampi - mutta tuli sentään jotain.

Muut hyllyn raaka-aineet: puiset viinilaatikot ja Ikeasta aikoinaan ostetut lehtikotelot, joista osa on maalattu kalustemaalilla sopivasti mustaksi. Viinilaatikot ovat hyllyssä täynnä kirjoja ja lehtikotelot täynnä sisustuslehtiä. Kirjat vielä saa hyvin sivulta ongittua, mutta lehdet ovat kyllä niin hyvässä suojassa, että laitoin näihin vain vanhoja lehtiä, viime vuosikymmeneltä, joita en ole viime aikoina juuri lueskellut, mutta jostain syystä niistä ei voi luopuakaan. Onko jollain muullakin samanlainen ongelma sisustuslehtien suhteen?

Hyllyn rakentaminen ei vaatinut yhtään naulaa eikä ruuvia - ja on näin ollen äkkiä purettavissa ja muotoiltavissa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, heh! Aikaa meni kuitenkin ainakin muutama tunti, kun pesin laudat juuriharjalla ja tolulla, pyörittelin laatikoita, katselin ja kauhistelin ja aloitin taas uudestaan. Urho oli sinnikkäänä rinnalla koko ajan ja katseli pediltään minua ihmettelevin silmin; Urholle olisi siis riittänyt vähempikin uurastus, mutta lopussa kiitos seisoi, kun urakka oli valmis ja emäntä oli valmis lähtemään hänen kanssaan ulos...

Hyllyn valmistumisen jälkeen kannoin huoneeseen vanhan mustan nojatuolin kera lampaan taljan; sopii mainiosti uuteen värimaailmaan ja nyt huoneessa on enemmän väriä ja särmää! Hyllylle nostin muutaman kukkaruukun ja nallen, ja hyllyn alle ostan vielä uusia lehtikoteloita myös niille lehdille, joita vielä luetaan enemmän. Muutama valokuva, kirja ja koriste-esine vielä hyllylle, ja hieno on! Nyt en kuitenkaan vielä täytä paikkoja, sillä hyllyn taakse pitäisi asentaa lähiviikkoina patteri. Toivotaan siis, että sähkömies paranee pian. Tai että peltisepän työjono lyhynee, jotta päästään laittamaan tuli kakluuniin. Alakerrassa alkaa olla nimittäin jo hieman koleaa, ja nyt aamutelevisio luvannut vielä kylmempiä kelejä. Hyrrr tätä syksyn ja talven tuloa...!

Monta litraa maalia ja ullakon muodonmuutos

 

Aamupahoinvoinnin takia / ansiosta joudun / saan joka aamu aamupalan jälkeen viettämään tunnin sohvalla, jotta aamupala pysyisi sisällä; tässä siis syy siihen, miksi blogipäivityksiä tulee nyt lähes joka aamu. Aamuina, jolloin niitä ei tule, nautiskelen muiden blogikirjoituksista, joita tuntuu riittävän ja uusia suosikkeja tulevan koko ajan vastaan.

 

Mutta tänä aamuna päätin koota muutaman kuvan ullakosta, jossa päätimme tehdä vielä viime tingassa pintaremontin; maalata katot valkoisiksi  (Tikkurilan Siro Himmeä) ja seiniinkin uutta väriä. Kuvat vain muutamasta nurkasta, sillä kaaos on osin ullakollakin vielä; odotellaan alakerran keittiön valmistumista.

Tässä kuvat ennen: vasemmalla näkyy vielä liukuovista rakennettu väliseinä, joka pimensi ja teki yläkerrasta todella ahtaan - mutta oli tarpeellinen toki edellisellä omistajalla ja meilläkin tähän asti, sillä nurkkauksessa nukuttiin ja viereisessä katsottiin telkkaria. Liukuovet purettiin (keskimäinen kuva) ja lopputulos oli jo paljon parempi (oikea kuva). Mutta tuo katon väri versus lattian väri; eivät sopineet sitten mitenkään yhteen minun mielestä. Lisäksi ruskea katto pimensi mahdottomasti yläkertaa. Eli ostimme maalitelan ja sisäkattomaalia. Urakka ei ollut pieni, varsinkaan raskaana ollessa - mutta sitäkin antoisampi!

Ullakosta tuli huomattavasti valoisampi, avarampi ja nätimpi - eikö? Seinät maalattiin Bauhausin Swing Color 20 remonttimaalilla sävyllä Y478. En ole aivan varma, oliko seinien värivalinta täysin nappivalinta ruskeiden laminaattilattioiden takia - jos lattiat olisivat mustemmat tai valkoiset, näyttäisi paremmalle - mutta tällä sävyllä nyt mennään ainakin vähän aikaa! Lisäksi nämä ruskeat kalusteet väistyvät pikkuhiljaa yläkerrasta pois, kun tilalle laajenee vauvan huone, ja tilalle tulee todennäköisesti valkoisempia ja hempeämmän värisiä kalusteita kuten jo vauvan nurkkauksessa:

Tässä ote vauvan nurkkauksesta, jonka valkoinen lipasto tosiaan sopii kuin nappi silmään seinän värin kanssa. Kirpparilta löydetyssä matkalaukussa odottavat hoitopöydällä tarvittavat purkit ja pussukat. Hoitopöytä toimii meillä vielä keittiönä, mutta toivottavasti saadaan ennen sairaalareissua alakerran keittiö kuntoon ja sitä myöten myös hoitopöytä yläkertaan.

 

Puulelut ovat meidän heikkous; niin aitoja ja suloisia! Mutta: nyt valmistelemaan miehelle yllätystä - tai jos siitä tulee hyvä, on se yllätys... Muuten puran sen ja perun sanani; tästä siis ehkä myöhemmin lisää!

 

Vanhaa brittiläistä tammea meidän ruokailuhuoneessa

Ruokailuhuone sai heinäkuussa ensimmäiset kalusteensa; ruokailuryhmän. Ympäröivän sekamelskan (yleisesti toistuva sana täällä nykyään) en kuitenkaan tohtinut ottaa kuvia näistä aiemmin. Ruokailuryhmä löytyi Kasvihuoneilmiöstä; raaka-aineena on brittiläinen vanha tammipuu, joka on kolhuista ja muista jäljistä päätellen peräisin jostain vanhasta ovesta, ja kaluston on työstänyt puuseppä Viron puolella.

Voin aivan suoraan sanoa, että tämä ei ollut yhtään sellaista, mitä olin suunnitellut huoneeseen, mutta kaluston koko, hinta ja "se jokin" - ehkä yllätyksellisyys ja erilaisuus - vain houkuttelivat ostamaan nämä. Pöydän pinta on erittäin karkea ja aidosti vanhan näköinen. Ruuanmurut ja sokerit saa imuroida koloista pois = oikea äidin unelma...?! Lisäksi huomattiin viime viikon vauvakutsujen jälkimainingeissa, että pöydän suojausta pitää parantaa; pöytä sai juhlamuistoksi rasvaisia rengaskuvioita. Mutta nyt vahingosta viisastuneina ostettiin Osmo Colorin Top Oil, joka sisältää öljyn lisäksi vahaaa, ja suojaa näin ollen toivottavasti pöydän pintaa paremmin kuin aiemmin käytössä ollut pöytätasoihin tarkoitettu öljy.

Syyskuinen aamun hämärä tuntuu jo kuvissa. Kello lähenee yhdeksää ja minä isomahainen vielä yökkärissä katson aamutelevisiota, syön omenapiirakkaa ja mietin, mitä tänään tekisin. On tämä elämä nykyään erilaista - ja kohta se on sitä vielä enemmän! Yritän henkisesti valmistautua, levätä ja nauttia näistä hetkistä, kun saan laittaa kotia kuntoon omassa tahdissa - ja toivon aina välillä, että myös nämä viimeiset viikot sujuvat hyvin. Mutta nyt vauhtia aamuun, ja koiran kanssa "ankkakävelylle", heh!

Vauvavalmisteluja vauvan huoneessa

Viimeiset kaksi viikkoa on pyykätty, ja hyödynnetty elokuun lämpimiä päiviä ja taloyhtiön pyykkinaruja. En ole ostanut yhtään uutta vaatekertaa pienoiselle; kaikki on saatu tai olen haalinut kirpputoreilta. Ja vaatetta on PALJON; uskoisin, ettei ainakaan näitä pienempiä kokoja tarvita enempää, mutta sehän kuulemma riippuu paljon myös puklun määrästä.

Kellarissa talven viettänyt lipasto pääsi viimein pyykkäyksen myötä työlistalle. Lipastohan raahattiin talvella lumen keskeltä kaatopaikalta (tarina siitä täällä). Lipasto hiottiin, takalevy ja laatikot korjattiin, pinnat maalattiin sävyttämättömällä kalustemaalilla ja vaihdettiin uudet nupit, jotka löysin Indiskasta. Reunimmainen kaapin ovi repsottaa ja ovet ovat muutenkin vähän vinksin vonksin; ovat vähän vääntyneet kosteudessa. Mutta ajattelinkin vauvan nurkkaukseen Huvikumpu-meininkiä, joten repsotushan vain sopii tänne! Vauvamme ensimmäinen oma kaluste on siis suoraan kaatopaikalla ja vanhempien rakkaudella kunnostama! Lipasto sai paikkansa vauvalle nyt heinä-elokuussa remontoituun huoneeseen; tästä remontista kuvia myöhemmin, kun sekamelska on syrjäytetty myös muissa nurkkauksissa.

 

Lipaston vieressä minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen sisustusostos; heh se on lammas! Varsin persoonallinen sisustuselementti, mutta kovin suloinen; tuliainen Tallinnasta. Mieleen muistuu tätä kirjoittaessa, kuinka kippurassa nauroin, kun myyjät yrittävät saada tätä "pakettiin", ja me selkä vääränä kannettiin tätä laivalla ja laivasta parkkipaikalle, kun muut pitivät käsissään juomatölkkejä nautiskellen kesäauringosta...

Lipaston kunnostus tuli äkkiä listoille, koska vauvan vaatteille ei ollut paikkaan pyykkäyksen jälkeen. Nyt on paikka; myös henkarivaatteille, hih! Yhdestä kaapista puuttui välihylly, ja pyysin jo miestä sahaamaan hyllyn tähän. Hyllyä ei kuulunut, unohti varmaan kiireen keskellä, mutta ei haittaa; tämä nainen päätti ottaa valkoista narua ja kaksi ruuvia, ja tuloksena on tämä "vaatetanko"...! Aika omaperäinen, mutta jaksaa kantaa hyvin nämä kauniit villanutut, joista osa varmaan pääsee myös seinälle roikkumaan, jahka löydän jostain laatikosta meidän kaikki seinäkoukut. "Tangossa" roikkuu minulle aikoinaan kudottuja nuttuja, minun ensimmäiselle kummitytölleni kutoman nutun, joka on kiertänyt kaikki kolme kummityttöäni, ja nykyisen kummityttönikin nutut - sekä muutama kaunis kirpparilöytökin. Kohta tulee talvi, ja näille villanutuille on varmasti käyttöä täällä puutalossa.

Kehtoa etsittiin netistä, antiikkiliikkeistä, kirppareilta ja kavereiden ullakoilta. Lopulta se löydettiin kotikatumme toiselta puolen, Portsapäivien kirpputoripöydästä! Olipa helppoa kantaa kehto kotiin, ja kauniskin se on. Tehty vanhan malliseksi, mutta ihan 2000-luvulla käsityönä, sopivasti kuitenkin kulumia, joita ei edes lähdetty korjaamaan. Hyvä näin vanhan ja kuluneen näköisenä. Sisäpinnat maalasin kuitenkin kalustemaalilla, sillä kehdon päätyyn oli painettu kuva, joka ei ollut täysin meidän makuumme. Sänkypeiton löysin aikoinaan kummitytölleni kirpparilta, ja nyt tytön äiti kiikutti peiton minulle. Olin kuulemma silloin sanonut, että jos minä saan joskus vauvan, haluan tämän omalle vauvalleni takaisin. En muistanut tätä, mutta hyvä, että tytön äiiti muisti; suloinen peitto ja juuri passelit värit vauvamme huoneeseen!

 

Tässä vauvavalmisteluja kerrakseen, ja henkistäkin valmistautumista harjoitettu; minulle järjestettiin nimittäin yllätysvauvakutsut, ja täytyy sanoa, että minulla ei ole ollut pitkään aikaan niin kivaa ja hauskaa iltaa kuin tänä kyseisenä iltana oli. Niin paljon hyviä ja koomisia tarinoita sekä vinkkejä vauvan hoitoon ja elämään jälkeen vauvan. Kiitos teille ihanille ystäville näistä kutsuista; olen koko sydämmestäni erittäin iloinen, että järjestitte kutsut! Teki hyvää tämän isomahaisen remppanaisen elämään!