Lautalattian maalaus, väliraportti

Unohdin melkein jakaa tämän lattiamaalausurakan välituloksen. Tämä on siis vain välitulos, ja lattia kaipaa ainakin toisen kerroksen maalia, jos ei kolmattakin. Oli sellaista myrkkyä, että hommaa ei pystytä jatkamaan ennen kuin lämpimät kelit koittavat, sillä tuuletuksen on oltava kunnossa. Olin lattian maalattuani seuraavana päivänä kuin krapulassa, joten en suosittele maalaamaan ilman tuuletusta...! Lautalattioiden maalauksessa päätettiin käyttää perinteistä Uula Color -lattimaalia. Sävy on tällä hetkellä pouta (1001), mutta sävy voi muuttua, sillä huomasimme tämän taittavan vähän ehkä liikaa siniseen. Nyt sitten odotellaan vain kevättä ja parempia maalauskelejä! P.S. Täältä näet, mille lattia näytti muutama kuukausi sitten.

Kaatopaikkalöydöt

Eilen, kun olimme taas kaatopaikalla viemässä rakennusjätettä, kurkkasi tämä lipasto sekä taustalla näkyvä valkoinen pinnatuoli jätevuoren reunalla kutsuvasti minua kohti. Miekkonen ei ollut aluksi yhtään mukana hommassa, kun sanoin "hei, tossa on meille eteiseen lipasto alkuun ennen kuin löydetään uusi isompi"; oli jo sulkenut peräkärryn ja sitten vasta ymmärsi kuunnella minua. No, peräkärryn luukku aukaistiin uudelleen ja paluumatkalla meillä oli toisen jätettä, mutta meidän aarteita mukana; tämä lipasto, jonka laatikot ovat tallella kuivumassa tuolla taustalla sekä seuraavassa kuvassa näkyvä hauska tuoli. Yhteensä vain 0 euroa! Suunnittelin lipastolle vähän uutta väriä + nuppien vaihtoa, minkä jälkeen tämä varmasti kelpaa väliaikaiseksi eteiseen ja myöhemmin vaikka markkariin. Kyllä tämä tyttö on nyt tyytyväinen!

Tuolin lisäksi kuvassa näkyy meidän leivinuuni - joka ei vedä. Olen antamassa tälle jo purkutuomiota, sillä vetämättömällä uunilla ei paljoa tee. Saa nähdä. Nyt kuitenkin moimoi tältä erää!

Meillä on aukko seinässä!



Tätä on odotettu - ja nyt se tapahtui viimein. Tätä on veivattu niin taloyhtiön hallituksessa, suunnittelijan pöydällä kuin kaupungin rakennusvalvonnassakin + työmiehiä homman tekemiseen odotettiin kaksi kuukautta. Voitte siis ymmärtää, kuinka onnellinen tämä nainen nyt on...! Oviaukko tuli siis tulevan ruokailuhuoneen ja kirjaston väliselle seinälle, ja tähän ollaan tilaamassa Perinneovilta mittatilauksena vanhanmalliset pariovet.



Tästä pohjapiirroksesta näette paremmin, miksi tätä ovea on niin kovasti haluttu; meidän oleskelutilat tuplaantuu, tulee avaruutta ja kaikkea ihanaa... Täsäs on myös alustavasti luonnosteltu, miten kalusteet sijoitetaan, mutta niihin tulee varmasti vielä muutoksia - ja siihen on aikaa. Nyt kuitenkin ulos koiran kanssa, ja sitten toivottavasti minäkin kopeudun hommiin; on tainnut remonttiväsymys iskeä, kun laiskottaa niin valtavasti. Mutta enköhän tästä innostu, sillä nyt me viimein päästään kunnolla vauhtiin, kun oviaukko on tehty; seinien ja kattojen koolaukset, levytykset, tasoitukset, maalaukset, tapetoinnit ja lattioiden laitoit - here we come!

Porraskäytävä sai uuden värin

Viimein olen saanut porraskäytävän maalauksen valmiiksi. Ja kyllä, kyllä tuntuu niin ihanalle; saatiin viimein jotain näkyvää aikaan! Hymyilyttää. Seinän sävy muistuttaa usvaa. Portaat odottavat kesää ja tuuletusmahdollisuutta - lattiamaali kun oli sellaista myrkkyä, jota ei pystynytkään käyttämään näin talven pakkasilla ilman tuulettamismahdollisuutta.

Tässä kuvakollaasi siitä, minkälaista värimaailmaa portaikossa oli ennen; sanotaanko, että varsin puista... Katon rajan piilopaikkakin oli silloin vielä avoinna; täynnä listoja.

... ja tässä värimaailma jälkeen. Salaluukku on laitettu kiinni, katto saanut valkoisen värin, ja vanhauusi valokin sai uuden paikan. Keittiön ilmastointiputki menee varsin näkyvästi portaikossa, ja mies on kovasti sitä mieltä, että tämä pitäisi saada jotenkin piiloon. Minun mielestä se on hyvä näin - tuo sähköjohto vain piiloon. Mutta katsotaan, miten käy.



Tälle portaikossa ennen näytti, kun lähdit ullakolta alakertaan. Kuten jo sanoin; varsin puista...



Ja tälle - tai itse asissa tätä vielä valoisammalle näyttää nyt. Revin portaikon kaiteet (raa'alla omalla voimalla, hih) pois, sillä nehän olivat ihan hirvittävät... Nyt ollaan ilman kaiteita, mutta parempi näinkin. Joku kaunis päivä ehkä saadaan päätös aikaan, millainen kaide tähän sopii.

Kaiteista on vielä muistona tuo tolppa. Ja ne kaiteet vielä tosiaan puuttuu. Ja portaat pitää maalata. Mutta...

... kyllä maalauksella sai silti niin ihanaa aikaan - ja maalauksen jälkeen tämäkin pieni ikkuna katon rajassa näyttää yhtäkkiä niin somalta - niin somalta, että laitoin ikkunalaudalle Mari-skoolin ja sinne kynttilän toivottamaan herran kotiin, kun yllätys odotti häntä reissun jälkeen. Musta on vain niin kiva yllättää herra, vaikka tiedänhän minä, että omaan nilkkaan tämä kopsahtaa; alkaa pian odottaa, että joka kerta on yllätys odottamassa...

Mutta tämän yllätyksen valmistelu kannatti. Yllättävän paljon, mutta kuitenkin niin vähän suhteessa muutoksen suuruuteen tarvittiin. Maalaus on niin kivaa, etten malttaisi odottaa, milloin seuraavaksi pääsen taas maalisudin kanssa hommiin!

EDIT: Seinän maalina siis Remonttiässä sävy TVT5497. Katon maalauksessa käytin Siro himmeä sisäkattomaalia (sävyttämätön) ja listoilla kalustemaalia (myös sävyttämättömänä).

Pikkukeittiön pieni pelastus

Ullakon pikkukeittiö koki pienen pelastuksen joulukuussa. Kolusin vanhempien varastossa joukarkkien kanssa, ja löysin sieltä tämän kuvassa näkyvän pienen pöydän. Pöytä on joskus Ikeasta ostettu ja palvellut siskoni yksiössä aikoinaan. Nyt se oli ollut pihalla ja isä oli viime kädessä päättänyt kiikuttaa tämän sisälle - eikä tehnytkään tästä polttopuita. Olen tästä onnellinen; pöytä pääsi sivupöydäksi meidän pieneen keittiöön, jossa ei todellakaan ole pöytätasoja yhtään ylimääräistä. Kaiki pullollaan roinaa...

Tämä keittiö siis puretaan, kun pääsemme muuttamaan alakertaan; tilalle tulee tilavampi pesuhuone ja osaksi tämä on makuuhuonetta. Meinaan vaan, että jos joku kaipaa esim. mökilleen siistiä pikkukeittiötä, olisi tässä yksi keittiö tarjolla, jos me itse ei sitten keksitä tälle sittenkin jokin uusi rooli  - eihän sitä koskaan tiedä.

Vinks-vinks muuten; keittiötä ei kannata rakentaa paikkaan, jossa on rappuja... Heh, ei ole kovin kätevä!

Ostin tänään uuden peltipurkin; tämän kahvinsuodatin-pakkauksen. Sopii nyt kivasti tälle uudelle tasolle. Taidan arvostaa keittiötasoja juuri tämän takia; ois niin kivaa pitää esillä kivoja purnukkoja ja astioita - enemmänkin!

Kuva esillä olevasta tavarasta, jota kyllä löytyy; kirpparilta joskus löytämäni lusikkateline, keittiökoneet, viinipullon mukana tullut peltilaatikko täynnä teepusseja, sokerikippo - ja tietenkin suuren suuri grillaus- ja yleismauste. Tämän mausteen täytyy olla esillä vain siksi, että sen loppumista odottelen jo kuin kuuta taivaalta... Sen jälkeen tapahtuu jotain tosi jänskää...!

Tämä taisi olla turhaakin turhempi postaus; postaus erittäin huonosti toimivasta keittiöstä ja toivottomista yrityksistä tehdä siitä edes vähän toimivampi - ja nätimpi. Mutta nyt lähden tuonne maalaushommiin ja rapsin sen jälkeen teille muutaman kuvan - sitten on jotain jännempääkin kerrottavaa!

Talven tuntua - niin ulkona kuin sisällä

Viime yönä täällä satoi lunta; niin ihanaa. Siivosin loppiaisen aattona kodin, ja pistin joulukoristeet piiloon. Vaikka kevät on tulossa, on ihanaa fiilistellä talven tuntua vielä sisustuksessa. Tämä kuva oiva otos siitä fiilistelystä; kirpparilta nyt lomalla löytämäni rottinkituoli ja siihen lampaan talja. Ajattelin tuolin uloskurkkimispaikaksi koiralle, mutta koska hän ei saisi hypätä omin luvin sohvalle eikä nojatuoleille, olen hiljaa tyytyväinen, jos hän kurkkii tästä ulos meidän ollessa poissa kotona - ja kenties silloin loikoilisi vähemmän sohvalla...?

... Tarkka silmä huomaa, että ulkona on jopa kolme astetta pakkasta, ja meillä sisällä hädin tuskin 16 astetta, hih!

Meillä oli tänä vuonna erilainen joulukuusi - saksalaista mallia; ostin kuusen siis juurineen, eikä ole varissut! Välillä kastelen, ja hienolle näyttää edelleen, ja ajattelinkin jättää sen vielä vähäksi aikaa meidän viherkasviksi tänne sisälle, sillä normaalit isot viherkasvit varmaan kuolisivat tänne kylmyyteen, heh-heh. Piti ostaa kuuselle kaunis kori jouluksi, mutta enhän minä ehtinyt sellaisia ajatella. Kaunis kuitenkin näinkin.



Talviseen sisustukseen sopii lapsenmielisyys - kahvipaussi on kiva kruunata tällä Pikku Myy - emalimukilla, jonka ostin ihan itselle joululahjaksi.



 Kevättalven sisustusväriksi tuli vähän kuin vahingossa vihreä. Huomasin tämän väriskaalan siis vasta siivottuani ja haalittuani tavaroita laatikoista esille. Tykkään vihreästä sisustuksessa; pirteä, muttei silti liian pirteä.



Saatiin joululahjaksi ihana torkkupeitto. Tämän alla olen illat pötkötellyt, ja lukenut joululahjaksi saamani Härkösen kirjaa; kiva lukea taas pitkästä aikaa.

Tästä torkkupeitosta ei varmaan valmista tule ihan heti, mutta kovasti yritän. Kiva on kutoakin, mutta miten musta tuntuu, etten vain ehdi tehdä kaikkea kivaa...?

Aamulla kävin salilla, ja sen jälkeen söin ihanan kevyen bataatti-porkkanakeiton kera tuoreen ruisleivän. Nams! Ja ajattelin ihan vain nopeasti ottaa muutaman kuvan ja jakaa talviset tunnelmat myös teidän kanssa, mutta tunti tässä taas vierähti...

Nyt kuitenkin remppavaatteet päälle, ja alas hommiin. Herra on reissussa, ja valmistelen täällä hänelle yllätystä. En uskalla jakaa sitä yllätystä vielä osaksikaan täällä teidän kanssa, jos hän erehtyykin vierailemaan täällä blogissa. Mutta kerron teille varmasti tästä aikaansaannoksesta jo ensi viikolla. Siihen asti moikka, ja nauttikaa talvisista hetkistä!

Lautalattian maalaus..

... alkaa aivan hetken kuluttua. Eilinen päivä ja vielä tänäänkin pari tuntia siivousta takana (pölyä aivan tolkuttomasti...), ja nyt oikein jännittää, kun pääsee ekan kerran tarttumaan maalisutiin tässä huushollissa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin - ja ehkä loppuviikosta saan jo teille kuvan näytille, minkälainen tuli.

Nyt hommiin, moimoi!