Ahtaasta "kioskista" avaraksi keittiöksi

Tarina kotini muutoksesta jatkuu nyt keittiöstä. Kuten jo viimeksi tuli esille, asunnossani oli ostohetkellä parvi. Ja parven alla oli: keittiö. Keittiössä oli jopa niin sanottu kioskiluukku...! Eräs herrashenkilö oli kovin innoissaan tuosta luukusta, mutta minä en. Kuten en tunkkaisesta ja ahdistavasta keittiöstä parven allakaan.

Parvi sai siis luvan lähteä. Helppoa se ei ollut; en ole ikinä ennen nähnyt niin suuria pultteja, millä parvi oli syvällä hirsiseinässä asti kiinni. Mutta miesvoimin parvi saatiin viimein liikkeelle. Alun perin olin ajatellut säilyttää aluksi osan keittiöstä, mutta parven mukana keittiö sanan mukaisesti hajosi käsiin! Mikä oli lopulta kuitenkin hyvä lopputulema.

Säästin kaikki parven puuosat sekä keittiön osat myöhempää käyttöä varten. Ja käyttöä niille olikin; parven lautaosista rakensin uuteen keittiöön hyllyt ja vanhojen kaappien levyistä rakensin puolestaan alakaapit. Ja isälle en sanonut asiasta mitään ennen kuin kaapit olivat tukevasti paikoillaan; hän kun olisi kuitenkin vain tuhahtanut idealleni. Mutta eipä ole tuhahtanut sen jälkeen.



Keittiön päällä oli parvi ja keittiöstä "kioskiluukku". Parvi lähti ja tilalle tuli uusi saareke sekä keittiökalusteet. Parven lähdön lisäksi vaaleampi väritys ja vapaa tila ikkunan ympärillä saavat huoneen hengittämään ja näyttämään huomattavasti suuremmalle.



Parven ansiosta sisääntulo eteisestä oli todellakin käytävämäinen ja ahdas, mikä näkyy hyvin myös seuraavasta kuvasta: sisääntulo
tupaan. Keittiötasot tuovat väriä muuten varsin vaaleaan sisustukseen ja sopivat hyvin muihin asunnon kalusteisiin; ovat siis todellakin osa sisustusta. Vinkkinä: Bauhausissa leikkasivat, liimasivat ja ruuvasivat tasot valmiiksi oikeaan mittaan ja muotoon. Tämä helpotti kummasti remonttia pahimman kiireen keskellä. Samalla tavalla voit teettää esimerkiksi olohuoneeseen sohvapöydän; jykevän, kokopuisen ja varmasti ajan kolhut kestävän!



Sisääntulo tupaan ennen ja jälkeen remontin. Parven purkaminen todella aukaisi tilan; mielestäni asuntojen ja sisustuksen suunnittelussa pitäisikin miettiä enemmän sitä, mille tuntuu, kun astuu huoneeseen sisälle. Ahdas ja pimeä käytävä on ahdistava, mutta jos näet ikkunan jo ovelta, on tunnelma aivan toinen. Jälkeen-kuvassa näkyy hyvin rakentamani kaapin ovet: tehty jäljelle jääneestä seinäpanelista!




Vanhat keittiökalusteet olivat jo aikansa eläneet. Uudet kaapit rakensin lähes täysin itse, jolloin  keittiöremontin kustannukset olivat suhteellisen pienet. Yläkaappien kehikot ja hyllyt rakensin parvesta jääneistä laudoista ja ovet liimapuulevyistä, jotka koristelin levein koristelistoin. Ensikertalaisen jälki näkyy, mutta sopivat kuitenkin hyvin vanhan talon henkeen! Tiskikoneen ja säilytystilan niukkuuden takia en halunnut keittiööni tiskikaappia. Tiskikaapin kohdalle rakensin avohyllyt, minkä takia koko yläkaapisto on kevyemmän ja avaramman näköinen. Vähäiset käsitiskit kuivuvat Ikeasta ostamassani kuivaustelineessä.


Keittiöremonttini on oiva osoitus siitä, että siitä voi selvitä myös halvalla ja että purkutavaraa ei kannata heittää ainakaan heti pois. Suuri osa vanhasta keittiöstä päätyikin lopulta kaatopaikalle, mutta osa pääsi uuteen käyttöön omassa kodissani, osa sai uuden kodin ja osa odottaa vielä kellarissa sisustajan ideoita!. Lisäksi olen huomannut, että keittiön vähittäinen rakentuminen on ollut vaihtelevaa myös sisustusmielessä, ja tästä voisinkin kertoa joku toinen kerta!

Lomalainen kuittaa ja lähtee ihanan aurinkoiseen syyssäähän ulkoilemaan. Pirteitä syyspäiviä kaikille!

Katse pintaa syvemmälle

Kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan nykyistä kotiani, kaikki muut näyttöön tulleet olivat jo kääntymässä takaisin. Katsoin ympärilleni ja olin itsekin aika äimistynyt: miten puutaloasunto oli voitu remontoida näin vastenmieliseksi ja ahdistavaksi. Korkea katto tuntui kaatuvan päälle, iso parvi vei puolet tupakeittiön lattia-alasta ja seinät tuntuivat vyöryvän päälle. Todella ahdas ja ahdistava tunnelma.

Päätin kuitenkin astua peremmälle ja kiipesimme siskoni kanssa yläkertaan. Kattoikkuna valaisi yläkerran, kattoparrut toivat mukanaan mennen ajan tunnelmaa ja vaikka katto oli täällä osin melkein lattiaa vasten, ei se tuntunut kaatuvan päälle - katto olikin lakattu valkoisella kuultomaalilla.

Siskoni oli kauhuissaan kuten muutkin katsojat, mutta mielessäni alkoi pyöriä alakerran hyvä pohjaratkaisu ja mahdollisuudet sekä yläkerran idyllisyys. Ja päällimmäisenä pois juosseet katsojat; tämän voisi saada halvalla!

Muutaman viikon päästä olin kirjoittanut kauppakirjat. Omistin asunnon, joka oli aivan kauhea. Enkä ollut ikinä käyttänyt edes porakonetta! Mutta siitä se lähti, ja tänään olen kaikkien sähkökäyttöisten työkalujen ylin ystävä.

Ajattelin kertoa blogissani asuntoni muutostarinan pala palalta - omaksi muistokseni, mutta toivottavasti myös teidän iloksi ja opiksi.

Ensimmäiseksi ajattelin tuoda esille tärkeimmän ja helpoimman asian, mikä muutti kotiani viihtyisämmäksi: maali.

Tuvan katto oli aikoinaan lakattu ja oli ajan myötä mustunut. Tapetit olivat olleet valkoiset, mutta ajan myötä tummuneet. Seinäpanelit oli myös lakatutja puun väriset. Lattiaa peitti oksennuksen värinen muovimatto. Seuraavista kuvista tulee hyvin esille, miten maali, tapetti ja valaistus muuttavat ilmettä; suhteellisen helposti ja edullisesti!



Katto maalattiin siis valkoisella kattomaalilla, panelit ja listat saivat myös valkoisen värin ja seinät ihanat tapetit. Muovimaton alta ei valitettavasti löytynyt vanhoja lankkulattioita, joten rakentamisessa oli turvauduttava

uuteen lautalattiaan, joka öljyttiin.





Tuvasta yläkertaan nousevat portaat olivat myös puun väriset - ja näin hyvin hallitsevat. Maalasin portaiden kaiteet, ja nyt portaat sulautuvat hienosti muuhun seinään. Ja huomioi: portaiden alatila on tehokkaasti käytössä. 20 neliön alakerran edut ja haitat; kaikki tila on käytettävä hyväksi - ja toisaalta kaikki on lähellä!



Näin sai alkunsa tarina kotini muodonmuutoksesta. Vielä on paljon kerrottavaa, mutta koska ruokaakin on saatava, on minun nyt lopetettava.

P.S. Tätä kirjoittaessa tulee oikein kaiho mieli, sillä kaikki on nyt remontoitu eikä enää voi tehdä muuta kuin muistella ja toivoa, että se haaveeni kesäpaikka löytyisi pian - pääsisi taas sutimaan ja nikkaroimaan. Jos siis tiedät Vehmaan, Taivassalon tai Uudenkaupungin suunnalla 1900-luvun taitteessa rakennetun maalaistalon, vinkkaa minulle. Olen hyvin kiinnostunut, jos huoneet ovat korkeat, on vanhaa tunnelmaa ja jos talon rakenteet ovat kunnossa.  

Syksy saapui Portsaan

Tulin tänään töistä kotiin ja pihalle oli sadellut kirkkaan punaisia vaahteran lehtiä. Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa tuo hetki.


Oven vierellä valkoiset krysanteemin kukat yhdessä punaisten vaahteran lehtien kanssa; ihana asetelma ja syntyi kuin itsestään! Krysanteemi kasvaa vanhassa valurautaisessa pannussa. Tässä samalla myös ostosvinkki: näitä syksyn pikkupakkasia hyvin kestäviä krysanteemejä on tällä hetkellä edullisesti myytävänä. Esimerkiksi Hong Kong mainosti viikonloppuna, että kaksi krysanteemia saa 6 eurolla.



Havukasvit tuovat vehreyttä syys- ja talvikuukausille, kun puiden lehdet lakastuvat. Kastelukannu on Ikeasta.

 

Myös syksyn hedelmät ja marjat tuovat nautintoa niin makuhermoille kuin sisustajan silmillekin. Viimeisessä kuvassa vanhempieni pihamaalta kantamani hedelmät, joita säilytän kylmässä eteisessä kakkukuvun suojassa - piilossa näin siis myös kärpäsiltä.Nautitaan siis syksyn värisadosta, lehtikasoista ja sateenropinasta!

Pienelle prinsessalle

Minusta tuli eilen sylikummi aivan taivaallisen ihanalle prinsessalle. Ja prinsessahan ansaitsee prinsessan arvoiset juhlat ja lahjat. Seuraavassa muutamia otteita juhlista.




Jos ostan jotain uutta, ostan mielläni sellaista, joka kestää hyvin ajan kolhut ja temmellykset - vaikka maksaakin sitten vähän enemmän. Päätin ostaa kummitytölleni aterimet, joille tytöllä on käyttöä ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ja miksei siitäkin eteenpäin; itsellä lapsena saamani samankaltaiset aterimet ovat ainakin vieläkin käytössä! Näitä kauniita nallekuvioisia Villeroy & Bochin aterimia myy mm. Stockmann.

 

Ristiäiset pidettiin kotona, ja sain luvan kattaa pöydät ja koristella kodin juhlakuntoon. Juhla-aamuna herätessäni oivalsin vasta, että haluan prinsessan kuvan esille juhliin. Onneksi tytön mamman tulostimesta löytyi väriä ja tytön kasvoille hymyä, kun prinsessaa kuvattiin kaiken muun sählingin keskellä ristiäisaamuna. Läheiseni saavat monesti "toimintaa" elämäänsä päähänpiistojeni vuoksi... Mutta vaiva kannatti; prinsessan kuva oli vastassa heti sisälle tultaessa. Kuvaa olivat somistamassa vanhat pienet nallet, jotka saivat vaaleanpunaiset rusetit kaulaansa.

Kummityttöni kastemekko oli sama kuin missä minut ja siskoni on kastettu. Äitimme on tehnyt kastemekon aikanaan oman morsiushuntunsa kankaasta. Mekossa siis todellakin oli tunnetta ja muistoja mukana! Tässä siis ideaa myös muille; vanhoista vaatteista, liinoista ja esimerkiksi hunnusta voi halvalla ommella tai teettää uusia vaatteita tai miksei kodintekstiilejäkin, kuten tyynyjä. Halvan hinnan ja ekologisuuden lisäksi "uusissa" tekstiileissä on näin ollen myös tunnearvoa!

 

Kärräsin juhla-aamuna paikalle muutaman astiaston, jotka henkivät prinsessamaista tunnelmaa; mustavalkoisia ruusuin koristeltuja astioita. Jos joku kiinnostuu kuvan astiastosta (sisältää 6 paria kahvikuppeja kahden alulautasen kera, sokerikon ja kermakon), tule ja osta pois. Pyydän koko satsista 30 euroa. Todella soma kokoonpano, mutta kaappini hyllyt eivät enää kanna näitä kaikkia kuppeja.

Myös alla oleva tarjotin on myytävänä; kaunista henkeä ja romantiikkaa 6 eurolla! Jos kiinnostuit, ota yhteyttä. Voin lähettää myös lisäkuvia.

Lopuksi minun täytyy kertoa teille tilastoista; blogissani käytiin elokuun aikana yli 700 kertaa! Olen todella otettu; kävijöitä oli jopa Venäjältä ja Yhdysvalloista asti. Olisi mielenkiintoista tietää, miten he ovat löytäneet sivuilleni.

Kiitos joka tapauksessa mielenkiinnosta teille kaikille, ja rentoa sunnuntain jatkoa!

Lukuhetkien nautinnot

Illat pimenevät ja ilmat viilenevät. Nyt on hyvä aika pukea villasukat jalkaan, sytyttää kynttilät ja käpertyä lämpimän filtin alle lukemaan hyvää kirjaa. Haaveenani on, että joku kaunis päivä minulla on oma huone kirjoille ja siellä pehmeä laiskanlinna, johon uppoutua lukemaan.



Tälle omassa lukusopissani voisi esimerkiksi näyttää. Kuva on vanhan sisustuslehden sivuilta, joka oikein kutsuu katsojaansa – eikö?Kyseisessä kirjastossa kirjoille on rakennettu paikka katonrajaan, mutta lisäksi kirjoja on piilossa lipastoissa ja esillä rennosti kasattuna niin lattioille kuin lipastojen päällekin. Kirjat eivät hallitse tilaa, kun niitä on sommiteltu eri paikkoihin eri tavoilla. Kirjaston sohvan ei tarvitse olla viimeistä huutoa, vaan tärkeintä on sen mukavuus ja se, että voit lukiessa hyvällä omalla tunnolla juoda vaikka iltateen kera lämpimien leipien. Tässä kirjastossa sohva on päällystetty valkoisella peitteellä, joka samalla suojaa sohvaa likaantumiselta, ja sohvalle heitetty pehmeä huopa lämmittää lukijaansa. Kirjastoa suunnitellessa tulee muistaa sohvan vierelle pieni pöytä, johon voit nostaa teekupin tai karkkikipon lukemisen lomassa.



Kirjojen säilytys vaatii mielikuvitusta, sillä muuten kirjat alkavat helposti hallitsemaan tilaa – sekavalla värityksellään ja pienpiirteisyydellään. Hyvä keino on piilottaa kirjat – tai lopettaa niiden säilyttäminen ja laittaa ne kiertoon. Itse myyn suurimman osan lukemistani kirjoista kirpputorilla, mutta ne, jotka säilytän, pääosin piilotan, koska yllä kuvaamaani ihannekirjastoa minulla ei vielä ole. Muutama viikko sitten keksin uuden säilytyspaikan kirjoille; vanhojen viinipullolaatikoiden sisälle! Siellä ne ovat helposti saatavilla, mutta pysyvät pölyn ulottumattomissa. Ja jos kirjoja kertyy enemmän, voi aina poiketa Alkoon kyselemään laatikoita ja koota ”hyllystä” korkeampi ja leveämpi.

 

Kuvassa on makuuhuoneeni laiskanlinna, joka toimii paitsi luku- myös huokailupaikkanani; varsinkin maanantaiaamuisin on hyvä omistaa tällainen paikka. Laiskanlinnaa koristaa äitini aikoinaan virkkaama päiväpeite, joka on jo 30 vuotta vanha. Jos kiinnostuit tästä kauniista kalusteesta, ota yhteyttä. Myyn sen hintaan 40 euroa, jos vain itse pääset hakemaan sen kotiisi.

Nyt iltalenkille ja sen jälkeen ansaittu iltapala- ja lukuhetki...


Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille, ja nauttikaa pimenevistä illoista kera kirjojen, kynttilöiden ja lämpimien filttien!