Valloittava valokuvaseinä

Perjantaina viikonlopun alun kunniaksi myönsin viimein myös sisimmälle itselleni, että saamme asua ullakon "väliaikaiskaksiossa" vielä kauan; ainakin vuoden. Ja tästä johdannaisena; en halua vuotta vain odottaa ihanaa kotia, vaan haluan jo nyt asua sellaisessa! Eli tuumasta toimeen ryhdyin eilen pistämään yläkerran kotia kuntoon; pengoin laatikot läpi ja etsin koriste-esineitä ja tauluja esille. Keskenhän työ jäi, mutta tämän tauluseinän sain valmiiksi (niin valmiiksi, kuin sisustus voi kodissamme olla...) ennen yöunia. Minusta tästä tuli valloittava; seinä täynnä muistoja ja rakkaita ihmisiä. Ja uskalsin rei'ittää seinän täyteen tällaisella vauhdilla ilman miehen mielipidettä, sillä tätä katsellaan todennäköisesti ja toivottavasti vain vuoden; sitten menevät nämäkin seinät uusiksi. Ja nämä seinät muuten OLI jo TÄYNNÄ reikiä - ullakolla asuneilla tytöillä taisi heilläkin olla tässä tauluseinä - tai sitten taulujen paikat vaihtelivat reippaassa tahdissa.



Tässä kuva seinän paikkailujen jälkeen ennen tauluja; aika tyhjä ja tylsä. Ja voitteko ymmärtää, kuinka paljon taistelin itseni kanssa, etten kävellyt maalikauppaan ja ostanut uutta maalia seinään + ajatuksissa kävi jo katon maalaaminenkin... Mutta hillitsin itseni; yritämme nyt tosissaan remontoida ensin vain kaksi kerrosta; kolme kerrosta voisi olla ehkä jo liikaa - vai mitä?



Ja tässä vielä lopuksi eilinen löytö kirpparilta. Vanha silitysrauta, jonka ostin kirjastoppariksi! Aivan valloittava - eikö? Ja tämä onkin hyvä jatkumo siihen, mitä minun piti tehdä, kun avasin koneen. Olen aloittanut täydennysopinnot, ja minun pitäisi tänään kirjoittaa oppimispäiväkirjaa sekä tehdä kotitehtäviä. Kuinka helppoa ja mukavaa onkaan kirjoittaa sisustusblogia... Tässä sen näkee; tämä juttu on valmis, mutta oppimispäiväkirjassa en ole pääsyt vielä alkuunkaan. Huh-hei, mut nyt pakko aloittaa. Reipasta sunnuntaita myös sinulle!

Lekolauantai...



Tämän päivän olen pyhittänyt itselleni; olen ollut koko päivän ihan yksin ja tehnyt just sitä, mitä mieli milloinkin tekee. Vaikka on aivan mahtavaa elää ihanassa parisuhteessa, nautin kyllä niin paljon myös yksin puuhastelusta. Aamulla paikkailin yläkerrassa rauhassa seinien reikiä, ja lopun päivää olenkin kuljeksinut kirpputoreilla ja kaupoissa - ja löytänyt kaikkea muuta kuin piti - paitsi kuvassa olevan pienen havukasvin sekä vessaharjan. Kuvassa joskus kirpparilta haalimani ämpäri, jossa uusi havukasvi callunojen seurassa ilahduttaa nyt meitä ja ohikulkijoita.



Ja tässä kuva viime viikonlopun aikaansaannoksista; callunat somasti rivissä huussin laudoista rakennetussa kukkalaatikossa, ja taustalla näkyy meidän halloween-kurpitsa. Kurpitsa nostettiin kerran ylimmälle portaalle - ja siellä se nyt sitten vain on - on nimittäin niin painava, ettei tämä tyttö sitä juuri liikuttele. Nimimerkillä "haluaisin sen tuolta paremmalle paikalle..." 



Väsynyt koira viikon "aktiiviloman" jälkeen. Urhon lempipaikka: valkoinen - ainakin vielä - lampaantalja, johon se meni aina, vaikka kielsin, ja lopuksi annoin periksi. Tämän päivän ostoslistalla oli siis uusi lampaantalja makuuhuoneeseen - ja vanhassa saa Urho nukkua nyt kauniita koiranunia...

Yläkerrassa on muuten kauniit jalkalistat, mutta nekin hiukkasen irvistelevät sieltä täältä. Tämän viikonlopun missiona minulla on muuten sisutella yläkertaa - sen takia seiniäkin paikkailin, jotta saisin tehtyä sinne uusia reikiä, heh-heh! Toivottavasti ehdin tehdä kaikki suunnitellut jutut; aika menee hurjan nopsaa, kun on kivaa - ja viikonloppu, eikö?

Mutta nyt siis hommiin; kaikkea kivaa myös sinun viikonloppuun!

Hengähdyshetki



Koulutusmatka tuli tarpeeseen. Anteeksi ystävilleni Helsingissä, sillä päätin ottaa hotellihuoneen, hengähtää ja olla vain yksin. Pitkän koulutuspäivän jälkeen kävin juoksemassa Espoon rantoja, sitten kuumaan suihkuun ja nyt vain luen ihania blogeja, joissa - voi kauhea - kirjoitellaan jo joulusta... Ehkä voin vetää remontin piikkiin, mutta itse sain vasta eilen syyskukkia rappusille...! Mutta nyt en stressaa sen enempää, vaan nautin olostani sohvalla ihaillen välillä tuota ihanaa maisematapettia. Kuva kertoo hyvin tunnelman; hämyisän rauhallinen, ja juuri sopivasti valoa luomaan kotoisan olon tähän hiljaiseen hotellihuoneeseen. Vain kynttilä puuttuu.

Tunnelmallista iltaa myös sinulle...



Vanha kellarin tiiliseinä

Tässä eilisen ja tämän aamun tulos; vanha rosoinen tiiliseinä pääsi näkyviin valkoisen rappauksen alta - ja voi että tästä tulee hieno! Kellarin putket oli ennen koteloitu paneeleilla mitä eriskummallisimmin mutkin, mutta meillä suunnitelmissa pyöräyttää putket ilmastointiputkien suojiin - ja antaa putkin vain näkyä; kellarissa kun ollaan. Eli tänne on tulossa kunnon kellaritunnelma - ja tässä mahtava alku sille tunnelmalle, eikö??

Kynttilä, kukkapuska sekä rappioromantiikkaa vuosipäivän kunniaksi



Yleensä sytytän vain illalla kynttilän lyhtyyn, ja kun tapahtuu jotain kivaa kotona. Mutta nyt päätin sytyttää kynttilän jo aamusta lyhtyyn. On niin mahtavan syksyinen ilma; hämärää, sateista, tuhruista - ja onhan tänään myös aihetta juhlaan; tänään on meidän vuosipäivä!



Tällaisina aamuina kiitän, että minulla on "riesana" koira. Jos ei olisi, en olisi astunut ulos, koska siellä sataa. Mutta lenkillä huomasin, kuinka ihanan raikas aamu oli, ruskan värittämiä lehtiä jokapuolella ja vesisade kastoi naaman kauttaaltaan. Ihana tunne. Kuvassa on muuten ensimmäinen lahja, jonka saimme uuteen kotiin; äitini käärimä harja, joka on todella ollut tarpeeseen näinä päivinä, kun portaat ovat tuon tuostakin täynnä purkuroskaa. Huomaatteko ihanat kosteuden pisarat myös harjassa? Kaunista. 

Lenkin varrelta ilmeisesti joskus rautatien alle jääneeltä, hylätyltä vanhalta pihamaalta otin puskasta mukaan oksan, jonka annoin itselleni vuosipäivän kunniaksi, sillä suuresti epäilen, että mies sellaista ymmärtäisi tuoda mukanaan. Eikä tarvikaan; hän on juuri paras sellaisena kuin on! Korallikannukan oksa toivottaa nyt meitä tervetulleeksi kotiin kastelukannussa, jonka paikka on edelleen vanhan naapuripapan penkin päällä.

Ja tässä sitä lupaamaani rappioromantiikkaa; vanhan tiiliseinä purku, jonka aloitin heti aamulenkin jälkeen. Ja pian totesin, että se on aivan pirun rasittavaa hommaa! Otin siis tuumaustauon, räpsin muutaman kuvan mieltä rauhoittaakseni ja tulin katsomaan netistä, löytyykö täältä vinkkejä työhön. Eipä juuri, paitsi seinän käsittelyyn sen jälkeen, kun se on saatu esille... Suomi24:sta löysin mm. seuraavia kommentteja:

"Näkisin ainoaksi ratkaisuksi käsivaraisen hionnan ja silikonipitoisella (saa kaupoista laattasaumojen käsittelyyn) aineella loppukäsittelyn jolloin puhtaanapito helpottuu ja saumoista lähtevä kalkkilaastinpöly sitoutuu."

"Tarkoitin mekaanisella lähinnä koneellista hiontaa tai hiekkapuhallusta. Jos haluat käyttää siihen aikaa niin kokeile karhunkieltä tai teräsvillaa, kumpi parempi. Saumoja voi kaapia syvemmälle ja täyttää maakostealla kalkkilaastilla mutta sauma pitää jäädä rösöiseksi (karkea harja). Vanhaa ruukintiiltä saa nykyisin, että voit vaihtaa huonokuntoisia pois. Poraa kiviporalla laasti pois ja uusi tiili tilalle."

Ja yhdellä kirjoittajalla taisi olla helpompi seinä, kuin meillä: "Lauantaina hakkasin rappauksen pois ja sen jälkeen teräsharja soi. Saumat aion käsitellä puusepänliima/vesiseoksella 1:3. jotkut ovat käyttäneet käsittelyyn Sasu-saunasuojaa, mutta se jättää -siis jos vetää yli- tiilen pinnan kiiltäväksi. Itse jätän tiilen pinnan au naturel ja käsittelen vain saumat."

Eli näissä merkeissä vuosipäivä vietetään, mutta illalla ajattelin kuitenkin helliä itseäni; käydä salilla - ja sen jälkeen mennään Pinellaan syömään hienosti ja otetaan ehkä pitkästä aikaa jopa viinilasillinen.

Tämä onnellinen kuittaa, ja lähtee takaisin kellariin hakkaamaan kiveä.

Kakluunin ensiroihut..

Tänään sytytin ensimmäistä kertaa tulen kakluuniin. Juuri sitä ennen olo oli varsin epätoivoinen; täällä tuntuu kaikki menevän alas; ensin katto, sitten seinät, ja lopulta myös lattiat. Lisäksi vanhojen dilemmojen lisäksi uusia; kellarin kaivot eivät tunnu vetävän... 

Mutta kun katselin tätä tulen roihua hetken, oli mieli jo paljon parempi! Ja on tässä onneksi muitakin ilon aiheita...

Vessan lattian alta paljastui; vanha lautalattia!! Ja tätä on löytynyt myös muista nurkista, eli elämme toivossa, että saamme sittenkin aidon vanhan lautalattian kaikkien parketti-, muovi- ja levykerrosten alta! Toki tämä teettää aivan uskomattoman paljon lisätyötä, mutta eiköhän se kannata?!



Ja kellarista löytyi vanhaa tiiltä väliseinien alta; jos tämän paljastaisi esiin, ja toisi kellariin oikeaa kellaritunnelmaa?

Tämä tältä erää; nyt takaisin purkuhommiin - ja toivottavasti kakluuni alkaa pian lämmittää näitä raskaan remontin raatajia...



Väliaikainen koti ullakolla

Väiaikainen kotimme ullakolla alkaa onneksi pikkuhiljaa näyttää asuttavalle; muuttolaatikoista suurin osa on tyhjennetty ja loput kannettu keskikerroksen keittiöön, jossa toivon mukaan ei remontoida vähään aikaan. Yläkerrassakin moni asia repsottaa, kuten listat, lattia on naarmuilla, seinät täynnä ruuvien jälkiä, jne. Mutta kyllä tähänkin näemmä tottuu. Ja kattoonkin on alkanut tottua, vaikka oli aluksi aivan kauhean näköinen...

Kuva "makuuhuoneesta", joka on ainoa huone, josta kehtaa kuvan jakaa; illalla jos siivoaisin vielä, ja pistäisin kotia vähän sievemmäksi; nyt kun tiedän, missä mikäkin suurin piirtein on - ja kun sain päivän remppajutut jo hoidettua; eli kellarin laatat on jo revitty pois! Enpä oisi uskonut, että näin nopeasti, joten tavoitteet olivatkin aivan alakantissa.

  



Kaksi viikkoa, ja mitä olemme saaneet aikaan...?




Aloitimme purkamaan olohuoneen kattoa jo ensimmäisellä viikolla, ja tässä lopputulos; emme ole siis edistyneet tässä tämän pidemmälle. Eikä ollut tarkoituskaan. Halusimme vain katsoa, löytyykö levyjen alta vanhaa panelikattoa. Ei löytynyt.

 

Aloitettiin purkamaan olohuoneesta myös kaappia, mikä sekin jäi tähän vaiheeseen... Tässä taisi olla tarkoituksena tsekata, nähdäänkö parketin alle, eli löytyykö sieltä vanhaa lautalattiaa. NO, ei löytynyt.



Ryhdyttiin purkamaan pesuhuonetta tarkoituksena saada homma valmiiksi eiliseksi...



Ja tässä tulos; ette voi arvata, kuinka monta muovimattoa ja levyä tänne oli laitettu - aina vain uutta kerrosta päälle... Ei siis saatu purkua kuin lähes valmiiksi ja nyt viikonloppuna pitäisi saada, jotta saataisiin remppareiskat tekemään tarjousta työstä. Vessanpytty oli kostuttanut jonkin verran lattiaa, mutta ainakin vielä näissä kerroksissa näyttää, ettei vahinkoa ole syntynyt; toivotaan parasta myös loppukerroksille!

P.S. Voitteko kuvitella tähän hienostuneen ison vessan... Jees, sellainen siitä vielä tulee, heh!



Suunniteltu ja selvitelty, ja selvitelty, ja pian myös itken, tätä oviaukkoa. Ei ole muuten helppoa saada oviaukkoa kantavaan hirsiseinään, vaikka asiantuntijan mukaan se on kyllä toteutettavissa. Mutta sitkeys toivottavasti palkitaan, ja joskus tässä on kauniit pariovet kirjastohuoneeseen.



Päätetty tehdä alakerran kellariin arkisisäänkäynti, minkä takia tähän lukkomekanismiin on suunniteltu hieman modernisointia. Ja uskokaa tai älkää; tämä on edistynyt! Ensi viikon keskiviikkona tänne tulee lukkoseppä, jonka jälkeen pääsemme tästä ovesta ulos - mutta toivottavasti myös sisään!



Ja lukon lisäksi: Kaikki huoneiston lasikuitutapetit on revitty alas! Kerrankin meitä suosittiin; tapetit oli ilmeisesti kiinnitetty liimalla tms., sillä nämä lähtivät suhteellisen helposti. Toki seinissä on vielä paljon lasikuitua jäljellä, joten lasipölyä saadaan hengittää vielä monia tunteja.



Ja tämäkin kohta "tarkistettu"; huishoikoon pois tämä epämääräinen seinänkappale - vielä joku päivä siis. Avaruutta kaivataan tähän sokkelikkoon... Ja katsokaa muuten kuinka kauniit portaankaiteet meillä on, heheee... Huh-huh, ja tuota ruskeaa paneelia löytyy vaikka millä mitalla näissä portaikoissa!



Ja mitä minä tänään teen; puran tämän lattian. Heh, ymmärrätteköhän, miksi me ei olla saavutettu juuri mitään tavoitteita...? Vähän turhan suureelliset ovat tavoitteet suhteessa käytettävään aikaan, mutta aina pitää pistää rimaa vähän korkeammalle... Eikö? Nyt on pyykkikone varmaan jo pyörinyt, ja pääsen suojaamaan tuon pyykkikammion - ja hommiin. Hauskaa viikonloppua teillekin! Ja hei vielä:



... jos tarvitsette todella yksinkertaista ja suhteellisen siistiä vessan kalustoa, ottakaa pian yhteyttä! Tämä lähtee varmasti halvalla, ja pian huutonettiin, jos teistä ei kukaan kiinnostu!

Näihin sotkuisiin kuviin, ja näihin kiireisiin tunnelmiin; moikka!