Vauvavalmisteluja vauvan huoneessa

Viimeiset kaksi viikkoa on pyykätty, ja hyödynnetty elokuun lämpimiä päiviä ja taloyhtiön pyykkinaruja. En ole ostanut yhtään uutta vaatekertaa pienoiselle; kaikki on saatu tai olen haalinut kirpputoreilta. Ja vaatetta on PALJON; uskoisin, ettei ainakaan näitä pienempiä kokoja tarvita enempää, mutta sehän kuulemma riippuu paljon myös puklun määrästä.

Kellarissa talven viettänyt lipasto pääsi viimein pyykkäyksen myötä työlistalle. Lipastohan raahattiin talvella lumen keskeltä kaatopaikalta (tarina siitä täällä). Lipasto hiottiin, takalevy ja laatikot korjattiin, pinnat maalattiin sävyttämättömällä kalustemaalilla ja vaihdettiin uudet nupit, jotka löysin Indiskasta. Reunimmainen kaapin ovi repsottaa ja ovet ovat muutenkin vähän vinksin vonksin; ovat vähän vääntyneet kosteudessa. Mutta ajattelinkin vauvan nurkkaukseen Huvikumpu-meininkiä, joten repsotushan vain sopii tänne! Vauvamme ensimmäinen oma kaluste on siis suoraan kaatopaikalla ja vanhempien rakkaudella kunnostama! Lipasto sai paikkansa vauvalle nyt heinä-elokuussa remontoituun huoneeseen; tästä remontista kuvia myöhemmin, kun sekamelska on syrjäytetty myös muissa nurkkauksissa.

 

Lipaston vieressä minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen sisustusostos; heh se on lammas! Varsin persoonallinen sisustuselementti, mutta kovin suloinen; tuliainen Tallinnasta. Mieleen muistuu tätä kirjoittaessa, kuinka kippurassa nauroin, kun myyjät yrittävät saada tätä "pakettiin", ja me selkä vääränä kannettiin tätä laivalla ja laivasta parkkipaikalle, kun muut pitivät käsissään juomatölkkejä nautiskellen kesäauringosta...

Lipaston kunnostus tuli äkkiä listoille, koska vauvan vaatteille ei ollut paikkaan pyykkäyksen jälkeen. Nyt on paikka; myös henkarivaatteille, hih! Yhdestä kaapista puuttui välihylly, ja pyysin jo miestä sahaamaan hyllyn tähän. Hyllyä ei kuulunut, unohti varmaan kiireen keskellä, mutta ei haittaa; tämä nainen päätti ottaa valkoista narua ja kaksi ruuvia, ja tuloksena on tämä "vaatetanko"...! Aika omaperäinen, mutta jaksaa kantaa hyvin nämä kauniit villanutut, joista osa varmaan pääsee myös seinälle roikkumaan, jahka löydän jostain laatikosta meidän kaikki seinäkoukut. "Tangossa" roikkuu minulle aikoinaan kudottuja nuttuja, minun ensimmäiselle kummitytölleni kutoman nutun, joka on kiertänyt kaikki kolme kummityttöäni, ja nykyisen kummityttönikin nutut - sekä muutama kaunis kirpparilöytökin. Kohta tulee talvi, ja näille villanutuille on varmasti käyttöä täällä puutalossa.

Kehtoa etsittiin netistä, antiikkiliikkeistä, kirppareilta ja kavereiden ullakoilta. Lopulta se löydettiin kotikatumme toiselta puolen, Portsapäivien kirpputoripöydästä! Olipa helppoa kantaa kehto kotiin, ja kauniskin se on. Tehty vanhan malliseksi, mutta ihan 2000-luvulla käsityönä, sopivasti kuitenkin kulumia, joita ei edes lähdetty korjaamaan. Hyvä näin vanhan ja kuluneen näköisenä. Sisäpinnat maalasin kuitenkin kalustemaalilla, sillä kehdon päätyyn oli painettu kuva, joka ei ollut täysin meidän makuumme. Sänkypeiton löysin aikoinaan kummitytölleni kirpparilta, ja nyt tytön äiti kiikutti peiton minulle. Olin kuulemma silloin sanonut, että jos minä saan joskus vauvan, haluan tämän omalle vauvalleni takaisin. En muistanut tätä, mutta hyvä, että tytön äiiti muisti; suloinen peitto ja juuri passelit värit vauvamme huoneeseen!

 

Tässä vauvavalmisteluja kerrakseen, ja henkistäkin valmistautumista harjoitettu; minulle järjestettiin nimittäin yllätysvauvakutsut, ja täytyy sanoa, että minulla ei ole ollut pitkään aikaan niin kivaa ja hauskaa iltaa kuin tänä kyseisenä iltana oli. Niin paljon hyviä ja koomisia tarinoita sekä vinkkejä vauvan hoitoon ja elämään jälkeen vauvan. Kiitos teille ihanille ystäville näistä kutsuista; olen koko sydämmestäni erittäin iloinen, että järjestitte kutsut! Teki hyvää tämän isomahaisen remppanaisen elämään!