keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vanhan talon kukat, osa 3


Ruokailuhuoneen pöydälle ostin muorinkukan. Ihana nimi ja ihana on kukkakin. Paksulehtinen, eli sopii kuulemma näihin oloihin. Kaverina hänellä on täällä nyt myös vaaleanpunaisia tulppaaneja sekä hyvin ohut muratti"rengas". 

Löysin muorinkukan astian joskus aikoja sitten kirpparilta. Näyttää vähän pokaalille, enkä oikein tiedä, mihin tarkoitukseen tämä on valmistettu. Minulla se on toiminut kuitenkin hyvin, ja monessa tarkoituksessa ;) Nyt kukkaruukkuna.

Viime viikolla löysin kirpparilta myös muutaman pienen vanhan maitotönikän; ihana kukkamaljakko - ainakin mun mielestä! Sopii tänne kuin nenän päähän. Ja muratti pääsi joulukukalta vapautuneeseen koriin kasvamaan toivottavasti muhkeaksi ja kauniiksi!

Toiseen maitotönikkään pistin kasvamaan alla näkyvän kukan, jonka nimeä en tiedä. Ihmeellinen kukka, joka on selvinnyt minulla monta vuotta, vaikkakin alalehdet ovat pikkuhiljaa kuolleet ja varsi on näin ollen kasvanut alhaalta päin ;)

Mutta tässä oli tämä tarina. Ihana huomata, että olen saanut taas uusia lukijoita joukkooni - ja samalla olen itsekin löytänyt useita uusia tuttavuuksia täältä blogistaniasta! Laitoin kaikki seuraamani blogit tuohon sivupalkkiin, joten sieltä löydät koko liudan, joita luen, kun ja jos ehdin :)

Enää tarvitaan 12 uutta lukijaa, ja sitten voin laittaa ihanan arvonnan pystyyn! Jos siis käyt täällä, muttet ole rekisteröitynyt lukijakseni, olen tuikionnellinen, jos sen teet - paitsi arvonnan myös sen takia, että on kiva kuulla teistä ja "nähdä" teitä :)

Talvisia päiviä jokaisen kotiin ja pihamaalle!


maanantai 28. tammikuuta 2013

Vanhan talon kukat, osa 2


Viikonloppuna sain myös muratit multaan, ja nämä kaunokaiset päätyivät vessan ikkunan laudalle. 

Vessassa on siis ikkuna ja vieläpä ikkunalauta; aivan mahtavaa. Ikkunalauta saatiin itsestään siten, että seinään asennettavan vessanpöntön koteloa kasvatettiin sekä leveydessä että korkeudessa; ja nyt siis näyttää, ettei koteloa edes ole, vaan se osa seinää. Tykkään, vaikka itse sanonkin ;)

Viikonloppuna listotettiin, mutta vieläkin keskikerroksesta puuttuu listoja; kuten tästä vessan ikkunasta. Mutta hyvinkin voiton puolella ollaan!

Olen aika huono ostamaan leikkokukkia, joita nyt on blogit pullollaan; mielummin ostan huonekasveja, joista on iloa pidempään. Olen vissiin vain niin saita, sillä olen samalla myös niin onnellinen ja otettu, kun joku tuo minulle tai meille kukkia. Viime viikolla ystävykset kävivät meillä, ja sain tulppaaneja. Katsotaan siis, jos tulee juttu vielä vanhan talon kukista ruokailuhuoneessa ja kirjastossa, jolloin pääsevät nekin tulppaanikaunokaiset tänne sivuille <3 p="">

Kaunista talvipäivää sinne; täällä on satanut lisää lunta ja on niin talvista että! Itse nautin aamupäivällä talvikelistä vaunukävelyllä, ja nyt ikkunasta katselemalla - porvoolaista suklaakahvia ja puolukkapiirakkaa samalla nautiskellen :)


lauantai 26. tammikuuta 2013

Joka ilta, kun lamppu sammuu...


Toista iltaa tyttären kanssa kahden. Oma tunnelmansa olla kahdestaan; voi vaikka kuvata prinsessaa ja tilanteita monesta kulmasta ;) 

Eilen nukkumaan mennessä tartuin ihanaan tunnelmaan makuuhuoneessa ja ikuistin sen.

Pian nukkumaan; kauniita unia myös sinulle!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Vanhan talon kukka


Tässä sellainen nyt on; sopii vanhaan taloon, ja pitäisi kestää vähän "kylmempiäkin kelejä". Aloin nimittäin jo ahdistua, kun lähes kaikki kukat ovat kuolleet puutalossa asumisen aikana. Nyt kysyin kukkakaupassa, mitä minun oikeasti kannattaisi ostaa tällaisiin oloihin. Kehottivat ostamaan paksulehtisiä huonekasveja. Ja minähän ostin.

Sant paulia on ihanan perinteinen, vanhanaikainen ja suloinen - sekä paksulehtinen. Niinpä ostin kaksi sellaista keittiöön. Lisäksi ostin muutaman muorin kukan, joista pitää laittaa muutama otos myöhemmin, kun saan ne istutettua ruukkuihin - sekä kaksi murattia; näitä on ennenkin ollut, ja jotenkin olen saanut ne pysymään elossa, vaikkeivät paksulehtisiä olekaan :)

Kävin tänään kirpparilla pitkästä aikaa. Kirppari on niin suuri, että minun pitää käydä siellä aika- ja raharajalla; muuten siellä menisi kevyesti kolme tuntia ja rahaa tuhottomasti ;) Löysin sieltä ihanan palkinnon, jonka ajattelin laittaa jakoon, kun 100 lukijaa on tullut täyteen; olen siis vähän malttamaton, sillä 19 lukijaa puuttuu vielä - mutta sellaisia kun ei löydä ihan joka päivä, niin pitihän se ostaa :)

Alla kuva vielä keittiöstä. Tämän viikon olen maalaillut listoja, ja huomenna tämäkin kyökki saa viimein katto- ja ikkunalistat paikoilleen. Kellarissakin olen maalaillut kattoja ja seiniä, joten viikko mennyt varsin aikataulutetuissa merkeissä. Mutta ihanaa, kun saa näkyvää aikaan!

Olen löytänyt taas tällä viikolla yhden kivan blogin, jossa asutaan puutalossa tässä ihan lähellä. Kuinka kiva on tehdä tämä löytö, tutkia talo huone huoneelta ja tutustua tätä kautta talon väkeen. Tännekin on tällä viikolla tullut uusia lukijoita, ja toivotankin heidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi; toivottavasti teilläkin on ollut yhtä kivaa kuin minulla oli Sinisen talon väkeen tutustuessani :)

Kauniita hetkiä viikonloppuusi!


maanantai 21. tammikuuta 2013

Räsymatto portaikkoon


Räsymatot portaikossa ovat ihastuttaneet vieraita - ja ihmetyttäneet; miten nämä on saatu tähän kiinni. Senpä takia ajattelin postata tästä oivalluksesta myös teille, jos joku teistä saa tästä vinkin portaiden sisustamiseen. Kaunistavat portaita, mutta myös lämmittävät varpaita ja suojaavat portaita kulumiselta. Esimerkiksi tämä meidän karvainen riiviö saa kynsillään portaissa paljon aikaan, kun ravaa niitä eestaas...


Kävin kaiken maailman mattoliikkeet läpi etsiessäni mattoja portaisiin, eikä oikein napannut; käytävä- ja porrasmatot, joita tarjosivat, olivat niin moderneja tähän taloon. Sitten KodinAnttilassa, kun olin sielläkin käynyt käytävämatot läpi, osui silmät näihin räsymattoihin. Mietin kaksi kertaa, soitin miehelle, ja päätin siinä samassa rytäkässä ostaa matot. Mikä voittaja-olo minulla olikaan, kun olin selättänyt modernit matot ja saanut nämä kaunokaiset!

Sitten etsimään porrasmattojen pidikkeitä. Entisessä asunnossani sellaiset oli, mutta miten vaikea niitä olikaan kaupoista löytää. K-raudassakaan eivät edes ymmärtäneet, mitä tarkoitin. Yhdestä mattoliikkeestä olisin ne saanut tilaamalla, mutta mikä hinta...?!

En maksanut, vaan kävelin rautakauppaan mieheni kanssa, enkä kysynyt keneltäkään myyjältä apua, koska eivät ilmeisesti ymmärtäneet, kuinka helposti toteutettavasta mekanismista oli kyse.

Ostettiin rautatankoa ja silmuruuveja. Mies sahasi tangot sopivan mittaisiksi ja sitten silmuruuvit portaisiin kiinni - ja se oli siinä. Tuli noin 75 % halvemmaksi kuin ne valmiit mekanismit, joita mattokaupoissa olisi ollut tarjolla.

Olen nähnyt, että jotkut laittavat matot silmuruuvien väliin. Minusta kauniimpi vaihtoehto oli pujottaa silmuruuvit räsymaton läpi, jolloin matto on leveämmin portaissa eikä rautaputki näy niin selvästi - ja leveämpiä (meillä 80 cm) mattoja on myös huomattavasti helpompi löytää kuin sellaisia kapeita versioita.

Tässä tämä tarina kaunis; toivottavasti oli jollekin hyötyä :)

Täällä Turussa paistaa aurinko aivan mahdottoman kauniisti. Kerran jo käytiin ulkona tytön kanssa apteekki- ja ruokakauppa-asioilla, minkä jälkeen äidille lupautui tilaisuus maalata kellarin holveja muutama tunti tytön nukkuessa vaunuissa. Nyt jos sitten syötäisiin vähn hernerokkaa, ja lähdettäisiin taas pian ulos koiraa kävelyttämään auringon paisteeseen :)

Niin ja täytyy tässä toivottaa vielä kaikki uudet lukijani tervetulleiksi!! Niin hienoa ja vielä ihanampaa on, kun jätätte kommentteja postauksiini - mistä tulikin mieleen, että olisi kohteliasta vastata jo niihin. Jos tyttö suo, teen sen pian hernekeiton äärellä :)

Aurinkoa myös teidän päivään!


perjantai 18. tammikuuta 2013

Kuvia portaikosta/eteisestä ennen ja jälkeen

Tässä muutama otos portaikosta/eteisestä asunnnon ostohetkellä ja nyt tältä päivältä. Mies tykkää katsella tällaisia kuvia; ovat vissiin aika palkitsevia...?! Juttu omistettu siis hänelle, ja toivon mukaan saan muistakin huoneista samanlaisia kuvasarjoja pian aikaan :)

Portaikossa ei käytännössä ole tehty muuta kuin sudittu pensselin kanssa ja paljon.
Lisäksi portaikosta/eteisestä keittiöön johtava ovi suljettiin, ja tilalle tuli naulakko vieraiden takeille.
Kaiteethan meillä vielä puuttuu portaista, joten vähän tähän on tulossa ahtautta.


Alla näkyy, miten portaikon ja eteisen välisen seinän purku on avartanut - ja toisaalta oven sulkeminen keittiöön on selkeyttänyt tilaa.


Alla näkyy myös vanha purettu seinä - ja tietenkin nuo varsin kauhistuttavat paneelit. Arkisisäänkäynti meillä on nykyään kellarin kautta, jolloin tällaisia vaatevyöryjä eteiseen ei ole odotettavissa toivon mukaan meidän aikana, vaan näkymän pitäisi säilyä suurin piirtein niin siistinä kuin kuvassa nyt näyttääkin ;)


Nyt mies tulikin viereen, joten juttu olkoon valmis julkaistavaksi - myös miehelle :)

Kauniita hetkiä viikonloppuusi!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Nyt raksuttaa...


Tänään käytiin tytön kanssa kirppiksellä, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Mutta kartakaikkisen kaikkiaan, kaikkein ihanin löytö oli tämä raksuttava komistus :)

En tiedä, olenko liiankin nirsoa sorttia kellojen suhteen, mutta minun on vain hirveän vaikea löytää mieleistäni seinäkelloa; sellaista joka olisi persoonallinen, ei näyttäisi muoviselle, halvalle - eikä tavaratalosta kannetulle. Joten tänään, kun tämän näin, päätin että tämä olkoon nyt meidän seinäkellon vastine ruokailuhuoneessa, kunnes ehkä joskus löydän oikean seinäkellonkin.

Raksutus on, se siis ON, varsin äänekäs. Tuntuu kuin istuisi vanhassa pirtissä; vain se mummo kiikustuolissa puikot kädessä puuttuu! Jotenkin kuitenkin kotoisa tunnelma, ja sopii tähän vanhaan taloon. Ja paitsi, että näen nyt ajan, minä myös kuulen sen kulumisen ;)

Ja siitä puheenollen; nyt pitää joutua syömään, ja sitten koiruuden kanssa ulos lumisiin maisemiin. Siis kyllä, täällä Turussa on taas lunta; niin valkoista, valoisaa ja ihanaa. Minä nautin tästä vuodenajasta, jos on tällaista pikkupakkasta ja lunta - vaikka keväästä varmasti nautin sen tultua vielä enemmän!


tiistai 15. tammikuuta 2013

22 asiaa minusta

Olen saanut haasteen Meidän harmoniaa -blogista.
 Tämän haasteen tarkoituksena on löytää uusia 
kivoja blogeja, joilla on alle 200 lukijaa. 


Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään 
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen
 3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille 
4. Uusien haastettujen pitää noudattaa samoja sääntöjä ja valita jälleen 11 uutta blogia, joilla on alle 200 lukijaa 
5. Kerro kenet olet haastanut seuraavaksi, linkitä! 
6. Ei takaisin haastamista! ;) 



11 asiaa minusta:

1. Huomaan olevani taas pilkun viilaaja. Anteeksi siis haasteen alkuperäiselle laatijalle; korjasin haasteen tekstistä löytyneet kirjoitusvirheet ;)

2. Toisen asian kertominen on jo vaikeampaa, mutta jos kerron helppoja asioita itsestäni ja elämästäni uusille, ja toki vanhoillekin lukijoille. Eli toinen asia: asun Turussa noin 100 vuotta vanhassa puutalossa.


3. Perheeseeni kuuluu maailman paras mies, maailman ihanin vauva ja maailman ärsyttävin, mutta samalla suloisin koira.



4. Olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Työpaikkani on aivan nurkan takana; suunnittelutyötä, mutta ei sisustukseen vaan enemmänkin meidän jokapäiväiseen ympäristöön liittyen. Enempää en kerro, sillä aihe aiheuttaa monesti paljon kriittisiäkin ajatuksia ;)

5. En kuitenkaan tiedä vielä, mikä minusta tulee isona. Nyt äitiyslomalla olen ehtinyt kyseenalaistaa paljon elämääni, etenkin työuraani, ja miettinyt,  mihin tästä eteenpäin. En ole kuitenkaan varma vielä tästä; ja olenko ikinä? Mistä ihmeestä sen voi tietää, että juuri se minusta IHAN VAMASTI tulee?!



6. Olen aikamoinen kotihiiri; tykkään olla kotona, tehdä kaikkea kotiin liittyvää ja pistää paikkoja nätiksi. Jos ei ole puuhaa, kyllästyn helposti ja joskus jopa ahdistun.



7. Ruokaa en kuitenkaan osaa tehdä, tai ehken oikein halua osata. Leipominenkin on paljon hauskempaa. Olen kuitenkin päättänyt, että pienen prinsessamme myötä minä vain alan ja osaan tehdä ruokaa. Piste.

8. Kotihiiri kaipaa välillä kuitenkin myös vaihtelua, ja etenkin liikuntaa. Ennen raskautta en olisi voinut kuvitella päivää, jolloin en vähintäänkin kävelisi 45 minuuttia reippaasti koiran kanssa. Usein siihen päälle vielä kävely tai pyöräily salille ja salitreeni tai sitten jumppaa tai uintia. Mutta raskaus hidasti tahtia, ja vauva vielä enemmän. Nykyään olen onnellinen, jos saan kävellä sen tunteroisen ulkona vaunujen ja koiran kanssa ja pääsen edes kaksi kertaa viikossa salille. 

9. Minulla on paljon ystäviä ympäri Suomen, mutta olen niin onneton nykyään pitämään yhteyttä heihin, edes niihin, jotka asuvat tässä lähellä. Tosiystävät kuitenkin säilyvät ja ymmärtävät, ettei aika enää riitä kaikkeen, ja kun nähdään, on kuin olisi nähty viimeksi eilen. Kaikille ystävilleni terveisiä siis; ja toivomus, että näemme taas joskus, ei välttämättä pian ;)



10. Nyt menee jo vaikeaksi.... No, odottelen juuri tällä hetkellä soittoa vakuutusyhtiöltä. Kaikki kunnia vakuutusvirkailijoille, mutta musta vakuutusasiat on vain tosi tylsiä. Tärkeitä, mutta en vain jaksaisi paneutua niihin. Onneksi he hätyyttelevät ajattelemaan asiaa.

11. Olenkin siis ehkä aika suurpiirteinen ihminen, tietyissä asioissa. Mutta toisaalta mua ärsyttää suunnattomasti, jos hanan päällä on hammastahnaa. Eli toisissa asioissa siis aivan tyhmän tarkka. Tähän loppuun siis jotain huonoakin minusta ;)



Sitten saamani kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Se oli sattumaa se. Olin tutustunut ystäväni pikkusiskon blogiin, ja vieraillut siis tällöin missään blogissa ikinä ensimmäistä kertaa. Jotenkin aloin siinä katsomaan, miten tällainen perustetaan, ja sitten olin jo perustanut oman blogin, keksinyt sille nimen ja tehnyt ensimmäisen jutunkin. Heh, se oli sitten todellakin vähän kuin vahinko, mutta onnellinen vahinko sellainen :)

2. Miten rentoudut?

Ulkoillen, salilla käyden sekä iltaisin kuppi teetä ja televisio.


3. Mitä haaveilet?

Olen todellinen haaveilija. En voi edes listata niitä kaikkia, sillä en edes muistaisi, mitä kaikkea. Kotiin, sisustukseen, tulevaan tekemiseeni liittyen on paljon haaveita. Haaveilen myös kesäkodista jossain maaseudun rauhassa.

4. Parasta kotona?

Perheeni tietenkin :)

5. Parasta vuonna 2012?

Meidän pienen prinsessan tulo tähän maailmaan; varmaan elämäni ihmeellisin hetki <3 font="font">



6. Mitä odotat vuodelta 2013?

Yhteiseloa vauvan ja mieheni kanssa, sellaista vähän kiireettömämpää, etenkin kesällä, kun remontti on tältä erää toivon mukaan jo voitettu ja seuraavan kerran tartutaan vasaraan ja naulaan vasta vuoden 2014 kesällä (ullakon remontti).

7. Mitä muuttaisit?

Missähän muuttaisin, itsessäniköhän...? Tai elämässä...? Ehkä sen työuran osalta voisin muuttaa jotain.


8. Mitä ihannoit?

Ihmisiä, jotka pystyvät nauttimaan aidosti pienistä asioista elämässä. Ettei aina tarvi olla uutta ja hienoa, vaan se onni löytyy muusta kuin tavaroista. Onnen löytyminen hetkistä, naurusta, yhteisestä tekemisestä - vaikka kävelylenkistä joen rannalla vesisateessa. Siinäkin kun on se pieni sirpale tästä meille annetusta elämästä, joka on kallisarvoinen sirpale sekin.


9. Lempipaikkasi?

Kotona varmasti, mutta missä täällä...? Ehkä sängyssä :) Nukkuminen on niin hienoa, koska siitä seuraa energiaa ja hyvää mieltä!

10. Mitä ilman et pärjäisi?

Perhe.


11. Parasta sinussa?

No ohhoh, enpä tiedä. Sitä pitäisi kysyä muilta, mutta ehkä se, etten jää paikalleen ihmettelemään ja valittamaan, vaan teen. Tämä aiheuttaa osin myös minun huonon puolen; en välillä ymmärrä ihmisiä, jotka vain puhuvat ja valittavat, mutta eivät tee asian eteen mitään. Mutta yritän ymmärtää heitäkin - ja kannustaa tekoihin :)

P.S. Minussa on paljon muutakin hyvää - ja paljon myös muutakin pahaa ;)



Tämä oli äärimmäisen pitkä haaste, joten en taida ahdistaa ketään tämän vääntämiseen, jos aika on tiukilla. Mutta seuraavia blogeja olen lueskellut ja voin suositella:

Hulamaja

Jos joku lukijoistani tai yllä mainituista blogeista haluaa tähän kuitenkin ryhtyä, tässä kysymykset, jotka liittyvät 11 asiaan, jotka kerroin alussa itsestäni:

1. Oletko pilkunviilaaja?
2. Missä ja miten asut?
3. Ketä perheeseesi kuuluu?
4. Mitä teet elääksesi?
5. Mikä sinusta tulee isona?
6. Minkälainen olet kotona?
7. Osaatko tehdä ruokaa? Jos osaat, mikä on parasta?
8. Harrastatko jotain muuta kuin kotoilua? 
9. Mitä ystävät merkitsevät sinulle? Mitä haluaisit sanoa heille juuri nyt?
10. Mitä mieltä olet vakuutuksista?
11. Oletko tarkka vai suurpiirteinen ihminen?

Nyt tää lopettaa ja hoh-hoijaa ihmettelee. Ei tullut soittoa vakuutusyhtiöltä, ja voi kun se nainen ymmärtäisi, kuinka paljon seinää olisin maalannut jo tänä aikana, kun olen odotellut hänen soittoaan. No, nyt en enää vastaa vaan menen maalaamaan seiniä. Ja hei, sainhan näin paljon tekstiä aikaan hänen soittoansa odotellessani, eli ei huono ei...

Ja kuvat tekstin lomassa ovat vain tekstin piristykseksi; ja heille, jotka ovat uusia lukijoita, pääsevät samalla vähän tutuksi tähän meidän huusholliin.

Nyt moikka, ja kivaa päivän jatkoa sinulle!


maanantai 14. tammikuuta 2013

Makuuhuoneen uudet pukimet

Nyt olen tyytyväinen! Makuuhuone, josta huokuu rauhallinen tunnelma - mutta samalla on sitä pientä särmää ja persoonallisuutta :)

Saatiin viime viikolla uusi sänky kotiin; Askon Bonnell-mallistoa, ilman jalkoja, joten sopii näin hyvin ullakon matalaan tilaan. Sängyn saavuttua alkoi siivous, ja taas tavarat etsivät viikonlopun paikkaansa - ja osa vieläkin. Sotku siirtyi siis osin muihin huoneisiin, mutta nyt makkarissa on siistiä ja kaunista ;)

Kannoin makkariin vanhan rottinkikorin, jonka ostin yläasteikäisenä, noin 20 vuotta sitten kirpparilta, ja muistan kuinka isä silloin tuhahteli ostokselle. Ja nyt oma mieheni oli jo heittänyt sen kaatopaikalla puujätekasaan, kun hyppäsin autosta, ja kysyin kauniisti, miksi hän heittää minun rottinkikorin pois. Lyhyt sananvaihto ja hyvät perustelut: "siellä voi säilyttää vaikka joulukoristeet". Lopputulema: mies huokaisi, sanoi, ettei mua voi ottaa mukaan kaatopaikalle, kun mitään ei saa heittää pois ja uutta rojua vain löydetään, mutta nosti kiltisti korin takaisin peräkärryyn. Eilen nukkumaan mennessä hän totesi, että nyt se sitten on hänen yöpöytänään. Heh, kaiken se kestää ;)

Myös joululahjaksi toivomani pellavaiset lakanat pääsivät pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen käyttöön - ja näyttävät + tuntuvat niin hyvälle! Niin hyvälle, että päiväpeite sai nyt jäädä, ja minä nautiskelen tästä näystä ihan näin kaikessa helppoudessaan!

Sängyn vierelle seinään vielä hieman pakosta uudistettu (osa riipustmista hävinnyt jonnekin) Ikean naulakko, johon on kiva ripustaa aamutakki roikkumaan ennen nukkumaanmenoa + sängyn päätyyn muutama kiva kuvamuisto ja härpäke - ja siinä se sitten olikin.

Tämä emäntä on kovin tyytyväinen lopputulemaan!

... ja sitäkin tyytyväisempi ja onnellisempi olen siitä, että olen saanut viikonlopun aikana todella paljon uusia lukijoita sekä ihania kommentteja!! Niin hienoa, että löysitte tänne - Niinan avustuksella ilmeisesti suurin osa! 

Kiitos Niina; teit tämän vielä omasta tahdosta, enkä olisi edes osannut tällaista pyytää. Ja he, jotka eivät ole vierailleet Niinan blogissa, tässä linkki; suosittelen lämmöllä!

Ulkona paistaa aurinko; eli se on nyt sillai, että nämä lähtevät kera koiran ulos nauttimaan tästä valoilmiöstä, minkä jälkeen ehkä pystyn maalaamaan pimeässä kellarissa taas kattoa. Mutta sen päättää tytär, ja minä nautin myös siitä vaihtoehdosta, että juttelemme tyttären kanssa mukavia ja heiluttelemme leluja. 

Aurinkoa myös sinun päivääsi!


torstai 10. tammikuuta 2013

Makuupussi vauvalle vanhasta neuleesta


Tämä ei ole sisustusjuttu, vaan vauvajuttu. Mutta tälläinen kiva makuupussi kyllä sopii hienosti meidän sisustukseen, joten sillä verukilla voin jakaa tämän myös teidän kanssa täällä sisustuskirjassani ;)

Syksyn siivousten yhteydessä löysin vanhan pieneksi jääneen villaneuleen, jonka olin säilyttänyt ajatuksena, että puran sen ja neulon siitä jotain uutta. Se oli silloin se; kun minulla oli aikaa kutoa.

Neule jäi kummittelemaan kunnes yhtenä päivänä välähti; minähän teen siitä meidän pikkuprinsessalle makuupussin. Ajatuksena oli tehdä tähän vielä huppukin, mutta se tuli tähän melkein kuin itsestään; kaulus neuloutui sopivasti pyöreäksi, joten villapipo vain päähän, ja eiköhän tarkene. Vanhat napit eivät riittäneet aivan ylös asti, joten sellainen pitää vielä lisätä - ja löysinkin sellaisen ihanan puisen kätköistä - vanhasta villapuserosta sekin säilötty ;)

Ja toisena kehitysajatuksena on ommella pussiin vielä sisävuorikin, mutta minut tuntien se voi jäädä tekemättä.

Erittäin helposti toteutettavissa siis; ei muuta kuin pura pusero saumoista ja neulo yhteen takaisin ilman hihoja ja kapeampana. Meidän tyllerö tykkäsi kovastikin pussista; niin kiva oli piiloutua pussiin, kurkistaa sieltä ja hymyillä sitten päälle valloittavaa hymyä!

Kiitos ihanista kommenteistanne kellarin seinää ajatellen; siitä puheen ollen,  minun pitäisi olla nyt putsaamassa sitä, koska prinsessa nukkuu. Moikka siis, ja kivaa päivää sinulle!


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kellarin vanhojen tiiliseinien puhdistus


Pitkästä aikaa olen minäkin saanut tehdä jotain muuta kuin kotitöitä; kellarin seinien ja kattojen rakentaminen sekä putkityöt saatiin ennen joulua suht koht valmiiksi, ja joulun jälkeen mies tasoitteli kipsiseiniä - ja viime viikolla aloitettiin "pölytys"; kipsiseinien tasoitus ja tiiliseinien ylimääräisten laastien rapsuttelu sekä siistiminen - joissa siis minäkin jo sain olla mukana :) 

Kädet verillä urakasta, ja ylhäällä vasemmalla näkyy tulos!

Siis aika sotkuinen oli seinä vielä rapsuttelun jäljiltä, joten päädyttiin nettisurffailun jälkeen kokeilemaan Soledon betoniroiskeiden poistajaa, ja ollaan tosi tyytyväisiä aineeseen; biohajoavaa ja mukavaa työskennellä aineen kanssa, kun ei tarvitse pelätä happoja tms. myrkkyjä. Eilen saatiin yksi seinä putsattua, ja ylhäällä oikealla tulos; aika hyvälle näyttää?!  Sopivasti vanhan näköinen, mutta silti siisti!


Vielä pitäisi pari tiiliseinää putsata, huh, mutta kyllä lopputulema kannustaa urakoimaan. Sitten päästäänkin maalaamaan katto ja kipsiseinät - ja sitten lattian laittoon...

Kellariin tulee siis meidän kodinhoitotilat, arkieteinen säilytyksineen sekä mahdollisesti vilvoittelutilat saunojille. 

... Jotenkin mulla on sellainen kiva kutkuttava tunne, että tästä tulee aika pähee - vai mitä tuumaat??

tiistai 8. tammikuuta 2013

Köyhäin hopeaa...?

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa kirpparille. Tässä kävelymatkan etäisyydellä on tosi suuri kirppis. Joskus olen siellä käynyt, mutta todennut sekavaksi. Taas menin, ja totesin, että kärryjen kanssa tämä vasta sekavaa onkin. Mutta sekavuuden tuotti todennäköisesti se valtava tavaran ja ihmisten määrä!

Jotenkin tykkäsin kuitenkin siitä kaaoksesta; kun sieltä selvisi ja oli kassit taas täynnä aarteita, oli huojentuneen onnellinen olo. Ja kuvassa näkyy yksi onnellisuuden aiheuttaja; lusikoita, haarukoita, veitsiä ja pikkuhaarukoita - kaikkia 12 kappaletta! En usko, että nämä voivat olla täyttä hopeaa hintansa perusteella, mutta ehkä kuitenkin pinta on hopeoitu, sillä pinta näyttää juuri hopean kaltaiselle, kun se hapettuu.

Oli miten oli, olen onnellinen: nyt minulla on 12 kappaletta samanlaisia aterimia. Nyt vain aloin miettiä, milloin saisin taas lähimmät kasaan ruokapöydän äärelle; toivottavasti ei vasta ensi jouluna... Olisko pääsiäinen hyvä? Pitääpä alkaa kysellä :)

Täällä sataa räntää ja on pimeää. Sisällä on onneksi lämmin ja rauhallinen tunnelma. Paitsi että tyttö kiekuu ja kiljuu; välillä ihmettelen, onko tuo itkua vai intoa, ja usein näyttää että se on sitä kumpaakin. 

Illalla päästään ehkä siivoamaan kellaria pölystä, ja ehkä pääsen näyttämään teille sen jälkeen, mitä siellä tapahtuu. Paljon on hiottu ja laastia nakuteltu. Oi ne tiiliseinät; niistä tulee hienot! ;)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tunnustus!

Sain tunnustuksen Iloa ja Unelmaa -blogin Empulta. Kiitos Emppu tunnustuksesta ja siitä, että ohjasit minut samalla blogiisi vierailemaan; sieltä löytyikin kaikkea kaunista katseltavaa!

Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota 
suhteellisen uusille blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Tässä säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.



Suhteellisen uusihan blogini ei ole, mutta kiireisenä ihmisenä en ole juuri levittänyt sanaa eteenpäin muuta kuin kaveripiirissä. Sisustusaiheisia blogeja on aivan hirmuisesti, joten sinne suohon olen tähän asti hukkunut... Nyt äitiyslomalla on ollut aikaa kommentoida toisten blogeja, järjestää arvonta ja osallistua tämän ihanan blogiyhteisön elämään enemmän, ja huomaan, että sitä kautta myös lukijani ovat lisääntyneet. Olen todella iloinen, että näin on käynyt, ja ilolla seuraan aina, jos saan uuden lukijan listoilleni. Jos siis käyt täällä, ja pidät näkemästäsi, olen todella otettu, jos liityt lukijakseni tai ainakin jätät pienen merkin käynnistäsi kommenttilaatikkoon :)

Jaan todella mielelläni tällaista tunnustusta eteenpäin seuraaville blogeille:

Onnellinen kirsikka (nimensä mukaisesti, tämä blogi saa hymyn huulille)
Villahovin eloa (aivan uusi tuttavuus, joka tuli eteen tänä päivänä; kaunista-kaunista!)
Mehtäpirtti (elämänmakuisia juttuja mettän keskeltä; tuntuu kuin olisi tunnttu mehtäemännän kanssa pidempäänkin - vaikkei siis olla)
Usva (tutustuin juuri, kun tutustuin omiin uusiin lukijoihini; tekemisen iloa ja perhe-eloa)
Mäkisen kauppa (kaunis koti vanhojen tavaroiden kera)

Toivottavasti löysit näistä uuden kivan blogin luettavaksi ja nämä "nuoret" bloggajat saavat tätä kautta myös uusia ystäviä!

Puutalon asukkaan lempiasuste!


Puutalossa on talvella kylmä, mutta mua ei haittaa. Minä tykkään villasukista, ja vielä enemmän pitkistä villatakeista. Ja voi, tänään sain uuden villatakin. Tilasin tämän Naava-kaupasta - pitäen kiinni viime vuonna tekemästäni lupauksesta; tämä on siis vihreä vaate. Neule on kudottu käsin Nepalissa reilun kaupan ehdoin, ja lanka on 100 % villaa. 

Pieni ihminen kun olen, S-koko oli hitusen liian suuri, mutta minua ei haittaa; vyöllä kietaisin neuleen ympärilleni, ja kivalle näyttää + hyvälle tuntuu! 

Neuleesta tuli mieleeni meidän ukin vanha neule, jonka äitini on perinyt ja joka on nyt siis meidän mummolassa. Vetäisen sen usein päälleni talvella mummulassa, kun viluttaa. Siinä on muistaakseni juuri samanlainen kuviointi kuin tässäkin, sekin on vähän liian iso minulle, ja siinäkin on aina yhtä hyvä olla. Nyt minulla on siis kotonakin lähes yhtä ihana takki; tästä puuttuu vain se kallisarvoinen tunnearvo, joka ukkini villatakissa on.

Turussa on pakkasta, ihanan pientä ja vähän purevaa. Aamulenkki postissa oli oikein virkistävä, nyt tyttö nukkuu vaunuissa ja tämä äiti miettii pakettien avaamisen jälkeen, imuroisko, tekiskö ruokaa vai unelmoisko...? Ehkä tyttö pelastaa mut tältä ongelmalta, ja herää pian :)

Ihastuttavaa päivää sinulle!

P.S. Tästä pääset kaupan sivuille, jos kiinnostuit neuleesta taikka Naava-kaupasta. :)

torstai 3. tammikuuta 2013

Voi himmeli vieköön, kun olet niin kaunis!


Saimme näin ihanan tuliaisen jouluaattona miehen äidiltä; niin kaunis ja niin tänne sopiva - ja hän oli tämän vielä omilla käsillään väkertänyt, eli tunnearvoakin vielä! Mutta nyt ihmetellään, mihin tämä nyt joulun jälkeen laitetaan. Koristeet pitäisi pikkuhiljaa "purkittaa", mutta miten sinä nyt tätä purkitat...?! Saattaapi siis olla, että tämä vilkkuu vielä heinäkuussakin kuvissa kera niittykukkien, mutta niin kaunis on, että haittaako se? ;)

Meillä on kolme kerrosta ja tänään saatiin kolmanteenkin kerrokseen oma pölynimuri :) Jokaisessa kerroksessa on vain niin hyvä olla yksi; mitä lähempänä ja helpommin saavutettavissa, sitä useammin sitä tulee käytettyä... Tai ainakin näin ajattelin! Aiempana suunnitelmana oli ostaa rikkaimuri keskikerrokseen, mutta kysyttiinpä myyjältä, mitä hän veikkaa akun kestävyydestä. Sanoi suoraan, että jos tiheään käytätte, voi kestää 1,5 vuotta...! Mitä kertakäyttöä!! Emme siis maksaneet 150 euroa 1,5 vuoden huvista, vaan 200 euroa Dysonin pölypussittomasta imurista; tällainen minulla on ollut ainakin viimeiset 5 vuotta ja hyvin toimii edelleen. Siis suosittelen, jos imuria kaipailet, ja tällä hetkellä sellainen on Prismassa juuri kyseiseen tarjoushintaan.

Mutta nyt; kahvikupillinen ja hetki blogien lukua, ja sen jälkeen ehkä taas rautakauppaan - tai sitten kokeilen tuota uutta imuria ja pistän samalla joulua jo piiloon odottamaan ensi vuotta. Mukavia hetkiä myös sinun iltaan!


tiistai 1. tammikuuta 2013

Onnea vuodelle 2013!


Kaunis kuva tinan valamisesta hiilloksilla, mutta todellisuudessa ei siitä mitään tullut! Kädet kuumeni kaikista patakintaista huolimatta, ja päädyimme hellan äärelle jatkamaan valuja.

Uudenvuoden juhlintaan on kuulunut listojen maalausta taas pitkästä aikaa; ja voi kuinka niillä saakaan kivaa jälkeä aikaan! Pitää laittaa teille muutama otos jahka ehdin.

Nyt pallero heräsi juuri sopivasti, joten pidemmittä puheitta: kaikkea ihanaa sinulle uudelle vuodelle 2013!

EDIT: Pakko vielä lisätä, että tinahan ei ole ympäristön paras ystävä, josta mies muistutteli minua tinoja valatessa. Kirpaisi sydämestä, mutta sitten päätin, että tinat käytetään ensi vuonna uudelleen; ja nyt ei enää tunnu niin pahalle. ;)