Ja tässä sitä lupaamaani rappioromantiikkaa; vanhan tiiliseinä purku, jonka aloitin heti aamulenkin jälkeen. Ja pian totesin, että se on aivan pirun rasittavaa hommaa! Otin siis tuumaustauon, räpsin muutaman kuvan mieltä rauhoittaakseni ja tulin katsomaan netistä, löytyykö täältä vinkkejä työhön. Eipä juuri, paitsi seinän käsittelyyn sen jälkeen, kun se on saatu esille... Suomi24:sta löysin mm. seuraavia kommentteja:
"Näkisin ainoaksi ratkaisuksi käsivaraisen hionnan ja silikonipitoisella (saa kaupoista laattasaumojen käsittelyyn) aineella loppukäsittelyn jolloin puhtaanapito helpottuu ja saumoista lähtevä kalkkilaastinpöly sitoutuu."
"Tarkoitin mekaanisella lähinnä koneellista hiontaa tai hiekkapuhallusta. Jos haluat käyttää siihen aikaa niin kokeile karhunkieltä tai teräsvillaa, kumpi parempi. Saumoja voi kaapia syvemmälle ja täyttää maakostealla kalkkilaastilla mutta sauma pitää jäädä rösöiseksi (karkea harja). Vanhaa ruukintiiltä saa nykyisin, että voit vaihtaa huonokuntoisia pois. Poraa kiviporalla laasti pois ja uusi tiili tilalle."
Ja yhdellä kirjoittajalla taisi olla helpompi seinä, kuin meillä: "Lauantaina hakkasin rappauksen pois ja sen jälkeen teräsharja soi. Saumat aion käsitellä puusepänliima/vesiseoksella 1:3. jotkut ovat käyttäneet käsittelyyn Sasu-saunasuojaa, mutta se jättää -siis jos vetää yli- tiilen pinnan kiiltäväksi. Itse jätän tiilen pinnan au naturel ja käsittelen vain saumat."
Eli näissä merkeissä vuosipäivä vietetään, mutta illalla ajattelin kuitenkin helliä itseäni; käydä salilla - ja sen jälkeen mennään Pinellaan syömään hienosti ja otetaan ehkä pitkästä aikaa jopa viinilasillinen.
Tämä onnellinen kuittaa, ja lähtee takaisin kellariin hakkaamaan kiveä.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti