Vanhan lampun uusi elämä

Tämä lamppu on vanha, en edes tiedä kuinka vanha. Löysin sen joskus kotona asuessani äidin kaapista, käyttämättömänä siis. Ihastuin lamppuun, vaikka väri ei silloin oikein iskenyt silmiin. Mutta nyt iskee. Etsin pitkään lamppuun sopivaa varjostinta, mutta turhaan. Keski-Euroopan matkalla näin, miten sikäläiset olivat tehneet lampun varjoja liinoista, joten päätin kokeilla samaa myös tähän. Ostin kirpparilta vain varjostimen rungot sekä kasan vanhoja pitsiliinoja. Sitten liinojen ompelu yhteen - ja tällainen tästä nyt tuli. Aika hempeä, ehkä liiankin minun makuuni, mutta enköhän jaksa katsoa tätä ainakin vähän aikaa...

LISÄYS ÄIDILTÄNI: "Isä löysi sen Ruotsissa asuessamme roskalavalta samana vuonna, kuin sinä synnyit. Siitä puuttui jo silloin kuupa, joten käytin sitä ilman. Tiettävästi se oli jonkin vanhuksen kuoleman jälkeen jätetty sinne, joten voi olla aika vanhakin."

Löytyi siis tällekin lampulle kaunis tarina! Ja mistä lie olen tämän rakkauden kaikkeen vanhaan, halpaan ja käytettyyn perinyt...? 



Kannoin eteisestä naulakon ja lipaston kuukausi sitten pirtin puolelle; nyt kesän tullen näille ei ole eteisessä niin paljon käyttöä - enkä ole etsinnästä huolimatta löytänyt pirttiin sopivan kokoista ja näköistä lipastoa. Joten tämä ajakoon asian siihen asti, kunnes löytyy. Lipaston päälle kannoin vanhan peilin, vanhan lampun rinnalle. Peili tuo samalla lisää avaruutta tähän pienen pieneen tupaan.



Äidin ja isän vanha hääkello löysi myös viimein arvoisensa paikan lipaston yläpuolelta; eiko olekin kaunis?!

Äidin ja isän kellosta se lähti; mieltymys siniseen. Lamppu täydentää uutta väriskaalaa, kuten kukkakipot keittiönkaapin ylähyllyllä... Vielä olisi kiva saada sohvalle uutta sävyä tyynyihin; joko valkoista tai vähän sinistäkin. Näihin haaveisiin on hyvä lopettaa - tai no, jatkaa haaveilua ihan omin päin.

Puretun huussin laudat yrttilaatikoiksi

 

Keräsin useampi vuosi sitten mökillä puretun vanhan huussin ulkolaudoituksen talteen; kuskasin laudat siis 800 kilometriä pienellä micrallani kotiin Turkuun, ja kellarissa ne odottivat viime viikonloppuun asti seuraavaa tehtäväänsä tässä maailmassa. Sunnuntaina päätin nimittäin, että teen laudoista yrittilaatikot!

  

Tuumasta toimeen lähdin vanhempieni luokse, jossa isäni alkoi auttamaan hankkeessa - ja lopulta huomasin olevani vain apupoikana työssä. En siis sahannut yhtään lautaa, en porannut yhtään reikää enkä ruuvannut pienintäkään ruuvia paikoilleen. Isä sai siis kunnian tehdä laatikot, ja hänen ansiostaan niistä tulikin varmasti huomattavasti siistimmät kuin omissa käsissäni. Helppoahan tämä olisi kuitenkin ollut; vain muutama lauta näin ja näin ja siitä pakettiin ja poks ni valmista tuli......



Omaksi työkseni jäi siis mullan kaataminen astioihin, siemenet riviin + multaa päälle ja kastelua. Laitoin yrttilaatikot nyt ainakin aluksi seinän vierustalle lämpimään paikkaan, jonne ei pääse niin kovasti satamaan. Hyvin maanläheiset laatikoista tuli, kuten kuvasta näkee. Sateen ja auringon kuluttamat laudat ovat kauniita - ja sopivat hyvin tänne vanhaan ympäristöön. Ja kun vielä salaatinlehdet ja herneen versot nousevat, ovat laatikot varmasti elementissään! Kyllä siis kannatti säästää nämäkin laudat, ja vielä olisi muutamia lautoja jäljellä, joista ajattelinkin rakentaa vielä suuremppat ja korkeammat laatikot etupihan koristukseksi. Saa siis nähdä, kuinka monta vuotta sen hankkeen toteuttamiseen menee aikaa...

 
Sain kuulla tänään niin hämmentäviä uutisia, että työnteosta ei ole tullut juuri mitään... Nyt onkin hyvä siis lähteä koiran kanssa raittiiseen (tuhkapölyt Turun yllä) ilmaan, harjata koiralta ylimääräiset karvat pihalle ja siivota huusholli parempaan kuosiin. Jospa ajatukset siitä selkenisivät!

Perinteinen kukkakimppu muuttui usemmaksi asetelmaksi; nyt joka huoneessa kukkii...!

Meillä on ollut tällä viikolla oikea kukkien viikko; ollaan kummatkin saatu lahjaksi / palkinnoksi kukkia. Viikon jaksoin katsoa valmiita kimppuja kunnes tuli ilta, jolloin oli aikaa... Siivouksen päätteeksi jaoin kukat kimpusta useampaan astiaan - ja nyt kukkia on tosiaan joka huoneessa. Eikä ongelmaksi koidu maljakoiden määrä, sillä enhän minä nyt maljakoita tarvitse...!

Tästä tuli ehkä hienoin; kimpun ns. ylimääräiset täytekasvit tulevat näissä glögilaseissa aivan eri tavalla esille! Ja varmasti taustalla olevalla pöytäpeililläkin on vaikutusta asiaan...?

Sain blogini lukijalta posliinikukan juurrutettavaksi, ja nyt osa kukista pääsi koristamaan tätä juurruttamistapahtumaa! Posliinikukalla on historiallista arvoa; kukka on kuulemma isoäidiltä aikoinaan peritty - ikää siis on, eikä tällaista kalleutta saa kukkakaupoista. Suuri kiitos siis tästä kukan alusta; toivottavasti saan sen hyvin juurtumaan ja viihtymään tässäkin kodissa!

Kyllä kelpasi tänä aurinkoisena lauantai-aamulla heräillä, kun näki oman kullan lisäksi ensimmäisenä myös ruusut herätessään! Vanhat lääkepullot, viinilaatikot ja punaiset ruusut; aika kiva yhdistelmä - eikö?

Ja näiden lisäksi vielä perinteinen ruusukimppu koristaa television vierustaa; kahdesta kimpusta oli siis todellakin moneksi! Vähän siis vain mielikuvitusta, ja kukista saa persoonallisia yksityiskohtia kotiin... Aurinkoista viikonloppua sinulle!

Pumppaa, pumppaa!

Eteinen sai uuden pienen taulun; komeron oven yläpuolelle. Siellä Marilyn pumppaa; hyvää jatkoa viereiselle julisteelle! Taulu löytyi, tämäkin, kirpparilta. Tänään pääsen itsekin taas pumppaamaan. Mukavaa piristystä arkeen, kun sataa ja on niin harmaata...

Jo tuli väriä makuuhuoneeseen!

Viimein sain puuttuvan parin lakanoita, ja sain pedattua kesän vuoteeseen. Voi että ovat hurmaavat lakanat; malttaakohan näissä edes nukkua? Kuosi on siis Miina Äkkijyrkän suunnittelema, ja kankaan nimi kertoo paljon: "Kevätjuhla". 

Kiitos äidilleni näistä; ja nyt nukkumaan!

Pistokas sinullekin, jos haluat!

Mahtava kukinta päällä kaihonkukassa. Viihtyy hyvin tässä varjoisessa paikassa. Jos haluat pistokkaan, tule hakemaan; tämä leviää ja hyvin!

Rappioromantiikkaa pahimmillaan?

Mitä tätä kaunistelemaan; aivan hirveähän tämä on! Taloyhtiömme takapiha näyttää siis tälle: naapurin autokatos on rajalla, eikä katoksen rakennusmateriaali aivan sovi puutaloidylliin! Olemme muutaman vuoden yrittäneet miettiä keinoja tämän kaunistamiseksi, ja kaunishan tästä varmasti tuleekin, kun joskus kasvit pääsevät täyteen kasvuun. Katoksen etualalle on kasvatettu nimittäin useampi eri värinen syreeni, ja nurmikkoakin on kylvetty - vaan en tiedä, onkohan nurmisiemet jääneet kakkoseksi kaikkien muiden rikkaruohojen kanssa... Kun syreenit ovat täydessä koossaan, ei seinää välttämättä enää näekään - kuin talvisin. Mutta kun syreenin kasvu vain kestää ja kestää! Eilen ostin useamman villiviinin seinälle kasvamaan. Saa nähdä, minkälaisia tuloksia sitä kautta saisi aikaan!

Sain äidin ja isän puutarhasta useamman ruusuangervon, jotka istutin vappupäivänä takapihan hirvityksen nurkkaukseen. Tämä on todella aurinkoinen paikka, ja sopisi hyvin esimerkiksi auringonottoon. Visioita tämän joutomaan käyttöön siis on, mutta ajan sekä rahan puutteen vuoksi asiat etenevät hitaasti - ja toivottavasti varmasti. Tiilet laitoin väliaikaisesti tähän, jotta talkkari ei ajaisi pensaita maan tasalle.

Vanhaan saaviin istutin jaloangervon pensaan Onkohan tämä sitä rappioromantiikkaa pahimmillaan? Ruma rumaa vasten? Toivottavasti pensas siis lähtee kasvamaan ja saisin tähän jotain todella kaunista rumaa vasten!

Portsassa on tänään Portsa-markkinat, ja löysin sieltä taas uuden perennan penkkiin; juuri sen Erkan penkin kohdalle. Nimeä en enää muista, mutta kuivassa ja auringossa viihtyy hyvin, vähän kurjenmiekan näköinen... Pitänee googlettaa kuvia perennoista.

Tämä on varmaankin kaupunkia parhaimmillaan, kun meillä on jopa omat markkinat; kyllä täällä kelpaa asua! Nyt perheen naisten voimin kaupungille ostoksille, ja sitten puutarhahommiin uusia kukkia istuttamaan.

Sekava kukka-astiakollaasi kesän kunniaksi esille



Eilen oli siivouspäivä. Viikon synttärikemujen jäljiltä, keittiötasolla lojuneet kukkaiset kahvikipposet löysivät paikkansa keittiössä. Kesän kunniaksi pääsivät siis näkyville, eittiökaapiston ylähyllylle. Siellä ne nyt kipottavat kaikessa suloisuudessaan sopivasti sikin sokin odottaen uusia kemuja ja vieraita. Kaikki muut kuvassa näkyvistä astioista ovat siis kirpputorilöytöjä paitsi taustalla näkyvä siivilä, joka on Villeroy Bochin, Kodin Anttilan yllätyspäivien löytö.



Kaikkia astioita yhdistää kukkakuviointi sekä sävy joko mustaan, harmaaseen tai siniseen. Vaikka astioita on näin monenlaisia, on niissä paljon yhdistäviä tekijöitä - ja kattauksesta tulee jännempi, kun käyttää näitä kaikkia sekaisin! Olen viime aikoina tykästynyt yhä enemmän siniseen; varsinkin tuollaiseen perinteiseen vaalean siniseen. Innostus lähti äidin ja isän vanhasta hääkellosta sekä heiltä saamastani vanhasta lampun jalasta; näistä juttu toisella kertaa.



Myös sokerikkoja ja kermakkoja on kerääntynyt mukaan useampia, ja useampaa sorttia, mutta kaikki samantyylisiä; tällä neidillä on siis sokerikkoja suurempiinkin juhliin - jokaiseen pöytään omansa...



Myös pikkulautasia on montaa sorttia. Lautasiakin on hauska sotkea; eli ei samaan sarjaan kuuluvaa lautasta kupin kanssa, vaan rohkeasti nekin vain sekaisin!



Siellä kipot nyt napittavat ylähyllyllä, ja alahyllyllä on käytetymmät astiat. Mitta-kupista pilkistää jotain... Kyllä; tämä on kännyköiden latureiden säilytyspaikka. Laturit ovat niin rumia, kun pitkine johtoineen muuten sotkevat näkymää. Ja seinäänhän niitä ei kannata jättää, jos haluaa olla ekologinen ja muistaa meidän luontoa. Eli mitta-astiassa laturit ovat piilossa, mutta helposti saavutettavissa! Suuremmassa takana olevassa mittakupissa ovat puolestaan piilossa tiskiharjat; kätevää - eikö?

Meillä on tänään talkoopäivä, minkä kunniaksi siellä sataa TAAS VETTÄ! Meillä on perinteenä järjestää talkoot aina sadepäiville... Mutta jospa siitä hyvä silti tulee. Onneksi olen ehtinyt kyykkiä pihalla jo useamman viikon, joten tehtävääkin toivottavasti vähemmän!

Köynnöskasvi vanhaan koriin

Tiesin, että tälle kellarista löytyneelle vanhalle korille olisi vielä käyttöä puutarhassa; aluksi vain mietin, minkälaisia ruukkuja voi tuon muotoiseen koriin laittaa; ongelmallista... Kunnes eilen sen keksin; pistin multapussin suoraan koriin. Toki muutama reikä pussin pohjalle, jotta vesi ei hukuta kasvia. Ja tähän istutin viime syksynä kompostista löytämäni siemenet. Saa nähdä, lähtevätkö itämään, ja millaisen köynnöksen vielä saan aikaiseksi!

Tässä tämä itse tehty koriruukku nyt on, ja todella halpa: 0 €, sillä kori löytyi syksyllä, kun kellareita tyhjennettiin ja kori oli menossa kaatopaikalle. Vielä kun vaihtaisin tuon vanhan köyden kauniimmaksi nauhaksi, olisi tulos lähes täydellinen.

Ja tässä kuva koriruukun teon toisesta vaiheesta; ensimmäisessä vaiheessa pistin siis reikiä multapussin pohjalle, joka oli siis sopivasti puoliksi tyhjillään ja näin mullan määräkin sopiva koriin. Tämä oli helppoa; suosittelen siis muillekin!

Ihan jännittää, saanko kompostista löytämistäni siemenistä vielä köynnöksen aikaan; pienistä asioista saa suuren jännityksen ja ilon puutarhahommissa. Ihanaa, että pääsee taas pöyhimään maata ja leikkimään pikkuviljelijää!

Yrtit ikkunanlaudalla poikivat pian herkkuja!

Nyt on pirtissä jo niin lämmin, että yrtitkin ovat päässeet kasvussa alkuun; ruohosipulia, persiljaa ja basilikaa tulossa kesän keitoksiin! Aikaa itämiseen meni yli viikko, mutta nyt odotan hurjaa kasvua tämän jälkeen...

Niin hurjaa, että kohta näyttää tältä; kuva paketin kannesta. Ostin siis oikean kaupunkilaisen pakkauksen, jossa oli valmiiksi mukana ruukut, siemenet ja kasvualustakin! Ei tarvinnut muuta kuin turvottaa kasvualusta ja upottaa siemenet sen jälkeen multaan. Olikohan jopa liian helppoa? Mutta jos sinäkin kaipaat helppoa kasvimaata, Kodin Anttilasta näitä löytyy! 

Kun yrtit kasvavat ruokapöydän äärellä ja vieressä nököttää vielä vesisumutin (vai mikähän tuon nimi on...?), muistan toivottavasti tarpeeksi usein antaa näille pienoisille vettä.  Ohjeet on jo joku tohelo hävittänyt, mutta muistaakseni minun piti jossain vaiheessa harventaa kasvustoa, jolloin voin laittaa osan kasvamaan vaikka uloskin! Sinne on tulossa lisäksi salaattia ja herneitä; kunhan vain ehdin rakentaa niille istutuslaatikot vanhoista laudoista...

Kiireistä on, kun on kevät ja pihalla niin paljon tekemistä - ja aurinko vain paistaa - eli on oltava vain ulkona! Mutta niin ihanaa; ehdin tänään laittaa syksyllä talteen laittamani siemenetkin itämään, jospa ehtisin huomenna kirjoittaa niistäkin. Nyt moikka ja lakanoiden vaihtoon; lehmälakanat odottavat!!

Naapurin papan tuoli

Naapurissani asui muutama vuosi sitten Erkka-niminen pappa. Erkka on perheineen asunut myös minun asunnossa, mutta asunto oli jaettu lasten muutettua kotoa kahtia. Erkka tuli mieleen tänään, kun näin hänen poikansa. Ja Erkka tuli mieleen myös viime viikolla, kun löysin Erkan vanhan jakkaran kellarista. Päätin laittaa penkin esille, kukkapenkkiin. Kukkapenkki on vielä niin aluillaan, että suurempi kaluste siellä saa kukkapenkin näyttämään paremmalle; siinä on enemmän sisältöä - ja onhan penkillä virkakin nyt; toimii kastelukannun alusena.

Nyt Erkan penkki seisoo kukkapenkissäni. Eihän se kummoinen penkki ole, mutta en sitä raskinut poiskaan heittää. Aina niin mukavaa löytää vanhoille tavaroille uusi tehtävä. Ja katsokaa tosiaan, kuinka paljon olisi tilaa vielä kukille... Kuivan paikan taimia siis tarvittaisiin; kenties jotain valkoista... Ideoita, mikä olisi kaunista ja matalaa + kestäisi tietenkin tässä paahteisessa paikassa?

Näihin höpökirjoituksiin lopetan, ja totean, että myös puutalossa alkaa olla lämmin...! Lienee aika vaihtaa kesäpeitot - ja uudet kesälakanat sänkyyn; siinä siis tekemistä huomiselle illalle.

Pihajuhlat kera auringon ja sekaisen kattauksen

Meillä oli tänään tuplasynttärit, ja meidän kaikkien onneksi paistoi aurinko; pystyimme juhlimaan synttäreitä pihalla. Niin huonosti kävi, etten ehtinyt ja muistanut ottaa yhtään kuvaa itse tilanteesta. Mutta lavastamalla saa myös kivoja kuvia aikaan; eiku kattaamaan siis kahveja pihalle ja muutama otos - ja sitten takaisin sisälle. Lie jo naapureilla ihmeteltävää...!


Kahvikuppikollaasini pääsi käyttöön; poimin pihalle mukaan erinäköisiä ja kokoisia kuppeja, jotka olen siis kerännyt vuosi sitten pitämilleni "vähän" suuremmille juhlille. Samankaltainen teema, eli kukat ja koristeellisuus, yhdistävät kuppeja kuitenkin niin, että lopputulos on hauskan persoonallinen. Keskellä kattausta vanha kahvipannu, jossa kahvin sijaan kasvavat narsissit.



Pihalle sain tarjoilupöydän vanhasta romujalkaisesta pöydästä, jonka kaunistin tällä kirpputorilta aikoinaan löytämältäni pöytäliinalla; pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, sillä sisällä olen mahdottoman huono käyttämään liinoja pöytien päällä. Ja kakkua syödessä katseltiin, kun naapurit kantoivat roskikseen vanhan lipaston palasia; olivat rikkoneet sen niin totaalisesti, että yhden onnekkaan roskiksessa vierailijan onnistui löytää sieltä kokonainen lipaston laatikko. Olin itse myöhässä; kakun syötyäni oli roskis jo puhdistettu käyttökelpoisesta materiaalista. Tarinan loppupäätöksenä kerron, että käytössä ollut tarjoilupöytä oli myös aikoinaan löytö roskiksesta; onneksi tämän pöydän omistaja ymmärsi jättää sen kokonaisena jätekatokseen, sillä muuten olisin tätäkin kalustetta köyhempi.

Uskaliaan kinuskikakun rinnalle (aivan uusi resepti siis) leivoin juhliin perinteisen kermakakun, jonka äiti keksi koristella pakastetuille viinimarjoilla. Hienossa sokerissa uittamisen jälkeen, marjat näyttivät syötävän hyville, ja valkoinen kakku oli helpolla ja halvalla keinolla kauniin näköinen - ja niin sopiva kaikessa luonnollisuudessaan pihajuhliin! Ja kinuskikakku oli niin hyvää, että siitä ei jäänyt kuin pieni pala - eli ei kuvaa teille otettavaksi.

Ensimmäisessä kuvassa vilahtikin jo minun uusin hankinta; uudet pihakalusteet! Ovat kovin krumerellit, mutta sopivat todella kauniisti vanhaan pihapiiriin. Viime kesänä etsin tällaisia, mutta turhaan; joko olin aikaani edellä tai myöhässä - eli kalusteet olivat loppu. Nyt kuitenkin löysin tällaiset Plantagenissa, eikä tarvinnut montaa tovia harkita asiaa, sillä hintakaan ei ollut mahdoton. Ja mukavat istuakin! Tarkka silmä huomaa, että kalusteiden alla oleva laatoitus on tehty vanhoista tiilistä; viime kesän aikaansaannoksiani.

Ja uusin tulokas kotiin; laventelipuu, jonka sain lahjaksi, mutta huom. ruukun omistaa toinen puolisko. Kiitos tästä vielä kerran, jos satutte käymään sivuillani! Kaunis yksilö, joka saa varmasti olla vielä sisällä, sillä netistä löysin ainakin tiedon, ettei siedä pakkasta ollenkaan. Ja talvehtimaan pitäisi saada noin 5 asteen lämpötilaan... Heh, minullahan on kotona siis liian lämmintä tälle kasville talvisin... Viime talvena kun onnistuin tappamaan kylmyyteen yhden ison huonekasvin! Jos sinulla vinkkejä, miten saan tämän säilymään hengissä, pistä viestiä!

Ihana päivä kaikenkaikkiaan; pihakemujen jälkeen käytiin vielä syömässä tolkusti äitienpäivälounas Kiisanpirtissä. Tällä tankkauksella siis uusin voimin kohti uutta työviikkoa. Reipasta viikkoa myös sinulle!

Hotellihuone luolassa

Olen tavannut hienoimman ja persoonallisimman hotellihuoneen ikinä - ainakin tähän asti. Olin Turkissa lomamatkalla ja kävimme Goremessa; ns. luolakaupungissa, jossa myös hotellihuoneemme oli rakennettu kiven sisälle, ns. luolaan! Tässä muutama kuva tästä ainutlaatuisesta Flintstones Cave Hotellista. Ja kyllä; suosittelen kaikille!

Huone oli tunnelmaa pullollaan; seinät kiveä, kiveen kaiverrettu mm. sängynpäädyn syvennys ja katon koristeet, luonnollinen väritys ja valkoiset lakanat siinä keskellä loistaen puhtauttaan; tähän sänkyyn oli mahtava käpertyä pitkän päivän reissaamisen jälkeen! Sängyn yllä olevaa kaarta korostivat valot, jotka oli asennettu kaaren sisäkaarteeseen.

Näkymä huoneemme ovesta; hotelli oli sekä sisältä että ulkoa, mutta myös ympäristöltään aivan huikaiseva. Ei voinut kuin haukkoa happea ja ihmetellä luonnon ihmeitä!

Huoneessa oli ihania pieniä yksityiskohtia kuten tämä suihkunurkkaus; suihkussa olit kuin sateessa, katto oli kiveä ja seinät oli laatoitettu pienen pienillä laatoilla suihkunurkkauksen osalta. Tällaisen suihkunurkkauksen minäkin voisin ottaa!

Lattia oli laatoitettu mahtavasti kiven näköisistä laatoista; ikään kuin laatoitus olisi muodostanut huoneeseen maton. Eri kokoisista, mutta saman sävyisistä laatoista saa näin tyylikkään lopputuloksen. 

Huoneen valaistus oli hieno; valo tuli osin lattista käsin! Tunnelmallista - eikö?

Kylpyhuoneen laatoituksessa oli käytetty monenlaisia laattoja, mutta samankaltainen sävy yhdisti nämä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Varsinkin kaakeliset reunalistat luovat ylellistä tunnelmaa.

Vaikka kuva on tärähtänyt, piti minun tämäkin tuoda esille. Vinkki moneen suomalaiseenkin kylpyhuoneeseen; penkki! Tämä oli luksusta; samoin kuin paikalliseen kylpyläperinteeseen kuuluva astia, joka on nurkassa. Seinässä on myös laatoista rakennettu taulu.

Hotellin sisäpiha oli koristeltu mm. erilaisiin ruukkuihin istutetuilla oliivipuilla. Näitä minäkin haluaisin, mutta mahtavatkohan menestyä Suomen oloissa. Todella kauniita!

Turkissa kirsikkapuut olivat täydessä kukassa. Minun kirsikkapuussani näkyy pieniä nuppuja - eikä puun takana avautuvat näkymätkään ole aivan näin huikeita... Mutta silti oli mahtavaa palata kotiin reissusta, ja vappupäivän illan vietinkin innoissani pihalla haravoiden ja istuttaen uusia pensaita sekä kukkia ruukkuihin. Ja rakensin uuden penkin äidiltä saamilleni ruusuangervoille. Onneksi taloyhtiön takapiha on jäänyt tähän asti hoitamatta; minulle riittää puuhaa siellä vielä useaksi kesäksi!

Kirjoitteluni harvenee todennäköisesti nyt kevään myötä, kun saa olla ulkona. Mutta oletan, että myös sinä olet enemmän ulkona ja harvemmin tietokoneen äärellä, jolloin haitta ei ole siten sinullekaan niin suuri.

Laitoin eilen muuten yrttejä kasvamaan ikkunalaudalle; ehkä pistän siitä jutun ensi viikolla, sillä nyt olisi sinullakin hyvä aika pistää yrttejä kasvamaan, jos kaipaat tuoreita mausteita kesän ruokiin ja vihreää piristystä keittiön sisustukseen!