torstai 16. syyskuuta 2010

Katse pintaa syvemmälle

Kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan nykyistä kotiani, kaikki muut näyttöön tulleet olivat jo kääntymässä takaisin. Katsoin ympärilleni ja olin itsekin aika äimistynyt: miten puutaloasunto oli voitu remontoida näin vastenmieliseksi ja ahdistavaksi. Korkea katto tuntui kaatuvan päälle, iso parvi vei puolet tupakeittiön lattia-alasta ja seinät tuntuivat vyöryvän päälle. Todella ahdas ja ahdistava tunnelma.

Päätin kuitenkin astua peremmälle ja kiipesimme siskoni kanssa yläkertaan. Kattoikkuna valaisi yläkerran, kattoparrut toivat mukanaan mennen ajan tunnelmaa ja vaikka katto oli täällä osin melkein lattiaa vasten, ei se tuntunut kaatuvan päälle - katto olikin lakattu valkoisella kuultomaalilla.

Siskoni oli kauhuissaan kuten muutkin katsojat, mutta mielessäni alkoi pyöriä alakerran hyvä pohjaratkaisu ja mahdollisuudet sekä yläkerran idyllisyys. Ja päällimmäisenä pois juosseet katsojat; tämän voisi saada halvalla!

Muutaman viikon päästä olin kirjoittanut kauppakirjat. Omistin asunnon, joka oli aivan kauhea. Enkä ollut ikinä käyttänyt edes porakonetta! Mutta siitä se lähti, ja tänään olen kaikkien sähkökäyttöisten työkalujen ylin ystävä.

Ajattelin kertoa blogissani asuntoni muutostarinan pala palalta - omaksi muistokseni, mutta toivottavasti myös teidän iloksi ja opiksi.

Ensimmäiseksi ajattelin tuoda esille tärkeimmän ja helpoimman asian, mikä muutti kotiani viihtyisämmäksi: maali.

Tuvan katto oli aikoinaan lakattu ja oli ajan myötä mustunut. Tapetit olivat olleet valkoiset, mutta ajan myötä tummuneet. Seinäpanelit oli myös lakatutja puun väriset. Lattiaa peitti oksennuksen värinen muovimatto. Seuraavista kuvista tulee hyvin esille, miten maali, tapetti ja valaistus muuttavat ilmettä; suhteellisen helposti ja edullisesti!


Katto maalattiin siis valkoisella kattomaalilla, panelit ja listat saivat myös valkoisen värin ja seinät ihanat tapetit. Muovimaton alta ei valitettavasti löytynyt vanhoja lankkulattioita, joten rakentamisessa oli turvauduttava
uuteen lautalattiaan, joka öljyttiin.



Tuvasta yläkertaan nousevat portaat olivat myös puun väriset - ja näin hyvin hallitsevat. Maalasin portaiden kaiteet, ja nyt portaat sulautuvat hienosti muuhun seinään. Ja huomioi: portaiden alatila on tehokkaasti käytössä. 20 neliön alakerran edut ja haitat; kaikki tila on käytettävä hyväksi - ja toisaalta kaikki on lähellä!

Näin sai alkunsa tarina kotini muodonmuutoksesta. Vielä on paljon kerrottavaa, mutta koska ruokaakin on saatava, on minun nyt lopetettava.

P.S. Tätä kirjoittaessa tulee oikein kaiho mieli, sillä kaikki on nyt remontoitu eikä enää voi tehdä muuta kuin muistella ja toivoa, että se haaveeni kesäpaikka löytyisi pian - pääsisi taas sutimaan ja nikkaroimaan. Jos siis tiedät Vehmaan, Taivassalon tai Uudenkaupungin suunnalla 1900-luvun taitteessa rakennetun maalaistalon, vinkkaa minulle. Olen hyvin kiinnostunut, jos huoneet ovat korkeat, on vanhaa tunnelmaa ja jos talon rakenteet ovat kunnossa.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti