K I R P P I S K A L E N T E R I tulossa marraskuussa

Kirppiskalenteri?! Mikä se sellainen on?

En itsekään eilen vielä tiennyt, mutta sitten kehittelin sen.

Meillä on nimittäin tarve päästä eroon jos jonkinlaisesta tavarasta; on niin pientä krääsää (pikkupurnukoita, pöytätabletteja, istuinalusia, laukkuja, valaisimia, jne.) kuin suurtakin (sohva, keittiökoneita, tuoleja, jne.), joista pitäisi päästä eroon. Monella on joulukuussa blogissaan joulukalenteri, joten ajattelin, että olisi piristävä, jos olisi joku kalenteri myös harmaalle marraskuulle seurattavaksi. Ja jotta kirppiskalenteri olisi piristävä, yritän saada hinnatkin sopivan piristäviksi! Toivottavasti innostuitte tästä yhtä paljon kuin minä :)

Marraskuussa luovun siis vähintään 31 esineestä tai kalusteesta, jos vain pääsen niistä eroon. Hinta on blogin lukijoille halvempi kuin muille. Laitan nimittäin ainakin suuremmat kalusteet ja esineet myös nettiin myytäväksi päivää kahta myöhemmin ja kuun lopussa vien loput pikkukrääsät paikalliseen KirppisCentriin. Toivon, että pääset hakemaan tuotteen itse varsinkin kalusteiden ja elektroniikan osalta, mutta pienemmät tavarat voin postittaa, jolloin lisätään postikulut päälle.

Enpä tiedä, miten tämä toimii, mutta jos ei toimi, tori.fi ja Länsikeskuksen KirppisCenter toimivat tämän jälkeen. Kertokaa kavereillenne, ja sanaa saa levittää eteenpäin myös blogimaailmassa!

Huomenna siis aukeaa kirppiskalenterin ensimmäinen luukku!

Puinen silityslauta löytyi viimein!

Etsin tätä kauan, ja viime viikolla se löytyi sattumalta, kun etsittiin rakennustarvikkeita Navetasta; vanha puinen silityslauta. Olin etsinyt itse asiassa vielä vanhempaa kuin tämä (arviolta 50-luvulta), mutta koska tämän sain 25 eurolla, en tohtinut jättää käyttämättä tilaisuutta hyväksi! Ehkä joskus löydän sen vanhemmankin version.

Nykyaikaiset silityslaudat on jotenkin tosi rumia, mutta tämä on kaunis - ja pääsikin nyt kirjaston nurkkaan odottamaan, että tilaa liikenee yläkerran makkarista ja myöhemmin kodinhoitohuoneesta. Ainoa harmitus tässä on, että jokin pehmuste tuohon pitäisi varmaan ommella ja miten toteuttaa se niin, että kauneus säilyy...?

Lumet suli Turustakin, ja nyt on taas syksyisen harmaata... Valoa tähän pimeyteen tuo taas jälleen kerran virinnyt toive, että tällä viikolla saisimme viimein vedet kulkemaan keskikerroksessa; monta mutkaa ollut matkassa, joten toivotaan, että loppusuora olisi nyt viimein edessä!

Kaulahuivista tyynynpäällinen

Kiikutin tätä kaulahuivia valehtelematta ainakin kaksi viikkoa kerroksesta toiseen aina ajatuksena, että nyt, nyt minä teen sen...! Mutta aina tuli jotain joka keskeytti hyvän suunnitelman. Eilen päätin, etten lähde koko päivänä mihinkään ja teen vain tämän tyynynpäällisen.

 

Ja sain sen tehtyä! On hieman vaikeaa tottua tähän uuteen tapaan toimia; siis kun ei voi toimia niin kuin on aluksi suunnitellut. Mutta tässä se siis nyt on!

 

Siivosin nimittäin muutama viikko sitten talvivaatteet ja heitin käyttämättömät vaaterievut kirppislootaan tai suoraan roskikseen. Valkoista paksua kaulahuivia en kuitenkaan olisi raskinut heittää pois, koska on niin ihanan pehmeä, kivan värinen ja niin lämmin - mutta aivan liian paksu kaulalle kieputettavaksi.

 

Tavaroita pyöritellessä nousi sitten ajatus, että teen tästä tyynynpäällisen. Päällisestä tuli ihanan talvinen -  ja sopii niin mainiosti tähän aamuun, kun ensilumi on maassa ja ulkona ainakin hetken kauniin valkoista. Toivotaan pikkupakkasia ja että lumi säilyy maassa - ainakin viikonlopun!

 

P.S. Kuvissa pilkottaa kirjaston seinä, jossa hirret päätettiin jättää näkyviin. Pitkään mietittiin, miten hirsiseinä käsiteltäisiin, mutta lopulta päätettiin olla käsittelemättä ollenkaan. Pestiin vain tolulla, ja tässä se nyt on; kaikessa alkuperäisyydessään.

 

Pinnasänky puuhelmillä, on meidän!

 

Viime viikolla löysimme Torista viimein pinnasängyn. Hintapyyntö oli 25 euroa, mutta paikan päällä myyjä tinkasi itse hinnaksi 20 euroa; oli kuulemma niin suloinen tyttövauvakin. Kuinka he saivatkaan meidät onnellisiksi; saimme todella ihanan pinnasängyn ja vielä halvemmalla kuin mihin olimme varautuneet!

 

Pinnasänky laitettiin ainakin vähäksi aikaa ruokailuhuoneen nurkkaan. Näin keskikerroksessakin on vaaville nukkumapaikka.

 

Miten koti näyttääkin alla olevassa kuvassa noin siistille...? Siivosin kuvan tieltä pyykkitelineet, muutamat kassit ja rajasin muun sotkun ulkopuolelle, tietenkin siksi. Alkaa vauvaperheen arki iskeä viimein minunkin kasvoille. Tänään oli ensimmäinen päivä prinsessan kanssa kaksin, ja kirpparille lähtiessäni tuumasin, etten ole varmaan ikinä ennen lähtenyt kotoa petaamatta sänkyä ensin - paitsi muutaman kerran, kun olen nukkunut pommiin. No nyt lähdin, ja petasin sängyn vasta juuri ennen kuin mies tuli takaisin töistä kotiin.

 

Sotkua ja epäjärjestystä siis riittää, mutta enköhän sopeudu tähänkin.... Eilen en muistanutkaan laittaa kynttilää lyhtyyn kaikista hienoista suunnitelmista huolimatta. Mutta jos nyt tekisin sen, ja toivotan jälleen sen myötä kivoja tunnelmia myös sinun kotiisi!

 

P.S. Ikkunoissa on osassa jo listat paikoillaan, kuten tarkka silmä voi huomata kuvasta. Vähän vähemmän tarkka silmäkin sen sijaan huomaa, että ovista listat vielä puuttuvat. Mutta jospa jo loppuviikosta saataisiin ne hankittua ja pääsisin minäkin pitkästä aikaa remppapuuhiin eli maalaamaan!

 

Syyskukat piristämään pihaa

Sain viimein syyskukkia pihalle. Ihanaa, kun perinteisten kanervien lisäksi kaupoissa on jos jonkinlaista kukkaa tarjolla - ja että nyt saa ihan viimeisten muotivirtaustenkin luvalla sekoittaa erlaisia kukkia ja värejä keskenään!

 

Jostain pitäisi löytää nyt uusia lyhtyjä pihalle, sillä viime syksyn myrskyt rikkoivat lähes kaikki entiset. Parhaimpia olisivat tietenkin tuollaiset vanhat, kuluneet ja ruostuneet, jollainen kuvassakin näkyy. Vauvan tulon jälkeen en ole kirppareilla juuri päässyt kiertelemään, mutta ehkä ensi viikolla kokeilisimme sitä pikkuprinsessan kanssa, tähtäimenä uusi vanha lyhty.

 

Taidankin mennä laittamaan kynttilän ainokaiseen lyhtyyn, ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Tunnelmallista syysiltaa sinulle!

 



Kirjastossa lokakuussa 2012

 

Tässä muutamia kuvia kirjastostamme lokakuussa 2012. Kirjastosta puuttuvat enää vain kirjahyllyt ja kirjat... Mutta asuttavalle täällä jo näyttää, ja vanha sohva on ehdoton; niin persoonallinen ja mukava istua, imettää sekä tietenkin maata.

 

Mukavaa viikonloppua sinulle!

 





Televisiotaso laudoista ja laatikoista

Täällä on rauhallinen hetki; lapsosella on masu täynnä ja uni maittaa, ja äiti kuuntelee lasten lauluja youtubesta ja yrittää opetella laulujen sanoja, jotta voisi itse laulella tytölle - ja ottaa tietenkin hetkestä kaiken irti ja päivittää samalla blogiin viime viikon saavutuksen, heh; nimittäin kirjastohuoneen televisiotason.

Tässä vaiheessa remonttia kekseliäisyys on valttia, sillä rahat ja aika eivät riittäisi kuin "kertakäyttökalusteisiin" ja niitähän tänne ei haluta. Pistimme siis viisaat päät yhteen, ja päätimme kasata kaatopaikalta kannetuista vanhoista puulaatikoista ja vessan katosta revityistä raakalaudoista televisiotason kirjastohuoneeseen.

Raakalaudat tarkoittavat hyvin epätasaista pintaa, joten tasosta on luovuttava viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsonen alkaa liikkua - ja siinä vaiheessa muutenkin sisustus muuttunee paljon minimalistisemmaksi, tai näin olen kuullut puhuttavan.

Televisiotasossa ovat kirjaston ensimmäiset kirjatkin. Mies ajatteli rakentaa myöhemmin itse varsinaiset kirjahyllyt huoneeseen... En tiedä, ollako tyytyväinen tähän päätökseen tai ei, sillä tekemistä olisi muutenkin, joten hylly rakennetaan varmasti sen kaiken muun tekemisen jälkeen - JA tällä hetkellä kaikki kirjat ovat saunassa, ja niin kauan kuin ei ole hyllyä, toimivat saunan lauteet varmaan sitten kirjahyllyinä... Hope so not, sillä olisi se jossain vaiheessa aika luksusta päästä saunaan ihan saunomaankin..?!

Mutta tämä tästä tarinasta; laatikoiden pohjalle laitettiin siis pehmusteet, ja laatikoiden päälle laudat ja muutamat ruuvit pitämään komeuden paikoillaan, ja se oli sitten siinä. Suurin homma taisi olla siinä, kun pesin laatikot ja laudat juuriharjalla.

Mutta nyt, PMMP:n soittaessa Atsipoppaa, sanon moikka ja lähden iltapuuhiin!

 

Ruusut pataan

Meillä oli perjantaina perheretki kaupoille. Minä menin tytön kanssa Plantageniin ja mies Bauhausiin. Vajaan tunnin kaupassa pyörittyäni kärryt olivat täynnä ja soitin miehen tulemaan kantamaan ostoksia autoon - ja hänen tultuaan kysyin laitetaanko visa vinkumaan vai maksaako hän. Hän maksoi, ja osti siis minulle ruusuja! Heh, tässä ovat siis hänen minulle ostamat ruusut, ja taitavat olla ensimmäiset ruusut, jotka häneltä sain.

Tämä romantikko laittoi ruusut vanhaan pataan kirjaston nurkkaan. Vaaleanpunaiset ruusut tuovat kivan pienen väriläiskän muuten aika mustavalkoiseen huoneeseen. Kirjastossa on tapahtunut muutenkin varsin paljon sisustusrintamalla; kalusteet löytävät pikkuhiljaa oman paikkansa, uusia tyynyjä löytynyt ja väliaikainen televisiotaso rakennettu.

Niistä kuvia seuraavalla kertaa. Nyt tyttö nukahti, joten äiti pääsee myös hommiin. Heippa, ja ihanaa viikon alkua sinulle!

Suksiteline vauvan huoneessa

Vanha löytö, puinen suksiteline (tai siksi sitä ainakin luulen) löysi viimein paikkansa uudessa kodissa. Kätevä ripustusteline vauvan huoneeseen; tähän kauneimmat mekot roikkumaan, kun niiden aika tulee! Uusin lahja unikani pääsi heti kunniapaikalle, ja löytyy tästä heti tarvittaessa.

Minun aikoinaan ensimmäiselle kummitytölleni kutoma neuletakki pääsi myös uuteen naulakkoon roikkumaan. Suksitelineen vanha puinen väri sopii kivasti yhteen valkoisen ja vaaleanpunaisen kanssa - eikö?

 

Ja toiselle puolen huonetta saatiin ripustettua myös toinen hyllykkö. Tämän olen aikoinaan ostanut ensimmäisen oman kotini eteiseen - ja tämäkin ehti lojua pitkän tovin vanhempieni varastossa, enkä suostunut siihen, että heitettäisiin pois. Silloin en sanonut ääneen, mutta nyt uskallan sanoa: jo silloin ajattelin, että tämä sopisi tosi kivasti lapsen huoneeseen. Ja sinne se nyt sitten tuli - kun sen aika oli.

 

Nyt on vauvan huone taas astetta järjestelmällisempi; leluille ja vaatteille enemmän paikkoja, mihin laittaa. Vielä tarvittaisiin kuitenkin tässä huushollissa säilytystilaa. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen etsien sitä oikeaa sijoituspaikkaa. Vaeltelu taitaa kuitenkin jatkua niin kauan, kunnes kellari ja sinne rakennetava kodinhoitohuone, vaatehuone ja eteinen valmistuvat... Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja koko ajan asiat edistyvät; tälläkin hetkellä miehet levyttävät kellarissa loppuja seiniä ja sitten kattoa. On se varmaan melkoinen tunne, kun katto on yhtä tasaista pintaa, eikä sieltä roiku sähköt sekä putket, ja turve tipu lattialle, kun ylhäällä kolistellaan....!

 

Tämä äiti lähtee nyt ekaa kertaa tytön kanssa kahden autolla ruokakauppaan ja Ikeaan, ostamaan koukkuja eteisen takeille. Ihanaa viikonloppua sinulle!

  

 

Ruokailuhuoneen uudet tähdet

Ruokailuhuoneen uudet tähdet: kristallikruunu ja vanhempieni luota rahdattu vanha matto!

 

Kristallikruunu ostettiin joulun jälkeen osin joululahjarahoilla ja osin omilla säästöillä. Ajattelin, että tämä olisi etukäteen hankittu kihlajaislahja, mutta koska kihlat, samoin kuin naimisiinmenot ovat jääneet remonttikiireiden jalkoihin, olkoon tämä meidän ensimmäinen tupaantuliaislahja, hehe! Kiitos lahjasta kuuluu osin äidille, osin miehen enolle ja osin vanhoille säästöille - siis kiitos heille.

Olin unohtanut tämän vanhan lapsuudenkotini maton tyystin, mutta äiti ymmärsi kysyä, halutaanko me ottaa se käyttöön - ja näin siis tyhjentää heidän varastoarsenaalia, hih. Matto taitaa olla, samoin kuin plyysisohvat yhtä vanha kuin minä - vai mitä äiti...? Ja kaipaisi pesua sekä kanttausten korjausta. Lisäksi se on vähän pieni tähän tilaan. Mutta hei, se on ilmainen, lämmittää jalkoja ja tulvii muistoja omasta lapsuudesta, joten kaikista vioistaan huolimatta se on juuri täydellinen tällä hetkellä meidän ruokailuhuoneessa!



Syksyisen iltapäivän hämärä näkyy kuvassa jo liiankin hyvin, mutta onneksi ruokailuhuoneessa on nyt lämmin tunnelma; sähköpatterit ovat paikallaan, kakluunia lämmitetty pikkuhiljaa talven taistoihin jo viikon päivät, villamatto lämmittää varpaita ja uusi kristallikruunu tuo lämmintä tunnelmaa nyt tähänkin huoneeseen.

 

Ja arvatkaa mitä? Taloyhtiön vesilinja saatiin korjattua, ja nyt odottelemme enää omaa putkimiestämme paikalle asentamaan vedet keskikerroksen keittiöön ja vessaan. Sitten, oi SITTEN, pääsemme asettumaan taloksi myös tähän kerrokseen!

Vanha plyysisohva

Tämä sohva on yhtä vanha kuin minä. Sohva on odottanut kauan vanhempieni varastossa päivää, jolloin minulla on koti, jonne sohva mahtuu. Nyt on se päivä koittanut; vanha sohva sekä samaa sarjaa oleva nojatuoli ovat nyt meidän kirjastossa. Aluksi ajattelin, että verhoilen sohvat uudelleen, mutta toisaalta; tämäkin on kaikessa kauhtuneisuudessaan niin omaa laatuaan.

Sohva ja nojatuoli saavat joka tapauksessa odottaa verhoilua kiristyvän rahataloudenkin vuoksi, joten ajattelin satsata ensin tyynyihin, joilla saisi jo paljon lisäeloa. Nyt keräsin sohvalle muutamia mustavalkoisia tyynyjä, ja hyvälle näyttää. Näitä siis lisää! Haluaisin tuollaisia valokuvan kaltaisia tyynyjä - tai kangaskin kelpaisi; onko ideoita, mistä tällaisia löytäisin? 

 

Kiitokset lopuksi äidille ja isälle, kun ovat olleet niin kärsivällisiä tyttärensä mielihalujen tähden - ja nyt hekin ovat onnellisia, kun varastossa on viimein tilaa myös heidän tavaroilleen, hih!

Vauvatunnelmia

Hän on täällä, meidän kotona, meidän oma, pieni ja suloinen prinsessa. Potkii pienillä jaloillaan, nukkuu, tuhisee, kakkaa, ihmettelee ja puklaa. Aika menee kuin siivillä hänen kanssaan, ja väsymys on välillä aivan mahdoton - mutta mitä sitä ei tekisi, kun näin ihmeellisen lahjan on saanut. Olen niin onnellinen!

Kortteja ja ihania lahjoja... Tädiltä saatu vanha, kirpputorilta löydetty lelu on varmasti yksi tykätyimmistä, ainakin ädin silmissä.

Prinsessa sai turvakseen myös uuden palovaroittimen. Hauska, ja etenkin hauskempi kuin vanha osuuspankin kellertävä versio, joka saa nyt onneksi lähteä.

Isoenolta saatu keinu saatiin kunnostettua ja maalattua ennen prinsessan maailmaantuloa. Keinu on ollut kovassa käytössä; paras paikka imettää ja rauhoittaa vauva uneen.

 

Sängyn vieressä vanhalla tuolilla mummolta saadut ruusut piristävät yösyöttäjää ja väsynyttä aaamuherääjää. Puklurättejä on kaikkialla - mutta jotenkin minä kyllä tykkään niistä. Valkoisia, ilmavia, luonnollisia, ja muistuttavat meidän pienestä ihmeestä. Luulin, että meillä on puklurättejä ihan liikaa, mutta nyt huomaan, että niitä voisi olla vielä enemmän; tätä maidon ja puklun määrää...

 

Vauva nukkuu sylissä ja ilme autuaalinen itkujen jälkeen... Yhdellä kädellä kirjoittaminen on haastavaa, vaan ei mahdotonta. Näihin tunnelmiin, mukavaa illan jatkoa!