sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Uuden kodin sydän

Kävimme tänään kirjoittamassa virallisen tarjouksen uudesta kodista - ja tarjous hyväksyttiin samantien! Uudesta kodista löytyy tämä kuvassa näkyvä vanha kakluuni, joka on ehdottomasti kodin sydän. Kahden kuukauden päästä muutamme siis tähän uuteen kotiin, jossa tekemistä riittää seuraaville vuosille. Muun muassa kuvassa näkyvä katto, lattia, seinä ja portaikko pitää uudistaa - eli mikään muu ei taidakaan säilyä kuin tämä kaunis kakluuni ;) 

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kuka ostaisi kotini...?

Nyt kotini on myytävänä... Tuntuu todella oudolle; kuin rakkaastaan joutuisi luopumaan. Kun kaiken on suunnitellut itse ja toteuttanutkin pääosin itse, tunne on todellakin haikea. Toivottavasti kotini saa siis hyvän uuden omistajan, joka jaksaa myös helliä ja huoltaa tätä arvoisellaan tavalla ;) Jos siis sinä tiedät jonkun, joka olisi tästä kiinnostunut, välitä viestiä eteenpäin! Oikotiellä enemmän infoa: http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/6856507

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Pitsiunelmia puutarhassa

Sydämiä, sydämiä; me etsimme uutta yhteistä kotia! Ja nykyinen kotini tullee myyntiin kesän jälkeen, joten jos kiinnostaa tai tiedät jonkun kiinnostuneen, ota yhteyttä. Kuvat näistä pitsiunelmista on otettu Tallinnan puutarhanäyttelystä; oivallisen kauniita - eikö? Olisipa itselläkin aikaa tällaisen näpertelyyn, mutta lähetän tämän vinkkinä teille ja muistilapuksi itselleni - näin kiva idea tulee toivottavasti vielä toteutettua!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Piilopaikka pihamaalla

Jos haaveeni joskus toteutuu, ja minulla on vanha talo, täytyy sen pihalta löytyä myös piilopaikka. Tässä ihana ideakuva tähän piilopaikkaan; erilaisia perennoja, kukkivia pensaita ja puita ympärillä, penkki johon istahtaa juomaan vaikka aamukahvit sekä pöytä, johon laskea kupposen hetkeksi. Paikka, jossa on rento olo; ei haittaa vaikka kupponen jää pöydälle tai olen itse yltäpäältä mullassa pihatöiden jälkeen... Voi, tällaisen minä haluan! Kuva on otettu Tallinnassa 2010 puutarhanäyttelystä, jossa oli vaikka mitä hienoa. Samanlainen näyttely on myös tänä vuonna, joten sinne vain, jos kiinnostaa!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Nyt niitä saa; niittykukkia!

Kesälomainen kuva alkaneen kesälomani kunniaksi. Etenkin horsmista ja kissankelloista tulee kesäloma mieleen; mökkimme niitty kasvaa horsmia aina vain, ja mummolan kankaalta poimittiin puolestaan pikkutyttöinä kauniita kissankelloja koirien haudoille. Niittykukista tehtiin milloin minkäkinlaisia asetelmia, ja mallia tietenkin otin äidistä, joka keräsi kukkia - ja kerää varmasti tänä kesänäkin niitä - mökin kuistille ja pirtin pöytää koristamaan. Kuva on otettu juhannuspäivänä Tallinnasta ulkoilmamuseosta, jota suosittelen teillekin; kauniisti toteutettu paikka täynnä tallinnalaista asutushistoriaa.
Ja tämä asetelma on vielä kauniimpi; kattilassa kissankelloja (tai niitä muistuttavia kedon kukkia...?) sekä jotain kaunista heinää, rehua tai mitähän tämä on...? Mutta kaunis asetelma joka tapauksessa. Tässä siis vinkkejä vaikka kesämökin terassin koristukseksi - aliarvioimatta tietenkään kaupunkikoteja, joista joutuu kuitenkin tekemään vähän pidemmän lenkin tällaiset isot kimput kerätäkseen. Mutta mikä olisikaan mukavampaa kuin lähteä auringon paistaessa retkelle maaseudulle, vesipurkki mukana, ja pysäyttää auto tai pyörä niityn reunaan ja poimia siellä heinäsirkkojen soittaessa kukkia kotiinsa...? Pitääpä kokeilla joku päivä - näin kesäloman kunniaksi!

Vanha värssy "huussin" ovessa

Tavallinen valkoinen ovi ja talven hämärässä en edes huomannut tässä mitään erikoista. Eilen ystäväni luona kyläillessä huomasin kuitenkin sen; hauskan vanhan värssyn kirjoitettuna vessan oveen hopeisella tussilla niin, että kaikista kulmista ja kaikessa valaistuksessa tätä ei todella huomaakaan. Mutta nyt huomasin, ja ovesta luin:

"Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki, ei helpotusta aikaansaa, ken itse sit ei hanki. Vaan usein pääsee vaivastaan, kun hetken viettää täällä. Kas yksinäistä helpottaa, kun istuu tyhjän päällä."

Värssy luki aikoinaan ystäväni isoäidin huussin ovessa, ja pikkutyttönä hän oli lukenut värssyä: "Ken vaimojansa vaikertaa, on vaimojensa vanki. ..." ... Kyllä pikkutyttöä on aivopesty! 

Hauska ja halpa niksi piristämään kotia, ja näin toteutettuna teksti ei hyppää silmille ja hallitse tilaa - mutta tuo siihen kuitenkin hauskan ripauksen huumoria ja tässä tapauksessa myös mukavan muiston lapsuudesta.